Kielitietoisuus

Monimuotoisessa ja kulttuurisesti muuntuvassa yhteiskunnassa paikallinen ja globaali limittyvät. Erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja katsomukset elävät rinnakkain ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus on rikkaus, josta koko yhteisö voi oppia paljon.

Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on ihmisen perusoikeus.

Kielitietoisuus tarkoittaa kielenkäytön tilanteiden, erilaisten tekstien ja kieleen liittyvien piirteiden tietoista ja aktiivista havainnointia.

Kielitietoisessa toimintakulttuurissa yhteisön kielellinen moninaisuus huomioidaan ja tiedostetaan kielen merkitys identiteetin rakentamiselle, vuorovaikutukselle, ajattelun, oppimisen ja toimintatapojen kehittymiselle sekä yhteiskuntaan kiinnittymiselle.

Kielitietoisuuden ulottuvuuksia ovat mm. kielien huomiointi ja kielellinen luovuus sekä erilaisiin kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuvat asenteet. Arjen toiminnassa eri ulottuvuudet voivat ilmetä monin tavoin esimerkiksi kielenkäytössä, yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa ja totutuissa toimintatavoissa.

Monikielisyys

Yksi kulttuurisen moninaisuuden ilmentymä on monikielisyys. Olemme kaikki monikielisiä: käytämme esimerkiksi yleiskieltä, puhekieltä, murteita, oman alamme ammattikieltä, vieraita kieliä, viittomakieltä, elekieltä…

Kielitietoisessa yhteisössä erilaisten kielten käyttö rinnakkain nähdään luontevana ja kaikkia kieliä arvostetaan. Kieliin ja niitä käyttäviin yhteisöihin kohdistuvat asenteet ymmärretään ja niistä keskustellaan. Kielitietoisessa toiminnassa huomioidaan se, että kukin meistä on kielellinen malli heille, jotka vasta harjoittelevat uutta kieltä – olipa se sitten suomi, yhdistystoiminnan tai kotiseututyön kieli.

Miten voin tukea kielitietoisuutta yhdistyksessämme?

Huomioidaan ja tiedostetaan toimijoiden käyttämät kielet.
Arvostetaan kaikkia kieliä.
Huomioidaan monikielisyys tilanteen ja tarpeiden mukaan esimerkiksi tiedotuksessa ja viestinnässä.
Tutustutaan erilaisiin kieliin.
Käytetään saavutettavaa kieltä:
- Käytetään selkeää kieltä. Vältetään vaikeita rakenteita ja käsitteitä.
- Toistetaan sanottu riittävän monta kertaa.
- Käytetään tarvittaessa apuna visuaalisuutta: kuvia, videoita, emojeita, elekieltä…
- Huomioidaan puhutun ja kirjoitetun kielen ero.
- Varmistetaan, että uudet tai vaikeat termit ja käsitteet (lyhenteet, erityissanasto jne.) tulevat tutuksi kaikille toimijoille. Yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kieli on omansa, samoin kotiseututoiminnan ja kaupunginosayhdistysten käyttämä kieli.