Integraatio vai inkluusio?

Etenkin koulutuksen ja sosiaalipolitiikan aloilla käytetään inkluusio-termiä. Koulumaailmassa inkluusiolla tarkoitetaan erityisesti sitä, että kaikki oppilaat kasvavat ja oppivat yhdessä ja samassa järjestelmässä, ilman erityiskouluja tai erityisluokkia. Yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa mielessä inkluusio voi tarkoittaa johonkin kuulumista, jäsenyyttä ja osallistumista yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti.

Inkluusion vastakohtana ekskluusio tarkoittaa ulossulkemista ja syrjäyttämistä, yhteiskuntaan pääsemättömyyttä. Näiden välimaastossa kulkevat käsitteet segregaatio (eriytyminen) ja integraatio (kahden erillisen yhdistäminen).

Integraatiosta inkluusioon

Suomessa etenkin kotoutumiseen liitetään usein integraatio-termi. Integraatio tuo kotoutumiseen mukanaan kaksisuuntaisuuden ajatuksen: kykyä muutokseen vaaditaan niin maahan muuttaneilta kuin ympäröivältä yhteiskunnalta. Puhutaankin kaksisuuntaisesta kotoutumisesta. Ajatus kaksisuuntaisesta kotoutumisesta sisältyy myös Euroopan unionin kotouttamispolitiikan yhteisiin perusperiaatteisiin.

Kotoutuminen tapahtuu (ainakin) kolmella tasolla: yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Jos julkishallinnon kotouttamistoimilla tavoitellaan integraatiota, jossa yksilö kotoutuu osaksi yhteiskuntaa, niin asukaslähtöisen kotoutumisen voidaan ajatella tavoittelevan yksilötason inkluusiota.

Inkluusio voidaan siis nähdä ikään kuin integraation syvempänä asteena, jolloin yksilö on kiinteä osa yhteisöä ja kokee osallisuutta siihen. Inkluusio saavutetaan osallisuuden ja toimijuuden kautta. Hyvän kotouttamisen käytännöissä uudet suomalaiset otetaan mukaan toimintaan ja heidät saadaan aktiivisiksi toimijoiksi omassa elämässään.