Lausunto arkistoaineistojen hankintapolitiikasta

Lausunto Kansallisarkiston arkistoaineistojen hankintapolitiikan luonnoksesta

26.9.2025

KOMMENTIT LUKUUN 3.1. 

Onko Kansallisarkiston hankinnan kohdentaminen kansallisesti merkittäviin aineistoihin (kansallisesti merkittävän toimijan tai tutkimuksellisesti kiinnostavaan ilmiöön liittyvät arkistoaineistot) onnistunut ja tutkimusta riittävästi mahdollistava ratkaisu huomioiden yksityisarkistotoimijoiden laaja kenttä? Jos ei ole, niin mitä muutosta tai tarkennusta ehdottaisit? 

Suomen Kotiseutuliiton näkemyksen mukaan esitetty linjaus on liiaksi riippuvainen ajankohdan poliittisista (laajasti ymmärrettynä) näkemyksistä ja rajaa yksityisarkistojen arkistointia moniarvoisen kansallisen kulttuuriperinnön säilymisen kannalta riittämättömällä tavalla. 

Esittelytekstissä kuvataan hyvin, kuinka ”yksityiset arkistoaineistot mahdollistavat laajemman kuvan muodostamisen suomalaisesta yhteiskunnasta, kuin mikä olisi mahdollista pelkästään julkisen hallinnon arkistoitujen tietoaineistojen pohjalta.” Johdantokirjauksen mukaan puolestaan ”Kansallisarkiston tavoitteena on yhteistyössä muiden yksityisiä arkistoaineistoja vastaanottavien ja säilyttävien toimijoiden kanssa varmistaa teemallisesti, ajallisesti ja alueellisesti monimuotoisen ja yhteiskunnallisesti edustavan aineiston talteen saaminen.” Hankintapolitiikassa esitetyt linjaukset eivät kuitenkaan toteuta sitä riittävällä tavalla.  

Hankintapoliittiset linjaukset painottuvat vahvasti kansallisen tason toimijoihin. Näkökulma on vanhentunut ja ohjaa hankintapolitiikkaa tavalla, joka ei ole tämän päivän vallitsevien paradigmojen mukainen. Arkistoaineistojen kansallisesta merkittävyydestä todetaan hankintapolitiikassa aivan oikein, että ”myös paikallinen aineisto, joka dokumentoi tutkimuksellisesti kiinnostavaa ilmiötä, voidaan nähdä kansallisesti merkittävänä.” Tähän on helppo yhtyä. Esitetyt hankintalinjaukset eivät kuitenkaan huomioi alueellisen ja paikallisen yksityisen arkistoaineiston arvoa riittävästi. 

On myös syytä huomata, että kansalaisyhteiskunta järjestöineen ja vapaaehtoistoimintoineen on yksi suomalaisen yhteiskunnan erityispiirre, joka hakee vertaistaan koko maailmassa. Sen tarpeeksi kattava asiakirjallinen dokumentointi paikalliselta, alueelliselta ja valtakunnalliselta tasolta on kansallisesti erittäin tärkeää.   

Yritysarkistot ovat de facto vaarassa jäädä katveeseen. Elka säilyttää merkittävää elinkeinotoimijoiden arkistoaineistoa, mutta koska sinne tallettaminen maksaa, osa merkittäviksi nähdyistä yritysarkistoaineistoista jää hankintapolitiikan ulkopuolelle, mikäli maksajaa ei ole tai kustannukset nousevat liian korkeiksi. Tällä hetkellä useimpien kotiseutuarkistojen mahdollisuudet ottaa vastaan yritysarkistoja ovat vähäiset. 

Esitämme seuraavia toimenpiteitä: 

1. Kansallisarkiston hankintapolitiikkaa tulisi tarkastella osana ja suhteessa muuhun yksityisarkistotoimintaan. Kansallisarkiston tulisi omassa hankintapolitiikassaan ja arkistoinnin ohjaus-, kehittämis- ja neuvontatehtävissään huolehtia siitä, että yksityisarkistojen hankintapolitiikkaan ei jää Suomessa merkittäviä katvealueita.  

Kotiseutuliitto yhtyy Suomen Historiallisen Seuran esitykseen (https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/suomeen-tarvitaan-kansallinen-arkistostrategia/) kansallisen arkistostrategian laatimisesta. Se tulisi tehdä laatia ministeriön ja Kansallisarkiston yhteistyöllä sekä tiiviissä vuorovaikutuksessa muiden arkistotoimijoiden kanssa. Sen tulisi kattaa myös erilaiset yksityisarkistotoimijat ja paikalliset aineistot. Tässä työssä voitaisiin hyödyntää professori Laura Kolben tekemää skenaariotyötä (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163558/OKM_2021_47.pdf). 

2. Paikallisten ja alueellisten yksityisarkistoaineistojen suhteen on ajauduttu tilanteeseen, jossa kotiseutuarkistojen merkitys kasvaa, mutta niillä ei ole tunnustettua asemaa kansallisessa yksityisarkistojärjestelmässä. Niiden resurssit ja osaaminen ovat erittäin vaihtelevia ja ne kaipaavat uuteen laajentuneeseen rooliinsa entistä enemmän ohjausta ja tukea. Kotiseutuarkistojen toimintaedellytyksiä pitäisi vahvistaa, niiden säilyminen tulisi turvata ja niiden käytäntöjä olisi yhdenmukaistettava. Kotiseutuarkistojen merkityksestä sekä erilaisista mahdollisuuksista niiden toiminnan tukemiseen ja kehittämiseen olisi syytä keskustella keskeisten toimijoiden välillä pikaisesti. Yhteistyöllä olisi mahdollista luoda kotiseutuarkistoja hyödyttäviä kustannustehokkaita tukipalveluita (esim. yhteiset tietokannat). 

