Lausunto esityksestä Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian päälinjauksiksi
25.3.2015
Lausunto esityksestä Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian päälinjauksiksi
Lausuntopyyntö OKM/64/040/2014
Suomen Kotiseutuliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto esityksestä Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian päälinjauksiksi.
Ehdotus kansalliseksi maailmanperintöstrategiaksi kattaa toistaiseksi vain Unescon vuoden 1972 maailmanperintösopimuksen (Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta) perusteella nimetyt kohteet. Se ei koskisi vielä vuoden 2003 Aineettoman kulttuuriperinnön suojelua koskevaa yleissopimusta, jonka Suomi ratifioi vuonna 2013, ja jota vasta jalkautetaan, eikä vuoden 2003 Vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskevaa yleissopimusta, koska Suomi ei ole sitä vielä ratifioinut.
Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta: kuusi kulttuuriperintökohdetta ja yksi luonnonperintökohde. Maailmanperintösopimuksen kulttuuriperintökohteista vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja Museovirasto. Luonnonperintökohteista vastaa puolestaan ympäristöministeriö ja Metsähallituksen luontopalvelut.
Esityksestä Suomen kansallisen maailmanperintöstrategian päälinjauksiksi saa kuvan, että Suomi on huolehtinut hyvin maailmanperintökohteistaan ja niihin liittyvistä Unescon tavoitteista. Ainoat jossain määrin uhanalaisena olevat kohteet lienevät tämän perusteella Suomenlinna ja Vanha Rauma, joihin viitaten esityksessä todetaan: ”Riskitekijöitä on ilmennyt mm. eräiden kohteiden suoja-alueilla. Suuret rakennushankkeet saattavat uhata kaupunkikuvaa ja vanhojen alueiden toiminnallista rakennetta.”
Suomen Kotiseutuliitto haluaa kiinnittää lausunnossaan huomiota myös siihen, että Suomen maailmanperintökohteiden liiallisessa korostamisessa piilee ajatuksellinen vaara, että riittää kun ne ovat kunnossa. Siksi maailmanperintötiedotuksessa ja siihen liittyvässä ympäristökasvatuksessa on tärkeää korostaa kohteittemme otantaluonnetta ja sitä, että muut kansalliset, alueelliset ja paikalliset kulttuuri- ja luonnonperintökohteet ovat aivan yhtä tärkeitä omille yhteisöilleen ja hyvin yleisesti myös matkailijoille. Samasta syystä maailmanperintöstrategiassa mainitut strategiset arvot (kestävyys, uskottavuus ja innostavuus) pitäisi ulottaa myös kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin kohteisiin ja nähdä nekin voimavarana eikä vain kuluna ja rasitteena.
Maailmanperintöstrategia esittää yhteensä 14 toimenpide-ehdotusta. Näistä toimenpiteistä 1–11 ovat viranomaistoimintaa tai viranomaisvetoisia. Toimenpiteissä 12–14 on ajateltu merkittävä rooli myös alueellisille ja paikallisille toimijoille. Ne siis koskevat myös osaa Suomen Kotiseutuliiton jäsenjärjestöistä, mutta vain pientä osaa, sillä seitsemän maailmanperintökohdettamme on vain seitsemällä seudulla. Toisaalta viestinnällisessä ja kasvatuksellisessa mielessä Kotiseutuliiton koko maan kattava jäsenkenttä voi olla merkittävässäkin asemassa.
Toimenpide 12 liittyy hyvään saavutettavuuteen ja laadukkaisiin kävijäpalveluihin. Saavutettavuutta parantavat eittämättä mainitut palvelut kohteessa. Kotiseutuliitto haluaa kiinnittää huomiota myös saavutettavuuden näkökulmasta siihen, miten kohteet esitellään niin suomalaiselle kuin kansainväliselle kävijäkunnalle ja ylipäätään kiinnostuneille. Verkosta puuttuvat kokonaan kohteet esittelevät ja vapaasti jaettavat vähintään suomen- ja englanninkieliset videoesitykset (esim. Youtubea hyödyntäen). Asian korjaaminen sisältynee toimenpide-ehdotus 10:een. Digitaaliset palvelut mahdollistavat monipuolisen esilletuomisen, mikä on osa saavutettavuutta.
Toimenpide 13 korostaa alueellisten ja paikallisten toimijoitten tukea yhteisille tavoitteille. Tietoisuuden lisääminen maailmanperintösopimuksen velvoitteista on äärimmäisen tärkeää. Ylipäätään niiden huomioiminen pitäisi olla mukana alueellisessa suunnittelussa ja strategiassa, myös kehittämisen kannalta, kuten esityksessä todetaan. Kotiseutuliitto tähdentää kuitenkin, että sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisessä ensisijainen vastuu on valtiolla.
Toimenpide 14 kannustaa monipuoliseen vapaaehtoistoimintaan ja tiiviiseen yritysyhteistyöhön. Kotiseutuliikkeen ja –työn piirissä on toimijoita ja yhteisöjä, jotka haluavat toimia maailmanperintötyössä, kun heidät otetaan mukaan.
Strategian lopussa luvussa 4 mainitaan, että strategian hyväksymistä seuraa toimenpidesuunnitelman laatiminen. Siihen sisältyisi ” toimenpiteiden toteutustavat, vastuutahot, aikataulut, kustannusvaikutukset ja niiden seuranta”. Strategiaankin olisi ollut hyvä haarukoida osana vaikutusten arviointia esitettyjen toimenpiteiden kustannusvaikutusta ja mahdollisesti jopa muutamaa kustannusvaikutuksiltaan erilaista toteuttamisvaihtoehtoa. Nyt tämä näkökulma puuttuu lähes kokonaan.
Kohteisiin kohdennetaan vuosittain n. 300 000 euroa, josta pääosa on kohdentunut rakennusten entistämiseen. Määräraha on alimitoitettu, kun kohteita ja niistä tiedottamista ym. pitäisi myös kehittää siten kuin toimenpide-ehdotuksessa 14 esitetään. Näin ollen Kotiseutuliitto pitää epärealistisena arviota luvussa 5, jonka mukaan vaikutukset valtion talouteen olisivat vähäiset tai että kohdennukset olisi toteutettavissa priorisoimalla olemassa olevia määrärahoja. Valtion talouden näkökulmasta oletus on realistinen, muttei välttämättä tulevan toimenpidesuunnitelman osalta.