Arkistolaitoksen keskusarkiston perustamistarve

Maaliskuu 2010 lausunto opetusministeriölle
selvitysmies Seppo Ahon selvityksestä: Arkistolaitoksen keskusarkiston perustamistarpeen selvittäminen

(Opetusministeriö työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:2)

Opetusministeriö on lähetteellään 16.2.2010 Dnro 49/040/2009 pyytänyt Suomen Kotiseutuliitolta lausuntoa otsikkoasiassa.

Selvitysmiehen tuli selvittää arkistolaitoksen tilojen käyttöä ja riittävyyttä vuoteen 2025 saakka sekä arvioida keskusarkiston perustamistarvetta ja mahdollisia vaikutuksia arkistolaitoksen resursseihin ja toimintaan.

Selvitysmiehen ehdotuksen perusolettamuksena on, että valtion viranomaiset siirtyvät sähköiseen arkistointiin vuoden 2015 loppuun mennessä ja merkittävä osa 2050-luvulle mentäessä kertyneestä pysyvästi säilytettävästä paperiaineistosta digitoidaan ja säilytetään ainoastaan digitoidussa muodossa.

Selvitysmies esittää, että arkistolaitoksen toimipisteistä Kansallisarkisto toimii edelleen Helsingissä, alueellinen organisaatio rakennetaan viiden maakunta-arkiston ja alueellisen keskusarkiston ja erillisten tietopalvelutoimipisteiden varaan. Selvitysmies katsoo, ettei arkistolaitosta tulee laajentaa kultasektorin aineistojen säilyttämiseen laajassa mitassa.

Suomen Kotiseutuliitto tarkastelee Ahon selvitystä lähinnä kotiseutuarkistonäkökulmasta. Liitto panee tyydytyksellä merkille, että selvitysmiehen ehdotuksessa säilytetään maakunta-arkistot ainakin pääosin.

Tämä on erinomaisen tärkeää, koska juuri maakunta-arkistot ovat olleet kantava voima kehitettäessä kotiseutuarkistotyötä koko maassa. Maakunta-arkistot ovat oman alueensa tuntijoita ja arkistoasiantuntijoita ja ovat olleet vuosikymmeniä hyviä ja välttämättömiä yhteistyökumppaneita Kotiseutuliitolle kotiseutuarkistotyössä.

Maakunta-arkistot alueellisina arkistoina edustavat sitä samaa paikallisuuden ja alueellisuuden toiminnallista korostumista kulttuuriperintötyössä, joka on Kotiseutuliitonkin toiminnan keskeisaluetta.

Mikäli selvitysmies olisi päätynyt esittämään jopa kaikkien maakunta-arkistojen lakkauttamista tai fyysistä yhdistämistä Kansallisarkiston kanssa, olisi se merkinnyt yhtenäisen valtakunnallisen otteen voimistumista. Tämä johtaisi epäilemättä joltain osin toiminnan tehostamismahdollisuuksiin, mutta toisaalta samalla kyllä vaarantaisi paljon.

Tällainen kehityskulku ei millään hallinnonalalla ole paikallisuuden ja alueellisuuden näkökulmasta välttämättä johtanut hyvään lopputulokseen, koska paikalliset ja alueelliset tarpeet ja näkökulmat pyrkivät unohtumaan tärkeämpien” isojen” valtakunnallisten asioiden alle. Maakuntien Suomi, erilaisuutta paikallisuutta ja alueellisuutta kunnioittava Suomi, on silloin vähemmän tärkeä kuin tehokas samanlaisuus kaikkialla.

Kotiseutuarkistothan eivät ole virallinen osa arkistolaitosta, mutta niiden neuvonta ja opastus kuuluu Kotiseutuliitolle ja maakunta-arkistoille.

Kotiseutuarkistojen perustaminen perustuu yhteisö- ja yksilötason kiinnostukseen. Yksityisluontoista paikallista aineistoa vastaanottavina arkistoina ne eivät ole olleet selvitysmiehen huomion kohteena mitenkään ja eivät siksi näy ehdotuksessakaan lainkaan.

Myöskään kunnat eivät kovin paljon näy selvitysmiehen ehdotuksessa, koska kunnathan eivät nykyisin siirrä aineistoaan arkistolaitokseen lain velvoittamana. Nyt onkin selvitysmiehen yhtenä tehtävänä ollut vain ottaa kantaa siihen, pitäisikö kunnat velvoittaa siirtämään vanhin aineisto oman alueensa maakunta-arkistoon.

Selvitysmiehen mielenkiinto on toimeksiantonsa mukaisesti ollut vain arkistolaitoksen eli Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen tilaongelmien ratkaisemisessa.

Kunnallisten arkistojen ja maakunta-arkistojen yhteistyötä kehitettäessä tulee mietittäväksi myös niiden kotiseutu- ja yksityisarkistojen kohtalo, jotka on sijoitettu kuntien arkistoihin tai erillisiin yksityisarkistokokonaisuuksiin.

Suomen Kotiseutuliitto esittääkin, että perustetaan neuvottelukunta tai vastaava elin, joka tarkastelisi arkistolaitoksen, kunnallisten arkistojen, muiden erillisarkistojen, yksityisarkistojen ja kotiseutuarkistojen muodostamaa arkistollista kokonaisuutta.