Erilaiset kunnat

Järjestimme Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeessa työpajan kolmessa kunnassa: Kemijärvellä, Kuopiossa ja Espoossa. Tälle sivulle on koottuu näiden kolmen erilaisen kunnan näkökulmaa. Kuinka kulttuuripalvelut tehdään yhteistyössä pienessä kunnassa, suuressa kaupungissa ja kuntaliitoskunnassa? Tunnistatko oman kuntasi näistä esimerkeistä, toimisivatko teillä samat vinkit?

Kemijärvi – paljon pinta-alaa, vähän väkeä

Pienet kunnat tuottavat ison osan kulttuuristaan kolmannen ja neljännen sektorin avulla. Kuitenkin kulttuuri on sisällöllisesti huomattavan tasokasta ja siitä tulevat nauttimaan myös isojen kaupunkien asukkaat loman aikana tai kesäasukaskuntalaisina.

Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeen kyselyyn tullut vastaus kuvailee osuvasti pienen kunnan kulttuuripalveluita parhaimmillaan. Lisää vinkkejä saimme Kemijärvellä järjestetystä työpajasta.

Miten yhteistyössä ja omaehtoisesti järjestetty kulttuuritoiminta onnistuvat kunnassa, jonka asukasluku on pieni ja maantieteellinen alue suuri?

Kyläyhdistysten ja muiden paikallistoimijoiden tukeminen on avainasemassa. Yhdistysten keskinäinen yhteistyö on myös tärkeää – kaikkeen ei tarvita kuntaa kaveriksi. Aktiiviset yhdistykset, joilla on käytössä sopivaa toimintatilaa, rikastuttavat kulttuuritarjontaa. Tätä edistää se, jos kunta järjestää kokoontumistilaa, Kemijärvellä järjestöjen käytössä on yhteinen Kiekispirtti-talo.

Pienen kunnan etu on se, että “kaikki tuntevat kaikki”: on helppo hoitaa asioita kun tietää kehen ottaa yhteyttä. Avoin tiedottaminen ja monipuolinen vuorovaikutus kunnan viranhaltijoiden ja yhdistystoimijoiden välillä edistävät myös asiaa. Toisaalta vähäväkisen kunnan ja yhdistyksen toimintaan vaikuttaa voimakkaasti toiminnan henkilöityminen . Toiminnan aaltoliike on jatkuvaa ja se pitää ottaa huomioon suunnittelussa.

Harvaan asutulla seudulla korostuu kulttuurin saavutettavuus: omat paikalliset palvelut, palvelujen tuominen lähelle ja mahdollisuus kulkea kauempana tarjottuun palveluun. Kansalaisopisto tavoittaa ihmiset kylissä, kun kurssimaksut on mahdollista pitää riittävän edullisina. Kauempana järjestettävään kulttuuritoimintaan tarvitaan kimppakyytejä. Saavutettavuuteen vaikuttaa olennaisesti oikeissa kanavissa toteutettu näkyvyys. Kaikki eivät saa tietoja verkon tai sosiaalisen median kautta. Kemijärvellä parhaina tiedotuskanavina mainittiin paikallislehden järjestöpalsta ja maakunnalliset mediat Lapin kansa ja Lapin radio.

Kemijärveläiset esittelivät kaksi erityisen toimivaa esimerkkiä omasta kunnastaan. Miten tämä toimisi teidän kunnassanne?

Kylätalot

Tämä on tyypillisesti kemijärveläinen toimitatapa: Aktiiviset kyläyhdistykset lunastavat alueen vanhan kyläkoulun tai muun rakennuksen kunnalta edulliseen hintaan. Oma rakennus on piristänyt, lisännyt, tiivistänyt yhdistysten toimintaa, sekä innostanut eri kylien yhteisöt toimimaan yhdessä. Kyliin ja kylätaloihin liittyen Kemijärvellä on myös kehittämishanke: Kemijärven kylät.

Kirjastoauto Kyläluuta

Kunnan ja yhdistysten yhteistyönä kirjastoauton palveluita laajennettiin ja kirjastoauto Kyläluuta tarjosi muun muassa elokuvia päiväkodeille, teatteria kyläläisille ja hahmon esittelemässä kirjoja. Kyläluudassa pystyi kulttuuripalveluiden lisäksi esimerkiksi tulostamaan, käyttämään internettiä, mittauttamaan verenpaineensa ja hoitamaan apteekkiasioita. Kulttuuriyhdistysten lisäksi apuna olivat esimerkiksi sydänyhdistys, diabetesyhdistys ja 4H-yhdistys. Kemijärven kaupunki päätyi kuitenkin lakkauttamaan kirjastoautotoiminnan vuonna 2020.

Kuopio – kuntaliitosnäkökulma

Kuinka kulttuuripalvelut toimivat, kun maaseutumaisia alueita liittyy  kaupunkiin?

