Ympäristöministeriölle: Korjausrakentamisen strategia 2050

11.2.2020

Kommentoijan kytkentä korjausrakentamisen kenttään

Seurantalojen korjausavustus on harkinnanvarainen valtionavustus, jonka jakamisesta Suomen Kotiseutuliitto huolehtii opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Määräraha avustuksiin varataan vuosittain valtion talousarviossa veikkausvoittovaroista. Korjausavustusten kokonaissumma on ollut viime vuosina noin 1,7 miljoonaa euroa.

Seurantalojen korjausavustuksilla on tarkoitus säilyttää seurantalojen kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusperintöä, mahdollistaa niiden erityispiirteet säilyttävä korjaaminen ja käytettävyyttä parantavat välttämättömät muutostyöt. Avustus on tarkoitettu ensisijaisesti perinteisten, vakiintuneessa käytössä olevien seurantalojen välttämättömiin korjaustöihin. Rakennukset ovat valtaosin ennen 1960-lukua perinteisellä tekniikalla rakennettuja puisia rakennuksia. Tämän jälkeen on rakennettu joitakin taloja, enenevästi kivitaloja. Nuorimmat avustusta saaneet kohteet on rakennettu 1960-luvun lopussa, aivan muutamaa uudisrakentamisen avustamista lukuun ottamatta.

Seurantalojen korjauksiin on myönnetty valtionavustuksia vuodesta 1978 alkaen. Kotiseutuliitto on vastannut korjaamiseen liittyvästä neuvonnasta jo vuosikymmeniä. Kotiseutuliitossa on ollut korjausrakentamisen neuvontaa varten rakennustutkijan toimi. Toimessa on ollut peräkkäin arkkitehteja, joiden osaamisala on sekä säilyttävässä korjaamisessa, että rakennusperinnön hoidossa. Neuvontaa annetaan Seurantaloasian neuvottelukunnan määrittelemin periaattein.

Huomioita yhdistysten omistamien seurantalojen energiatehokkuudesta ja myönnetyistä korjausavustuksista

