“Sinun kirjeesi ovat aina minulle tärkeitä” – Sukupolvien välistä kirjeenvaihtoa Helsingissä
Helsingissä on Kontulan ja Kallion välillä kulkenut syksyllä aivan erityislaatuista postia, kun Keinutien ala-asteen 5. luokka ja Kinaporin monipuolisen palvelukeskuksen Luovat kirjoittajat -ryhmä ovat aloittaneet kirjeenvaihdon. Näiden Mestarien & kisällien kirjoituksissa on käsitelty niin arkisia juttuja kuin suuria haaveitakin. Luovien kirjoittajien ohjaaja Ulla Tiainen ja Keinutien vitoset pohtivat eri-ikäisten välistä kirjekaveruutta.
Ulla: ”Mestarit & kisällit -koordinaattori Maikku vieraili keväällä Kinaporissa kertomassa hankkeesta. Idea meidän omaan projektiimme taisi herätä siitä.”
Lapset: ”Kirjoittaminen kuulosti kivalta, hauskalta ja jännittävältä. Kuulimme asiasta opelta ja ope oli kuullut siitä kaveriltaan.”
Ulla: ”Kirjeenvaihto alkoi ohjaajan ehdottelemin aihein: Kinaporilaiset kirjoittivat ekat kirjeet, joissa kertoivat omista kouluajoista, lapsuuden leikeistä ja harrastuksista sekä haaveista. Siitä eteenpäin kirjoittaminen alkoi edetä omalla painollaan.”
Yllätyksiä
Ulla: ”Käsialakirjoittamista ei enää opeteta kouluissa ja opettaja Johannan mukaan kirjoittamista on hyvä harjoitella, varsinkin kun suomi ei ole monen oppilaan äidinkieli. Myös vanhanaikaisen kaunokirjoituksen lukemiseen on tarvittu open apua.”
Lapset: ”Yhden kirjoittajan käsialaa oli kyllä vaikeaa tulkita. En ymmärtänyt kaikkia sanoja.”
Ulla: ”Antoisaa on ollut huomata, miten nopeasti kirjekaveruus, yhteinen sävel, syntyi ja miten henkilökohtaisista asioistakin, kuten pelot, haaveet ja toiveet, on kirjoitettu. Myös kirjeiden lämmin sävy on ilahduttanut.”
Lapset: ”Yllätti se, että ne oli niin vanhoja!”
”Mut se, että mun kirjekaveri tykkää kanssa suklaasta.”
”Mun kirjekaveri harrastaa vieläkin voimistelua!”
Ulla: ”On varmasti ollut rikastuttavaa huomata mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia on nykypäivän 11-vuotiaiden elämissä verrattuna siihen, mitä kinaporilaiset kertoivat itsestään samanikäisinä”
Ulla jatkaa: “Luovilla kirjoittajilla vaihtuu ohjaaja, mutta Kinaporissa postitusta on onneksi nimetty hoitamaan toinen henkilö. Toivottavasti kirjoittajat jatkavat.”
Lapset: ”Mekin toivomme, että kirjoittaminen jatkuu. Ehkä selkeämpi käsiala olisi hyvä jollakin kirjoittajista olla. Toivottavasti myös tapaamme kirjekaverit joskus.”
Katoava perinne?
Ulla: ”Minua on surettanut käsialakirjoituksen taidon kuten muidenkin kädentaitojen väheneminen ja jopa katoaminen. Toisin sanoen, ettei sitä enää opeteta kouluissa. Miten kauniita käsialoja meidän kirjoittajaryhmäläisillä on!”
Lapset: ”Kirjeessä uskalsi kertoa asioista. Kasvotusten voi enemmän ujostuttaa.”
“Kasvotusten voi toisaalta olla helpompi tulkita toista verrattuna käsialaan.”
Ulla: ”Käsinkirjoittaminen ja käsinkirjoitetun kirjeen saaminen on henkilökohtaisempaa ja minä ajattelen, että teksti tulee silloin ikään kuin ”suoraan sydämestä” kun se on käsin kirjoitettu. Ehkä on ennakkoluuloista vapaampaa kirjoittaa ei-kasvokkain…”
Myös tältä Mestarit & kisällit -porukalta kysyttiin, mikä eläin ryhmää parhaiten kuvastaisi:
Ulla: ”Vaaleanpunainen ja keltainen kirahvi, koska se kuvastaisi iloa ja pitkällä kaulallaan ylettyisi kuuntelemaan kaukaakin tulevia viestejä.”
Lapset: ”En tiedä. Ehkä Ritariperhonen, koska sain syksyllä siihen liittyvän runon.”
Tekstit koottu Ulla Tiaisen ja Keinutien ala-asteen 5. luokan kertomaa mukaillen
Lopuksi vielä otteita ryhmäläisten kirjeistä toisilleen Ullan koostamana:
Kirjeet: Kauan sitten olin sinun ikäisesi