Kumppanuuden kompastuskivet
Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeen kyselyssä sai varoittaa yhteistyön vaaranpaikoista. Kokosimme tälle sivulle yleisimpiä kompastuskiviä väistettäväksi ja vertaistueksi.
Resurssien niukkuus
Haastavaa on se, ettei rahallisia resursseja voida lisätä. Onneksi myös muita hedelmällisiä kumppanuuden muotoja löytyy.
Talouden lisäksi myös muita resursseja on oltava riittävästi, että yhteistyö onnistuu.
Toinen vaaran paikka on, että yhteiselle projektille ei löydy aikaa. Yhteistyölle pitää oikeasti osoittaa voimavaroja. Yhteistyö ei toimi pitkässä juoksussa jos kaikki työ sysätään toiselle osapuolelle.
Taloudelliset intressit ja riippuvuussuhteet
Kumppanuuden osapuolten pitäisi olla tasavertaisia. Vaikka jaetut roolit ja tehtävät eivät ole saman suuruisia, tämä ei tarkoita sitä, että niiden välillä olisi hierarkiaa. Täysin avoimen ideoinnin voi kuitenkin tehdä vaikeaksi, jos yhdistyksen toiminta on kovin riippuvaista kunnan myöntämästä avustuksesta.
Mitä yhdistys voi sanoa, uskallanko ehdottaa jotain radikaalia sen pelossa, että se voisi vaikuttaa omaan avustussummaan.
Tänä voi olla esteenä myös yhdistysten väliselle tehokkaalle yhteistyölle.
Toimintaa ja tavoitteiden saavuttamista on jossain määrin haitannut ” piilevä kilpailuhenki” muiden paikallisten kotiseutu- / kulttuurityötä tekevien yhdistysten kanssa. Resurssien keskittämisellä ja yhteistyöllä saavutettaisiin paremmin tavoitteet.
Talouden käytännöt
Kompastuskiveksi voivat muodostua myös talouteen liittyvät käytännöt.
Yhdistykset, joilla ei ole y-tunnusta eivät pysty laskuttamaan eikä kaupunki voi maksaa palkkiota ilman laskua.
Lisää tämän kompastuskiven kiertämisestä kohdassa Muut toimijat.
Yhdistyksen verotukseen liittyy monilla epäselvyyksiä. Tutustu verohallinnon ohjeeseen yleishyödyllisille yhteisöille sekä yhdistyksen verotuksen oppaaseen.
Jotkut pitävät ostopalvelusopimuksia ylivertaisena yhteistyömuotona – kunta pystyy ostamaan täsmäpalvelun yhdistykseltä ja sopimuksen tekeminen on selkeää. Se toimiikin usein hyvin, erityisesti isompien järjestöjen kanssa. Toisaalta pienempien yhdistysten työn kilpailuttaminen voi asettaa ne turhaan kilpailuasetelmaan.
Kuntien ja jatkossa myös maakuntien kumppanuus yhdistysten kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Kilpailuttaminen voi lyödä kumppanuutta korville, jos sitä ei osata hoitaa. Oikeanlainen kilpailutus ja tuotteistaminen näissä tuottaa tulosta, mutta niiden opetteluun on käytettävä aikaa sekä julkishallinnossa että yhdistyksissä.
Toimijoiden vaihtuvuus ja henkilökemiat
Henkilöiden vaihtuminen aiheuttaa herkästi katkoksen yhteistyöhön, erityisesti jos toiminta on ollut hyvin henkilöitynyttä. Tämä voi korostua pienikokoisessa yhdistyksessä, jossa paljon vastuuta on kasautunut yhdelle henkilölle.
Pienten yhdistysten toiminnan aaltoliike: vastuuhenkilöiden vaihtuessa saattaa vaihtua myös toiminnan painopisteet ja aiempi yhteistyö ei enää jatku.
Vastaavasti myös kunnissa kulttuurityö on usein yhden tai muutaman henkilön vastuulla.
Uusien toimihenkilöiden tai viranhaltijoiden tullessa kuvaan, on erityisen tärkeää siirtää yhteistyökulttuuri eteenpäin hallitusti, sillä henkilöiden toimesta asiat etenevät tai yhteistyö voi kadota.
Hyväkin yhteistyö voi päättyä toimijoiden vaihtuessa.
Tapahtuma oli suosittu ja veti yleensä hyvin väkeä. Yhdistykset saivat tarvittavaa näkyvyyttä yhteisen tiedottamisen kautta. Yhteistyö oli kaupunkijuhlan tiimoilta hyvää niin kauan kun sitä kesti. Tapahtuma kuivui lopulta kokoon kaupuingin sisällä tehdyn organisaatiomuutoksen takia. Muutoksen jälkeen ei enää löytynyt tahoa, joka olisi vastannut tällaisen tapahtuman järjestelystä.
Henkilökemiat vaikuttavat aina yhteistyöhön.
Pienessä kunnassa onnistuminen tai toiminnan käyntiin lähteminen voi olla kiinni ihan henkilöiden välisistä kemioista.
Joskus henkilöiden vaihtumisesta voi siis olla hyötyäkin ja yhteinen sävel löytyy helpommin uuden toimijan kanssa.
Puutteellinen viestintä
Yhteistyö ei toimi yksisuuntaisella tiedottamisella ja vielä vähemmän tiedottamattomuudella.
Osa paikallisyhdistyksistä on tottunut toimimaan siten, että he tekevät ennen kuin kysyvät lupaa tai kertovat siitä kunnalle. Tästä seuraa toisinaan tapahtumien päällekkäisyyttä, väärinkäsityksiä ja erilaisia konfliktitilanteita. Kulttuuripalveluiden edustajana koen, että vastuullani on kunnan kulttuuritapahtumista tiedottaminen ja toiminnan toteuttaminen turvallisesti. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, elleivät yhdistykset eivät kerro aikeistaan etukäteen tai olettavat vain, että kyllä kunta hoitaa (tai kustantaa). Tiedonkulun pitäisi toimia saumattomasti molempiin suuntiin.