Viisi vinkkiä yhteisön vaalimiseen koronan aikaan

Näin korona-ajan poikkeustilassa löytyy etäkokoustamiseen jos jonkinlaista vinkkiä ja alustaa, mutta miten muuten omaa yhteisöä ja vuorovaikutusta voisi vaalia? Voitaisiinko kotiseututyössä kohdata poikkeusaikana muutenkin, kuin esityslistan äärellä?

Meistä jokainen tarvitsee sosiaalisia kontakteja. Kanssakäyminen oman yhteisön jäsenten kesken, yhdessä merkityksellisten asioiden tekeminen ja arjen kohtaamiset ovat monelle kotiseututyötäkin tekevälle se toiminnan suola ja sydän. Ollessamme uuden, tuntemattoman ja pelottavan edessä selviytymistä tukee varautumisen, käsienpesun ja eristäytymisen lisäksi itselle tärkeiden asioiden tekeminen ja yhteys toisiin ihmisiin.

Tässäpä siis Mestarit & kisällit -hankkeesta viisi vinkkiä ihan jokaiselle kotiseututyötä tekevälle siihen, miten välittää yhteisöllisyyttä ja rakkautta koronan aikaan.

Kaikki viisi vinkkiä ovat hyödynnettävissä eri ikäisten väliseen yhteydenpitoon ja yhteisön monenlaisten jäsenten yhteistoimintaan.

VINKKI 1: Apua digiloikkaan

Monelle yhdistykselle ja kotiseututoimijalle on viimeviikkoina tullut pakostakin digihommat eteen. Teknologiatuetut sisällöt, oppiminen ja yhteydenpito voi herättää monenlaisia tunteita ja aiheuttaa vastustustakin muutenkin muutoksessa olevan arjen keskellä.

Digiloikkaan voi kuitenkin saada apua ihan läheltä, nimittäin oman yhteisön junnuilta. Voisiko lapsenlapsi, kylän partiolaiset tai naapurikorttelin nuorisotalon porukka tutustuttaa Instagramin saloihin ja auttaa laittamaan tilin pystyyn? Saisiko toista viikkoa etäkoulussa opiskellut nuori yhdistystä ottamaan Googlen sovellukset käyttöön? Pystyisikö tuttu koululainen tekemään yhteisölle opetusvideon siitä, miten tuoda kotiseutumuseon esineet eloon animaation avulla tai tuottamaan itse jaettavia sisältöjä?

Tässä tilanteessa on lapsilla ja nuorilla loistava paikka loistaa tiedoillaan ja taidoillaan, jos vain saavat siihen mahdollisuuden.

VINKKI 2: Kirjekaveruus

Sosiaalisen vuorovaikutuksen siirtyminen enemmän digitaaliseen muotoon tuo myös uudenlaista arvoa perinteisemmille yhteydenpitotavoille. Kirjeiden ja korttien kirjoittaminen tuo oman ulottuvuutensa kommunikointiin pikaviestien maailmassa ja tarjoaa tauon piippausten, huomautusten ja notifikaatioiden tulvassa. Kirjeet ovat paitsi dialogia, myös tämän poikkeuksellisen hetken tuntemusten ja arjen pilkahdusten dokumentointia ja tallentamista. Horjuvat tietotekniset taidot eivät luo esteitä kirjekaveruudelle.

Tästä klikkaamalla voit lukea Kinaporin monipuolisen palvelukeskuksen eri-ikäisten kirjekaveriprojektista. Tästä puolestaan pääsee tutustumaan Lapinjärven Perinnetalkoisiin, jotka juuri aloittivat Kirjoita kirje -tempauksen. Tempauksessa voi kuka vain kirjoittaa kirjeen tai piirtää piirustuksen, jotka sitten hankkeen toimesta toimitetaan kunnan ikäihmisille.

VINKKI 3: Teosvaihto

Teosvaihdossa kirjeiden sijaan lähetetäänkin toisille taidetta ja luovan toiminnan tuotoksia. Teosvaihtokaverin lähettämään teokseen vastataan omalla teoksella – dialogia käydään siis maalauksin, valokuvin, runoin tai vaikka improvisoiduin lauluin.

Teokset voivat vaihtaa omistajaa postitettuina, sähköisesti tai vaikka vastapäätä asuvan naapurin kanssa ”keskusteltaessa” ikkunaan teipattuina. Vaihtoa voi tehdä kahdestaan tai vaikka pienessä porukassa. Mitä kaikkea taiteella voidaankaan sanoa, mihin sanat eivät välttämättä riitä!

VINKKI 4: Kiertokoulu, eli MasterClass Pasila / Sodankylä / Lapua / Kirkonkylänraitti…

Kiertokoulun ideana on tuoda yhteisön piilevät kyvyt esiin. Kerran viikossa tai parin viikon välein voidaan kokoontua yhteisille Zoom tai Skype tai Google Hangouts -kahveille seuraamaan jonkun yhteisön jäsenen opastusta omaan tietoon tai taitoon. Tällä viikolla voidaan seurata, kuinka Oiva laittaa hapanjuuren aluilleen ja ensi viikolla sitä, miten Salla tubettaa. Osallistua voi oppilaana tai opettajana.

Mitä kaikkea teidän kotikulmilla osataan?

VINKKI 5: Ympäristötaidetta kotikulmille

Viimeisenä vinkkinä tarjoillaan jotain kaikille niille, jotka eivät someista ja digeistä välitä. Tässä vinkissä voivat päästä osalliseksi myös kaikki ne, jotka eivät aktiivisesti ole yhteydessä oman yhteisön ihmisiin – ehkeivät silloinkaan, kun olosuhteet eivät ole poikkeukselliset.

Valitaan jokin alue, johon ruvetaan tekemään yhteistä ympäristötaideteosta jokaisen iloksi. Taideteos voi olla vaikka neulegraffiti, jonka kauppamatkalla tai iltalenkillä kiinnittää puuhun, penkkiin tai kaiteeseen. Se voi olla maalattu kivi, joista pikku hiljaa muodostuu meri, ryhmäkuva naapuruston jäsenistä tai kukkaniitty bussipysäkin viereen. Se voi olla ihan oikea kukkaniitty, joka anarkistisesti kylvetään keskelle asfalttiviidakkoa, Alepan nurkille tai oman taloyhtiön roskakatoksen taakse. Se voi olla ikkunoihin kiinnitettävien sateenkaaripiirustusten kavalkadi.

 

Varasta vinkkilistalta vapaasti, muokkaa, sovella tai keksi ihan oma juttu! Muistathan kertoa meillekin, miten teillä pidetään omasta yhteisöstä huolta.

BONUSVINKKI: Jos kuitenkin mieltä painaa myös se yhdistyksen kevätkokous, eikä Teams ole hanskassa ja Skypetunnuksetkin on unohdettu aikapäiviä sitten, niin nappaa tästä vielä Opintokeskus Siviksen vinkit helppoon ja maksuttomaan etäkokoustamiseen.

Voidaan hyvin. Yhdessä tästäkin selvitään.