Jumala ompi linnamme

Uskon sotaa

Pietilä, Vesa: Jumala ompi linnamme: Suomen kohtalonvuosien uskon ja uhrimielen lähteillä: Kodiksamin seutu maailmansotien varjossa: Lapin pitäjän Kaukolan, Kodiksamin, Kuljun, Kuolimaan, Mäentaan, Ruonan sekä Sukkalan kylien ihmisiä ja elämää Ala-Satakunnan rukoilevaisuusalueella 1917–1945, osa 3 Gustaf Lundénin säätiö 2023. 175 s.

Vesa Pietilä on tarkastellut teoksissaan, entisen Lapin kunnan muutaman kylän asukkaiden elämää näkökulmanaan näiden ihmisten ja laajemminkin yhteiskunnan henkinen ja hengellinen elämä sotavuosien aikana. Isänmaan kylät. Itsenäisen Suomen puolustushengen lähteillä ilmestyi vuonna 2017 ja pari vuotta sen jälkeen teos Talvisodan hengessä. Suomen kansan taisteluhengen lähteillä. Nyt sarjan kolmas osa laajentaa näkökulmaa ja ottaa kohteekseen paitsi kyseisten kylien asukkaat, sota-ajan henkisen ja hengellisen huollon myös ylätasolla.

Omakohtaiset kokemukset

Pietilä aloittaa tekstinsä korostamalla talvisodan alla syntynyttä kansakuntaa yhdistävää henkistä voimaa, jossa yhtenä tekijänä oli vahva kristillinen maailmankatsomus ja yleinen luottamus ylhäältä tulevaan varjelukseen. Nämä olivat keskeisiä, kun syntyi niin sanottu talvisodan ihme, kahtia jakautunut kansakunta yhdistyi henkisesti taisteluun ulkopuolista uhkaa vastaan. Nämä kokemukset heijastuivat erityisesti rintamamiehiin, jotka kokivat uskonnollisperäisiä ilmestyksiä taistelujen kulminaatiopisteissä. Milloin nähtiin kirkas risti tai muu suojeleva valoilmiö taivaalla, milloin taas koettiin enkelinäkyjä yksilötasolla, jotka sitten saatettiin yhdistää koko kansakuntaa suojelevaan yliluonnolliseen, jumalalliseen voimaan.

Kotikirkkomaan multiin

Suomi lienee ainut maa, joka viime maailmansodan aikana toi kaatuneensa kotimultiin haudattavaksi. Eikä tämäkään olisi tapahtunut ilman sotilaspapiston, erityisesti toisen armeijakunnan sotilaspastorin Johannes Sillanpään ja muutaman muun sotilaspapin voimakasta vaikuttamista. Sodan alussa nimittäin toteutettiin käskyä, jonka mukaan kaatuneet oli haudattava taistelukentän läheisyyteen joukkohautoihin. Mutta kotirintaman vaatimuksesta ja näiden uskaliaiden miesten vaikutuksesta annettiin tammikuussa 1940 uusi sotilaskäsky, jonka mukaan kaatuneet tuli kuljettaa kotikuntaansa siellä yhteiseen hautauspaikkaan haudattaviksi. Tämän vuoksi perustettiin kaatuneiden evakuointikeskuksia, joissa sankarivainajat huollettiin ja arkutettiin kotiin vietäväksi. Toimenpide ei ollut helppo, kaatuneita talvisodassa oli paljon ja kuljetuskapasiteetti niukka, mutta kotirintamalta tullut paine oli niin suuri, että vainajien kuljetuksiin ryhdyttiin. Tähän liittyy luonnollisesti myös kysymys sotilashautajaiskulttuurin syntymisestä, sankarihautausmaista ja joukkosiunaamisista sekä kentälle jääneiden siunaamisesta omille kirkkomaille.

Suruviestien kohtaamat

Teos tarkastelee myös sitä tapahtumaketjua, joka syntyi, kun papisto sai tehtäväkseen viedä kuolinsanoman kaatuneen omaisille, vanhemmille, puolisoille, lapsille, morsiamille, sisaruksille. Tuolloin papiston tarjoama hengellinen tuki oli monelle avuksi selviytymään kohtaloniskusta, joka jätti jälkeensä leskiä ja orpoja sekä muita surevia omaisia.

Näitä kohtaloita Pietilä kuvaa omien haastattelujensa pohjalta liikuttavasti ja nimenomaan yksilötasolla. Hänen mukaansa tilanteista selviämisen taustalla oli vakaa uskonnollisuus. Tämä onkin luonnollista, hänhän tarkastelee sellaisen seutukunnan asenne- ja henkistä ilmastoa, jossa taustalla vaikutti pohjoissatakuntalainen rukoilevaisuus. Liike, joka tarjosi ja tarjoaa lohdutusta ja tukea vaikeissa tilanteissa eläville.

Vaikka Pietilän teokset ovat voimakkaasti uskonnollissävytteisiä, ei niitä voine suoraan laskea ns. tunnustukselliseen kirjallisuuteen. Teokset ovat voimakasta ihmiskeskeistä, osallistavaa kertomusta siitä, kuinka uskonnollinen vakaumus vaikuttaa yksilötasolla ja kuinka länsimainen kristillinen maailmankuva tarjoaa koko yhteisötasolla sekä juridisen että hengellisen turvan ihmisen suurissa kriisivaiheissa. Samalla ne ovat hyvin dokumentoitua kirjallisuutta yhteiskunnan kriisitilanteista.

Teos asettaa lukijan miettimään henkisen turvan tärkeyttä menneissä historiallisissa kohtaloissa, mutta saattaa samalla ajatukset kaikkialle sinne, missä ihmiset tappavat ihmisiä ja tuottavat toisilleen murhetta ja tuskaa.

Lassi Saressalo