Kommentti maankäyttö- ja rakennuslain toimivuutta arvioivalle työryhmälle

4.12.2013

MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAIN (132/1999) TOIMIVUUDEN KOKONAISARVIOINTIA VARTEN 14.2.2012 ASETETULLE SEURANTARYHMÄLLE

Ympäristöministeriölle

Suomen Kotiseutuliitto haluaa kiinnittää Maankäyttö- ja Rakennuslain tarkistuksen yhteydessä huomiota seuraavassa kuvattuihin, liiton jäsenkunnan eri puolilla maata havaitsemiin rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisen ja hoidon ajankohtaisiin ongelmiin.

Yhteiskunnan ohjausmahdollisuuksien varmistaminen

Nykyistä lakia säädettäessä toimivaltaa siirrettiin kunnille. Samalla olisi pitänyt tasapainottaa ehdotusta tavalla, joka olisi antanut selkeät mahdollisuudet puuttua maankäyttöön, silloin kun se on yhteiskunnan kannalta tarpeellista tai jopa välttämätöntä.

Rakennuslupamenettelyssä tulisi valtakunnallisesti merkittäviksi luokitelluilla maisema-alueilla tai kulttuuriympäristökohteissa (RKY), silloin kun kyse ei ole maa- ja metsätalouden tai luontaiselinkeinoja harjoittavien rakentamisesta, aina edellyttää havainnollistavaa ympäristövaikutusten arviointia.
RKY-kohteille tulisi saada selkeä asetuksen status niiden arvojen säilymisen varmistamiseksi.

Valtakunnallisesti merkittäviin kohteisiin lisähuomiota

Maankäyttö- ja rakennuslain 3. luvun ohjeet arvokkaiden maisema-alueiden, rakennetun kulttuuriympäristön ja muiden valtakunnallisesti merkittävien alueiden vaalimisesta näyttävät jääneen liian ylimalkaiselle tasolle. ”Valtion viranomaisten on edistettävä…”. Tätä tulisi täsmentää ja kirjata lakiin tai asetukseen viranomaisia velvoittavat vaalimisen menettelyt.

Resurssit näihin tehtäviin olisi myös varmennettava. Kun MRL tuli voimaan vuonna 2000, oli silloisissa alueellisissa ympäristökeskuksissa nykyistä vahvempi miehitys, joka sekään ei aina ollut riittävä. Tavoitteena tulisi nyt olla, että RKY-alueita koskevat kaavat sekä poikkeamis- ja rakennusluvat kyetään ohjaamaan ja tarkastamaan ELY-keskusten ja maakuntamuseon asiantuntijavoimin. Viranomaisneuvottelut ovat tässä ratkaisevia, niiden merkitystä tulee korostaa ja järjestämisestä antaa selkeät ohjeet. ELY-keskusten tehtävähän on valvoa, ettei valtioneuvoston päätöksen vastaisesti näiden alueiden kulttuuriarvoja vaaranneta.

Tilanteen varmistamiseksi asianomaisella ministeriöllä, jonka hallinnonalaan alueen arvojen säilyttäminen kuuluu, tulisi olla mahdollisuus ottaa asian ratkaisu tarvittaessa itselleen.

Julkista keskustelua tuettava

RKY-alueita koskevien kaavahankkeiden alkuvaiheissa olisi rutiininomaisesti edellytettävä vaihtoehtoisia ehdotuksia, jotka toisivat erilaiset tavoitteet ja ratkaisumahdollisuudet julkiseen tavoitekeskusteluun riittävän ajoissa.

Vasta vaihtoehtojen avulla on mahdollista tehdä kaavahankkeen vaikutusten arviointi tuloksellisesti. Siksi tarvitaankin pikaisesti riittävin esimerkein tuettu opaskirjanen siitä miten kulttuuriympäristöarvot kuvaillaan sanallisesti ja havainnekuvin sekä miten ne esitetään kansalaisille ymmärrettävästi kartalla. Kulttuuriympäristön arvot on tunnettava, jotta niistä voidaan keskustella ja niitä vaalia.

Paikallinen asiantuntemus ja tietämys maakuntamuseossa on tässä asiassa ehdottoman tärkeä. RKY-kohteiden kaava- ja lupahankkeissa tulisi lausunnot kuitenkin saada myös suoraan Museovirastolta silloin, kun kohteet on arvioitava valtakunnallisesti, eli suhteutettava koko maan rakennuskantaan ja kaavatilanteeseen, ja silloin, kun näkemyserot paikallisesti ovat merkittävän isot.

Valitusoikeutta ei tule rajoittaa

Valitusoikeus ja osallisuus on osa demokraattista järjestelmää. Osallisuuden merkitystä ja hyödynnettävyyttä on korostettava. Mikäli osallisuus järjestetään aidosti toimivaksi, valitukset vähenevät ja yhteinen vastuu ympäristöstä lisääntyy, mikä johtaa parempaan ympäristön hoitoon ja arvostukseen.

Valitusoikeutta rakennusluvasta erityisesti RKY-kohteissa on laajennettava. Nyt se on liian suppea ja rajaa kulttuuriperintöä vaalivat yhteisöt pois.

Kansalaisjärjestöjen toiminta on tärkeä lisä viranomaistyön rinnalla yhteisen ympäristön vaalimisessa.