Kaupungin näkökulmasta kuntaliitoksen tuoma maantieteellinen haaste vaatii kumppanuutta palveluiden tuottamiseen. Kaikkea ei voi yksi organisaatio toteuttaa. Tällöin yhdistykset toimivat lähipalvelun tuottajina – ikään kuin kaupungin käden jatkeena. Kuopion työpajassa useasti nostettiin esiin asiantuntijuuden jakaminen: paras tulos saadaan, kun yhdistetään kunnan tutkimustieto ja yhdistyksen paikallistieto.

Kuntaliitosvaiheeseen kuopiolaiset antavat vinkiksi:

• Toimijoiden tutustuminen on tärkeää. Varaa aikaa yhteiselle keskustelulle! Toimivat verkostot ovat kulttuuripalveluiden peruskivi – myös kuntaliitostilanteessa.
• Kaupungin on hyödyllistä kuunnella herkällä korvalla olemassa olevia toimijoita ja toimintaa. Kompromisseja on pakko tehdä, ne kannattaa tehdä osallistaen molempia puolia. Rakenteiden muodostuminen ja mahdollistuminen vaatii aikaa.
• Tarvitaan selkeä konkreettinen suunnitelma ja toimiva tiedotus. Säännöllisyys suunnittelutapaamisissa on hyvä käytäntö.
• Ongelmatilanteita täytyy tunnistaa jo ennakolta. Hankalissa tilanteissa yhteistoimintaa pitää lisätä, ei vähentää!
• Pitäjäidentiteetti vahvistuu kuntaliitoksen alkuvaiheessa. Yhdistysten rooli on olla edunvalvoja siinä, mitä halutaan säilyttää. Tarvitaan aikaa, keskustelua ja edes pieni konkreettinen tavoite: “tämä ei muutu vaikka kunta muuttuu!” Se vie pelkoa pois. Lisäksi kannattaa tuoda esille, että palvelut eivät lopu, vaan tulee uusia palveluita. Ei kaikille kaikkea, mutta jokaiselle jotakin!
• Kuopion erityispiirre ovat pitäjäraadit, jotka valitaan pitäjäkokouksissa. Pitäjäraadeille on todellinen vaikuttamisen mahdollisuus ja käytössä omaa aluettaan koskeva budjetti. Lue lisää Kuopion pitäjäraadeista.

Espoo – suuren kaupungin helppoudet ja haasteet

Miten yhteistyö ja omaehtoinen toiminta onnistuvat suuressa kaupungissa, jossa on paljon toimijoita?

Espoolaiset valottivat omassa työpajassaan, miten kulttuuripalvelut toimivat suuressa kaupungissa.

Pienten kuntien tavoin kulttuurin saavutettavuus on iso kysymys, mutta toisesta näkökulmasta. Espoossa on katvealueita, jonne syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan lähellä olevia tapahtumia. Alueellinen tasa-arvoisuus ei toteudu ilman yhdistysten apua, kaupunki toimii tapahtumien mahdollistajana.

Isossa kaupungissa on mahdollista ja kannattavaa tehdä myös kulttuuripalveluissa ketteriä kokeiluja pilottiprojekteja, jotka ensimmäisen kokeilukierroksen jälkeen mallinnetaan isomman joukon käyttöön.

Isossa kaupungissa kulttuuritapahtumiin on helppo saada yleisöä. Kävijöitä on paljon – tekijöitä taas yhtä lailla vähän kuin pienessäkin kunnassa. Onko isommassa porukassa jopa helpompi ajatella että työn tekee “joku muu”? Vapaaehtoistyö on aina vapaaehtoistyö – vapaaehtoiset voivat perua osallistumisensa. Omaehtoinen kulttuuritoiminta onnistuu kun tahtotila on molemminpuolinen: kaupungilla halu aktivoida asukkaita ja kaupunkilaisilla halu olla aktiivisia.

Yhdistysten yhteenliittymät ja yhteistapaamisen

Erityisen toimivana ison kaupungin käytäntönä espoolaiset nostavat esiin “yhdistysten yhdistykset”, eli alueelliset katto-organisaatiot. Espoossa HyTe ry (entinen Espoon järjestöjen yhteisö) ja Espoon kaupunginosayhdistysten liitto kokoavat alleen paikallisyhdistyksiä, toimivat linkkinä yhdistysten välillä ja yhdistysten ja kaupungin välillä. Tämä on toimiva käytäntö molempiin suuntiin – kattojärjestön kautta myös kaupungin työntekijät löytävät helpoimmin sopivan yhdistyksen yhteistyökumppaniksi ja sitä kautta yhteyden kaupunkilaisiin.

Verkoston voimaa korostetiin myös paljon – kaupungin ja katto-organisaatioiden kannattaa kannustaa  yhdistyksiä keskinäiseen yhteistyöhön. Yhteiset kasvokkaiset tapaamiset koettiin tässä hyväksi käytännöksi. Erityisen suosittuja ja hyödyllisiksi koettuja ovat Espoossa olleet “kaupunginjohtajan kahvit”, joihin on kutsuttu kaupunginosayhdistyksiä.

Lue lisää aiheesta kohdassa Yhdistys, ymmärrä kuntaa!