3. Yksityisarkistojen neuvottelukunta on päätetty lakkauttaa vuoden 2025 loppuun. Neuvottelukunta ei siis voi jatkossa huolehtia yksityisarkistojen kansallisen hankintapolitiikan valmistelusta, kuten esittelytekstissä on viitattu. Yksityisarkistojen kansallisen hankintapolitiikan jatkumiselle tai kehittämiselle ei ole tämän vuoden jälkeen olemassa mitään tukijärjestelmää. Hankintapoliittisen yhteistyön jatkon turvaaminen on sekä yksityisarkistotoimijoiden että yksityisten arkistoaineistojen kannalta erittäin tärkeää. Asia tulisi järjestää kiireellisesti Kansallisarkiston johdolla.  

 4. Hankintapolitiikassa ei tehdä eroa digitaalisen ja analogisen aineiston hankinnan suhteen. Digitaalisten yksityisarkistoaineistojen priorisoinnilla olisi mahdollisuus muuttaa hankintapolitiikkaa moniarvoisemmaksi ja kattavammaksi. Digitaalisuus on ratkaisu, vaikkakaan ei aivan yksinkertainen. Yksityisarkistokenttä kaikkineen kaipaa tässä kuumeisesti tukea ja yhteistyötä. 

 5. Massadigitointi on yksityisarkistojenkin osalta erittäin suuressa roolissa. Digitaalisuus ohjaa entistä enemmän myös tutkimusteemojen valintaa. Keskeisten yksityisarkistojen massadigitointiin olisi saatava laajempi valtion erillisrahoitus. Vaikka julkinen talous onkin suurten tasapainotustoimien kohteena, on syytä muistaa Churchillin suuhun laitettu lause, kun hänelle oli tarinan mukaan ehdotettu toisen maailmansodan aikana kulttuurimäärärahojen siirtämistä sotateollisuuteen: ”Minkä takia me sitten taistelemme, ellemme kulttuurimme?” 

Kotiseutuliitto osallistuu mielellään yksityisarkistoja koskevaan strategiatyöhön, kotiseutuarkistojen aseman pohtimiseen sekä muuhun alan kehittämistoimintaan. 

KOMMENTIT LUKUUN 3.2. 

Vastaavatko valitut teemat nykyhetken ja tulevaisuuden tutkijoiden tarpeisiin? Tunnistatko katveeseen jääviä teemoja? 

On mahdotonta laatia luetteloa teemoista tai toimijoista, joista tulevaisuuden tutkimus on kiinnostunut. Tutkimuksen keskeinen arvo on vapaus määrittää itse, mikä on tutkimuksellisesti arvokasta, eikä tätä vapautta pidä liiaksi kahlehtia liian kapeakatseisella hankintapolitiikalla. On myös muistettava, että tutkimuksen näkökulmat vaihtuvat (ja niin niiden pitääkin) ajan mukana. Me emme voi eikä meidän pidäkään tietää, mikä on relevanttia tulevaisuudessa. Siksi temaattis-toimijakohtaiseen luettelointiin liittyy suuria riskejä.  

Näitä riskejä voidaan vähentää tarkastelemalla tehtyjä valintoja riittävän usein ja päivittämällä hankintapolitiikkaa säännöllisesti. Mikäli teemat ja toimijat ovat kiveen hakattuja ja niiden päivittäminen vaatii raskaan hallinnollisen prosessin, ollaan vaarallisilla vesillä. 

Esitämme seuraavaa: 

1. Kansallisarkiston hankintapolitiikan ensisijaisena lähtökohtana tulisi olla niiden aineistojen ja teemojen ulosrajaaminen, jotka kansallisen hankintapoliittisen työnjaon mukaan kuuluvat muille, nimetyille arkistoille. Kansallisarkiston hankintapolitiikan tulisi vähintäänkin kattaa sellainen paikallisesti tai alueellisesti merkittävä aineisto, joka ei kuulu minkään hankintapolitiikassa mukana olevan tai muun riittävällä asiantuntemuksella ja resursseilla varustetun yksityisarkiston hankinnan piiriin ja/tai se on akuutissa tuhoutumisvaarassa.
   
2. Hankintapolitiikkaa tulisi päivittää säännöllisin, etukäteen määritetyin väliajoin. Päivityksen yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista järjestää avoin kommentointimahdollisuus, kuten nytkin on tehty. 

Tunnistatko teemoja, jotka ovat päällekkäisiä muiden yksityisten arkistotoimijoiden hankintapolitiikan kanssa? 

MUUT KOMMENTIT 

Suomen Kotiseutuliitto kiittää mahdollisuudesta antaa asiasta lausunto. On tärkeää, että asiasta keskustellaan laajasti, sillä hankintapolitiikka määrittää yksityisluonteisen asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilymistä erittäin merkittävällä tavalla.