Tyrväntö 1918

Murheellinen kirja

Karvonen, Markku & Ulamo, Erkki: Tyrväntö 1918. 3. uudistettu painos. Tyrväntö-Seura 2024. 287.

Tyrväntö oli Hämeen läänin kunta, joka liitettiin vuonna 1971 Hattulaan ja sen myötä Kanta-Hämeen maakuntaan. Pohjoisosan kylät liitettiin kuitenkin vuonna 1978 Valkeakoskeen ja ovat nykyisin Pirkanmaata. Kunta on siis jaettu kahtia.

Mutta kunta on jakautunut aiemminkin kahtia. Sitä voidaan pitää esimerkkinä hämäläisestä kunnasta, jossa elivät vauraat itselliset talonpojat. Jossa myös oli kartanoita, joiden isäntäväki saattoi asua muualla. Toisaalta kunnassa oli tilojen torppia ja torppareita, palkollisia, itsellisiä käsityöläisiä, kartanoiden työväkeä.

Perusteellista työtä

Suomessa alkoi poliittinen järjestäytyminen porvarillisiin ryhmiin ja työväenliikkeisiin varsinaisesti 1800-luvun lopulla. Tyrvännöllekin perustettiin ensimmäiset työväenyhdistykset vuonna 1905, jolloin maassa muutenkin alkoi poliittinen kuohunta. Seuraavana vuosikymmenenä poliittinen tilanne kiristyi ja Venäjän vallankumoukset aktivoivat myös Suomessa työväestön vaatimaan osaansa vallankäytöstä. Kaikki kulminoitui kapinaan laillista hallitusvaltaa vastaan. Tyrvännöllä puhuttiin ja puhutaan edelleenkin kapinasta ja sitähän se oli.

Teos kuvaa tieteellisen tarkasti, lähdeviitteitä runsaasti käyttäen tapahtumia sekä Tyrvännöllä että luonnollisesti näkökulmaa laajentaen kokonaiskuvaa kapinakuukausien ajasta talvella ja keväällä 1918. Ja laajenee erityisesti tyrväntöläisten ihmistenkohtaloiden kuvaukseksi.

Kirjan tekijät ovat tarkentanet edellisten painosten sisältöä arkistolähteistä ja tarjoavat käsittääkseni niin tarkan kuvauksen tyrväntöläisten kohtaloista kuin mitä se nykytiedon perusteella voi olla. Taustoitus ja kapinan jälkeiset vuodet tuovat lukijalle käsityksen toisaalta alkusyistä ja paikallisista olosuhteista, toisaalta tyrväntöläisten mieliä painaneista tapahtumien jälkiselvittelyistä ja kahtia jakautuneesta mielipideilmastosta aina toisen maailmansodan tapahtumin saakka.

Murhattiin, ryöstettiin, tapettiin, kuoltiin, kaaduttiin, kadottiin, kostettiin

Siinä teonsanoja, jotka kuvaavat murheellisesti kapinan tapahtumia. Kirja kertoo armottomasti niin punaisten uhosta kapinan nousuaikana, jolloin vastapuoli, jota nykyisin valkoiseksi kutsutaan, oli syvällä maaseudulla valmistautumaton tuleviin tapahtumiin. Tilanteiden karmeutta lisää se, että vastakkain olivat toisensa tuntevat tahot, henkilökohtaiset tuttavat, joista äkkiä tulikin vihamiehiä. Hybriksen lumossa talojen omaisuuksia takavarikoitiin osittain järjestäytyneesti punakaartien tarpeisiin, osittain tapahtui selvää ryöstelyä ja henkilökohtaisista syistä tehtyjä tappoja ja murhia.

Kun rintama sitten asettui keskelle Pohjois-Hämettä, muuttui sotakin luonteeltaan. Punakaartit saivat järjestäydyttyä sotajoukoksi, jolla oli vastassa valkoisten vielä järjestäytyneempi, mutta edelleen huonosti koulutettu sotaväki. Se sai kevään lähestyessä päällystövahvistuksen ja sitä myötä taisteluosaamista kotiin palanneista jääkäreistä.

Tyrvännön valkoiset osallistuivat rintamataisteluihin Hämäläiskomppanian ja punaiset puolestaan Hämeenlinnan punakaartin komppanioiden joukossa. Kirja kuvaa näitä Pohjois-Hämeen seuduilla käytyjä taisteluita ja tarjoaa niistä selkeän yleiskuvan. Kuvan, jota olisi uudelle lukijasukupolvelle selkeyttänyt edes ylimalkainen kartta, josta olisi selvinnyt, kuinka sotaliikkeet olivat riippuvaisia maanteistä, rautatiestä ja jäätyneiden vesistöjen kulkuväylistä.

Punaisten hybristä seurasi nemesis. Katkera tappio Tampereella ja vielä katkerampi pakoyritys Venäjälle, joka katkesi Hämeenlinnan pohjoispuolen saksalaisten ja valkosuomalaisten rakentamaan suureen mottiin. Pakolaisjoukossa oli niin aktiiveja punakaartilaisia kuin heidän perheenjäseniään ja mukaan pakotettua apuväkeä.

Alkoivat kapinan jälkiselvitykset. Vankileirit, joissa tuhansittain vangittuja nääntyi huonoihin oloihin, tauteihin jopa nälkään. Pikatuomioistuimissa tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Ja on muistettava niiden onnettomien kohtalot, joille ei edes tutkintaa ja vankileirimahdollisuutta suotu, nämä sodan jälkeisinä viikkoina mielivaltaisesti koston uhriksi joutuneet.

Näistä tapahtumista Tyrväntö 1918 kertoo. Mitään salaamatta, mitään kaihtamatta. Varmaan paikkakunnan henkisen ilmapiirin selkeyttäminen on vaatinut sen, että jokaisen noin 60 tyrväntöläisen kuolleen ja välillisesti Tyrväntöön liittyvien kymmenten uhrien, vangittujen ja tuomittujen kohtalot on henkilö henkilöltä selvitetty. Tekijät ovat onnistunet arkistotyössään ja saaneet selville kaiketi kaiken, mitä selville voi saada.

Lopuksi

Hieman ihmettelen sitä, että nootitettuihin viitteisiin on merkitty aina koko viitattu teos eikä erillistä kirjallisuus- ja lähdeluetteloa ole laadittu. Tämä tekee hankalaksi yleiskatsauksen saamisen lähdekokonaisuudesta. Mutta tapa tämäkin.

Kirjaa lukiessa tulee toisaalta kiitollinen mieli. Kiitollisuus siitä, että totuus kokonaisuudesta ja tapahtumista ja niiden takana olleista ihmisistä on teoksessa tuotu mahdollisimman objektiivisesti selville, ja näin ehkä vuosikymmeniä mieliä painaneet paikalliset trauman aiheet on avattu. Toisaalta kirjan kädestä laskettuani jäin pitkäksi aikaa miettimään, millaista pahaa ihminen voi toiselle tuottaa – väkivaltaan johdettuna tai vallastaan hurmaantuneena. Ihan pienessäkin Tyrvännön pitäjässä.

Lassi Saressalo