  • Avustus vähentää rakennuksen omistajan taloudellista riskiä tehdä korjauksia, myös energiatehokkuuteen liittyviä.
  • Avustus kannustaa investoimaan. Korjausten on arveltu vetävän mukaan saman euromäärän muuta rahoitusta, kuin on avustussumma.
  • Avustusta on aina saanut myös suunnittelun ja selvitysten laatimiseen. Tällä on pyritty nostamaan korjausten laatua.
  • Neuvontaa on helposti saatavilla: kyse on asiakkaiden tavoittamisesta. Viestintää kehitetään jatkuvasti. Rakennustyyppi on erityinen, ja edellyttää yleisten ohjeiden soveltamista.
  • Seurantalojen ”energiaremontilla” on paha kaiku, koska useita seurantaloja peruskorjattiin ensimmäisen kerran 70- 80-lukujen taitteessa, ja tehtiin teknisesti toimimattomia ja vaurioita aiheuttavia muutostöitä. Huonosti suunniteltu ja väärin toteutettu lisälämmöneristys sekä rakenteiden tiiveyden lisääminen ilman rakennusfysikaalista kokonaistarkastelua ja mm. rakenteiden kosteusrasituksen vaihtelevuuden huomioimista on näissäkin rakennuksissa aiheuttanut vaurioita. Joihinkin rakennuksiin on jo avustettu haitallisten peruskorjausten aiheuttamien vaurioiden korjauksia.
  • Avustuksilla on kyetty parantamaan energiatehokkuutta ja vähähiilisyyttä:
    • hyvin suunniteltu ilmatiiviys ja lisäeristys, esim. puurakennuksen julkisivua uusittaessa tuulensuojakerrokseen tai yläpohjaan eristettä lisäämällä
    • lämmityksen ja käyttöveden polttoaineen vaihtaminen: fossiilisesta maalämpöön
    • lämmitysmuodon muuttaminen: on avustettu siirtymistä maalämpöön ja kaukolämpöön.
    • Viime vuosina on avustettu myös ilmalämpöpumppujen ja ilma-vesilämpöpumppujen asentamista
    • vettä säästävät uudet vesikalusteet, sähköä säästävät keittiökoneet
    • Säilyttävä korjaamislinja ohjaa ikkunoiden ja ovien tiivistämiseen ja korjaamiseen, ei uusimiseen, mutta esim. sisäpuitteen muuttaminen kaksilasiseksi kuuluu avustettaviin töihin
    • Säilyttävä korjaamislinja tarkoittaa kierrätystä ja niukempaa luonnonvarojen käyttöä
  • Lähes kaikki avustettavat hankkeet liittyvät energiatehokkuuteen: rakenteiden korjaaminen, keittiöiden ja wc-tilojen muutostyöt, ilmanvaihdon ja lämmityksen muutokset.
  • Seurantaloja on lämmitetty aina säästeliäästi, jaksottaen. Lämmityskustannukset ovat talojen suurin menoerä, ja siten siitä on ollut tehokkainta säästää. Tiloja on lämmitetty ja lämmitetään tarpeen mukaan.
  • Energiatehokkuuden parantaminen näyttäytyy avustuksen saajille eli omistajille pienempänä lämmitys- ja vesilaskuna. Säästömahdollisuus motivoi energiataloudellisuuteen.
  • Kuivakäymälät lienevät veden säästämisen kannalta vesivessoja paremmat, mutta talojen luonteen, ylläpidon ja käytön kannalta tulevat harvoin kyseeseen – toisinaan kyllä.
  • Rakennusten tilojen käyttöaktiivisuus, rakennusten eri aikojen rakennusvaiheet ja huoltotoimenpiteiden ja ylläpidon henkilöresurssit vaikuttavat siihen, että monessa talossa on ilman neuvontaa muodostunut ns. hybridilämmitys. On taloja joissa on kolmekin eri systeemin lämmityslaitetta.
  • Monia rakennuksia ei käytetä talviaikaan, mikä tuottaa aivan omat kriteerit energiatehokkuuden parantamiselle. Nämä rakennukset ovat silti erittäin tarpeellisia, ja kausittainen käyttö on niille sekä perinteistä että luontevaa. Tällaisille rakennuksille esim. lämmittäminen perinteisillä puu-uuneilla on oikea ja energiatehokas ratkaisu.
  • Neuvonnan avulla voidaan karsia muutostöitä, jotka osoittautuisivat hyödyttömiksi investoinneiksi.
  • On vaikea nähdä, että tämä kyseinen rakennustyyppi olisi mahdollista kustannustehokkaasti muuttaa nollaenergiarakennukseksi. Tähän pyrittäessä on varmasti järkevintä rakentaa uusia kansalaistoiminnan kokoontumistiloja, jotka tehdään nollaenergiaperiaatteella.
  • Se että on olemassa monikäyttöistä julkista rakennuskantaa kokoontumiskäyttöön ja harrastuksiin, on resurssiviisasta: Tarvitaan vähemmän rakennuksia.
  • Taloudellis-teknisellä elinkaariajattelulla seurantalojenkin rakennuskanta tulee jossain vaiheessa järkevämmäksi uusia. Resurssiviisauden näkökulmasta talojen säilyttäminen mahdollisimman pitkään on kuitenkin perusteltua. Omistavat yhteisöt eivät käytännössä kykene uudisrakentamishankkeisiin, taloudellisesti eikä muidenkaan resurssien osalta. Sosiaalisesti kestävä kehitys puoltaa nykyistä tilannetta, eli sitä että kokoontumisrakennukset ovat kolmannen sektorin omistuksessa ja hallinnassa, koska ne lisäävät yhteisöllisyyttä. Jo niiden korjaaminen perinteisesti yhteisöllisesti on sosiaalista kestävyyttä. Tällaisina rakennukset täydentävät julkisyhteisöjen ja yritysten rakennuskulttuuria ja tilatarjontaa.

