Liikennemerkkejä Lahdessa

Merkillinen Lahti

Hirvonen, Sauli: Liikennemerkkejä Lahdessa ja muita havaintoja teiden varsilta. Pekka Productions 2024. 180 s.

Kotiseutuaan voi kuvata monella tavalla. Vaikkapa tarkastelemalla kotiseututatuointeja, kuten Sauli Hirvonen teki kirjassaan Kotiseututatuoinnit (2019) tai liikkumalla kameran kanssa niin paraatipaikoilla kuin takapihoilla ja teollisuusalueilla, joiden kuva-antia löytyy teoksesta Tunnelmia Lahdesta vuodelta 2020 (katso Kotiseutuliiton Kirjamakasiinit vuodelta 2019 ja 2021).

Nyt Hirvosen kameran etsin on löytänyt liikennemerkit. Eikä pelkästään kamera vaan myös liikennemerkkien historiasta kertova johdantoteksti keskittyvät uusiin ja vanhoihin, virallisiin ja epävirallisiin merkkeihin teiden ja parkkipaikkojen varsilla. Hän hakee 163 valokuvallaan kertomusta siitä, miten erilaiset symbolit vakiintuvat osaksi maisemaa, mutta samalla ohjaavat ihmisen ja hänen ajoneuvonsa käyttäytymistä luomalla selkeät pelisäännöt. Säännöt, joita ihmiset noudattavat alitajuntaisesti. Sääntöjen symbolit, liikennemerkit, ohjaavat jollakin kummalla tavalla ihmisen toimintaa. Itse asiassa niihin ei välttämättä kiinnitetä erityistä huomiota, vaan ne vain ovat olemassa. Ne ohjaavat kognitiivista käyttäytymistämme jotenkin vain luonnostaan. Myös sellaiselle, joka ei käytä erityistä teknistä välinettä liikkumiseen, suurin osa – tai ainakin keskeiset – näistä merkeistä ovat tuttuja. Sinivalkoisen kävelijän kuvat tai valkoiset hahmot asfaltissa ja tietenkin tien poikki kulkeva valkoinen raidoitus ohjaa kävelijän omalle reitilleen. Niiden puuttuminen tietää vaaraa, ja kadun ylittäminen muualta kuin niiden ohjaamasta paikasta on tabu.

Merkkien historiaa

Teos kertaa liikennemerkkien historiaa. Ensimmäisiä olivat erilaiset etäisyyspylväät, joiden historiaa voidaan seurata aina vuodesta 1655, jolloin teiden varsille pystytettiin ¼ ruotsalaisen peninkulman (10 688 m) eli virstan (2 672 metriä) välein alkuaan puisia virstanpylväitä. Ne korvautuivat sittemmin kivipylväillä, joista muistona ovat siellä täällä vieläkin näkyvät 1920-luvulla käyttöön otetut standardisoidut ylöspäin kapenevat kivipylväät, joihin hakatiin välimatkanumerot ja suuntanuolet. Pikkuteillä olivat käytössä punaiset puupylväät, joissa oli valkoinen numerotaulu. Vasta 1980-luvulla nämä kivipylväät poistuivat aktiivikäytöstä ja ne korvattiin 10 kilometrin välein olevilla etäisyystauluilla.

Seuraava vaihe olivat erilaiset eri kohteisiin osoittavat viitat, ja ensimmäiset varsinaiset liikennemerkit tulivat käyttöön 1930-luvulla, jolloin ryhdyttiin soveltamaan Pariisissa vuonna 1926 tehtyä kansainvälistä liikennemerkkisopimusta. Ne olivat varoitusmerkkejä, nopeusrajoitusmerkkejä, kieltomerkkejä. Liikenteen lisääntyessä sitä ohjaavien merkkien määrä lisääntyi ja 1990-luvulla oli käytössä jo 204 erilaista liikennemerkkiä ja niihin 40 erilaista lisäkilpeä ohjaamaan kulkijoita, kunnes 2020-luvulla oli merkkejä jo noin 250 kappaletta. Kun käytössä ovat myös vielä vahat merkit, joita ei vielä ole ehditty vaihtaa, erilaisten merkkien määrä on aika valtava.

Kuvakavalkadi

Tämän hyödyllisen johdantotekstin jälkeen kamera alkaa kiertää Lahden kaupunkia ja vähän naapuristoakin. Talteen tulee vanhoja, rapistuneita merkkejä eri ympäristöissä, merkkejä, joita ei pitäisi olla olemassakaan vaan ovat mukaelmina itse tehtyjä opastusluonteisia – vaikkapa pysäköintimerkkejä – tai merkkejä, josta ei enää selviä, mitä ne tarkoittavat. Joskus katsoja törmää merkkeihin, jotka kumoavat toisensa, kuten vaikkapa pysäköintimerkkiin P, jonka alla on pysäköinnin kieltävä merkki. Tai merkkipari, joka kieltää sekä pysäköinnin että seisauttamisen samaan paikkaan. Joissakin kohdin merkkejä on useita selventämässä tai harhauttamassa kulkijaa, joskus kaiketi halutaan autoilijan pysähtyvän ja keskittyvän lukemaan useita samaan kohteeseen vaikuttavia lisäkilpiä.

Pelkät liikennemerkit eivät Hirvosta tyydytä. Hän poimii esiin erilaiset puomit ja esteet, liikennettä ohjaava tärkeät ja turhatkin valoilmaisimet, opastintekstit rakennusten seinissä, linja-autopysäkkimerkit ja kaiken mahdollisen.

Jokaista kuvaa seuraa selitys, mistä oikein on kysymys, tai pitäisi olla. Tekstit selvittävät myös merkkien ulkoasun muutokset aikojen myötä. Kuka on vaikkapa pannut merkille, että uusissa merkeissä on ns. kontrastioreuna, joka terävöittää merkin värimaailmaa. Uusimmat tulokkaat merkeissä ovat ihmisenmuotoisia olioita, jotka korvaavat entiset oikeat ihmishahmot opastin- ja varomerkeissä. Hassua muuten on, että näinä tasa-arvoaikoina polkupyöräsymboliksi on valittu perinteinen poikkkitangollinen miestenpyörä!

Kirja on paitsi kertomus liikennemerkeistä, myös kuvakertomus Lahdesta – sieltä sun täältä, ilman erityistä uutuuden- tai mennneisyydenromantiikkaa. Onhan vain Lahti, joka on sattunut silmiin ja kameran etsimeen merkkejä haettaessa.

Lassi Saressalo