Havaittuja epäkohtia ja kehittämisen tarvetta

  • Rakennusmääräysten tulee jatkossakin joustaa, mikäli rakennus on rakennettu perinteisin materiaalein ja työtavoin. Rakennuksen eri osien eriaikainen rakennustapa tuo jo riittävästi haastetta suunnittelulle.
  • Seurantalot kuten muutkin rakennukset ovat muuttoliikkeen vaikutusten alaisia. Kuten muustakin rakennuskannasta, osa jää vaille käyttöä: pitäisi olla strategia minkä talojen korjauksia avustetaan, jotta resursseja ei haaskata.
  • Kuntien rakennusvalvonnassa toisinaan vältellään korjaushankkeiden luvanvaraisuutta. Siten hankkeille ei esim. nimetä vastaavaa työnjohtajaa, ja osittain menetetään mahdollisuus tehdä hyvin valvottuja, suunniteltuja ja siten perusteltuja hankkeita. Lupaa edellytetään yleensä vain rakenteita muutettaessa tai LV-töissä. Kuitenkin esim. julkisivun, alapohjan, yläpohjan ja katon korjaukset vaikuttavat suuresti talon energiatehokkuuteen.
  • Kaupallinen korjausneuvonta sisältää riskin rakennusten ylikorjaamisesta. Toisaalta kun omistaja ja toteuttaja on yhteisö, käydään vaihtoehdoista herkemmin keskustelua ja tehdään vertailua monista näkökulmista.
  • Aurinkopaneelien asentamisen järkevyyttä tulee selvittää, esimerkiksi taloissa joita käytetään vain kesäaikaan.
  • Ilmanvaihdon lämpöhäviöön puuttuminen on osoittautunut vaikeaksi.
  • Talojen korjausten LVI-suunnittelu on heikkotasoista, ja lähtee koneellisista uudisrakentamisen ratkaisuista, jotka ovat usein liian kalliita avustaa, eivätkä muutoinkaan järkeviä investointeja. Parannukset tulisi suunnitella räätälöiden, talon käyttö huomioiden.
  • Jaksottainen lämmitystapa vaikeuttaa energiankulutuksen selvittämistä. Etenkin rakennuksissa joissa on useita eri lämmitysmuotoja, tulisi niiden optimaaliseen yhteiskäyttöön olla enemmän tietoa saatavilla.
  • Korjaamisen lisäksi ohjeet rakennuksen energiatehokkuutta ylläpitävästä käytöstä ovat tarpeen, erityisesti jos teknisiä järjestelmiä ohjataan uusimmalla teknologialla.
  • Kokonaisvaltaiseen talon energiatarkasteluun on ollut vaikeaa saada selvittäjiä. Tutkimukset, mittaukset ja mallinnukset ovat yksipuolisia. Rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot eivät mahdollista mitä tahansa muutostoimenpiteitä, vaikka niillä ehkä saataisiin energiatehokkuutta vielä paremmaksi.

Tiivistys:

Seurantalojen korjausavustus on toimiva julkistalouden tuki talojen energiatehokkuuden parantamisen aktivointiin, sekä muutostöiden toteuttamiseen suunnitelmallisesti. Kyseiset rakennukset ovat volyymiltään pieni, mutta merkitykseltään asumista ja julkisia palveluja merkittävästi täydentävä kansallinen voimavara. Korjausten määrä riippuu vuotuisen avustusmäärärahan suuruudesta; rakennuksissa on paljon korjausvelkaa. Siten toivottujen muutosten syntyminen ja oikea-aikaisuus korreloivat suoraan sen kanssa, kuinka paljon korjausavustusta voidaan jakaa.

Kommentin jättäjä: Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puolesta rakennustutkija Lasse Majuri.

 

Taustaa:

Ympäristöministeriö pyysi alkuvuonna 2020 kommentteja luonnokseen pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaksi. Strategian on tarkoitus helpottaa rakennuskannan vapaaehtoista ja kustannustehokasta korjaamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi vuoteen 2050 mennessä. Strategiassa esitetään yleiskatsaus Suomen rakennuskannasta, kustannustehokkaat korjaustoimenpiteet ja niiden rahoitus sekä politiikkatoimet, joilla edistetään rakennusten korjaamista energiatehokkaiksi. Siinä on määritetty tavoitteet vanhojen rakennusten energiatehokkuudelle vuosille 2030, 2040 ja 2050 sekä tavoitteita kuvaavat indikaattorit ja niiden mittaustapa. Strategiassa on otettu huomioon erityisesti kuntien ja valtion käytössä olevat rakennukset, eniten energiaa kuluttavat rakennukset sekä heikoimmassa asemassa olevat kotitaloudet. Siinä on myös arvioitu korjaustoimenpiteiden odotettu energiansäästö, päästövähennykset sekä muut vaikutukset.