Helsingin pitäjä – Vantaa. Helsinge – Vanda.
Vanha Vantaa 50 vuotta
Koivisto, Andreas (päätoimittaja) ja toimituskunta: Helsingin pitäjä – Vantaa. Helsinge – Vanda 2024. Vantaa 50 vuotta – Vanda 50 år. Vantaa-Seura ja Vantaan historiatoimikunta 2024. 214 s.
Vantaan kaupunki täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Suomen Kotiseutuliitto yhdessä kaupungin kanssa järjestää juhlavuoden kunniaksi Valtakunnalliset Kotiseutupäivät elo-syyskuun vaihteessa juuri Vantaalla. Mutta kuten Andreas Koivisto Vantaa-Seuran vuosikirjan esipuheessa toteaa, Vantaata voidaan seurata taaksepäin monella tapaa: kauppalaksi Vantaa tuli vuonna 1972, vuonna 1865 Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta. Vuonna 1351 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika lahjoitti nykyisen Vantaanjoen (Helsingå) kalastusoikeudet Viron Padisen luostarille. (Samoihin oikeuksiin viittaavat myös Nykyisen Helsingin kaupungin Munkki-alkoiset paikannimet.) Suomenkielinen väestö käytti Helsingåsta nimeä Vantaanjoki ja vanhaa Helsingin pitäjän kirkonkylää he kutsuivat Vantaan kyläksi. Joten vantaalaiset tekivät viisaan päätöksen nimetessään kauppalansa ja sitten kaupunkinsa Vantaaksi. Vantaa on kuitenkin kaupunki, jolla on useampi keskusta, joita ovat kunnallishallinnon kielellä kutsuttuna suuralueet: Hakunila, Tikkurila, Koivukylä, Korso, Aviapolis, Myyrmäki ja Kivistö.
Syntymäpäiväsankareita
Vuosikirjan ensimmäiset artikkelit käsittelevätkin 50-vuotisia vantaalaisia. Vuonna 1972 perustettu tanssiteatteri Raatikko siirsi toimintansa Vantaalle vuonna 1973 ja on siis toiminut siellä viisikymmentä vuotta. Raatikon tarinan kertoo Riikka Korppi-Tommila. Jukka Hako toteaa, että Vantaan Uimahalli syntyi yksityisen säätiön toimesta vuonna 1972, mutta siirtyi kaupungille 1974. Hän tietää myös kertoa, että kolmas viisikymmenvuotias vantaalainen on sekin uimahalli-urheilutalo, nyt Vantaan Myyrmäellä. Sen sijaan Kaivokselan lähiö täyttää jo kuusikymmentä vuotta, tietää Annukka Lyra. Kaikista näistä syntymäpäiväsankareista on vuosikirjassa erilliset artikkelit.
Jussi Iltanen tarkastelee artikkelissaan kaupungin opaskarttoja, joista ensimmäinen sekin syntyi viisikymmentä vuotta sitten. Tällainen jatkuvasti muuntuva opaskartta onkin ollut tärkeä väline vantaalaisessa monikeskustaisessa kaupungissa. Vantaata luonnehtii paitsi monikeskustaisuus myös se, että lähes kaikki valtakunnan pääväylät kulkevat sen alueen läpi: Porvoonväylä, Tuusulantie, Hämeenlinnanväylä, pohjoiseen suuntautuva Päärata ja vielä Vantaan sisällä kiertävä Kehä kolmonen. Vain länteen johtavat pääväylät jäävät Vantaan rajojen ulkopuolelle, Vantaallahan ei ole suoraa yhteyttä merenrannan alueisiin eikä siis rannikon väyliin.
Jukka Kullberg kuvaa, miten Helsinki-Vantaan lentoaseman eteläpuoli on kolmessa vuosikymmenessä muuttunut historiallisen kartanon maatalousalueesta nykyaikaiseksi kansainväliseksi lentokenttäkaupungiksi. Satunnainen matkaaja, kuten minä, tuntee tämän vain kehä kolmosen näkymistä ja lentokenttäalueesta parkkikenttineen. Mutta alueelle on syntynyt myös terminaalien ja lentoliikennettä palvelevien rakenteiden lisäksi asutusta. Jääkin näin Kotiseutuliiton seitsemänkymmentäviisivuotisvuotena miettimään, miten ihmeessä tuollaiseen uuteen epäperinteisen keskukseen saadaan luotua asukkaille paikallisuuteen perustuvaa asuinalueidentiteettiä. Ehkä tulevat vuosikirjat antavat tähän vastauksen.
Muista artikkeleista nostaisin vielä Heli Haaviston mielenkiintoisen inventointiraportin Ruskeasannan hautausmaasta. Hautausmaa on runsaat sata vuotta vanha ja sen muistomerkeistä voi lukea Vantaan ja oikeastaan koko Suomen historiaa, kunhan vain osaa sitä oikein katsoa. Jo muistomerkit sinänsä, vainajien nimet, vanhimmissa muistomerkeissä usein myös ammatit, elinvuodet ja vanhimpien muistomerkkien muistotekstit ovat kertomuksia ihmisistä ja elämästä. Vanhimmat 1800-luvun muistomerkit on esitetty säilytettäväksi paikoillaan, vaikka hautojen hoitajia ei enää löydykään. Osa muistomerkeistä on siirretty ”hautausmaamuseoon”, hautausmaan kulmaukseen omalle alueelleen, jossa nekin kertovat vainajista, joista jokainen on ollut yhteiskuntaa rakentava jäsen.
Riina Koivisto vetää yhteen Vantaa-Seuran vuoden 2023 toiminnan. On kiitoksella todettava, että seuran toiminta on monipuolista. Siinä yhdistyy perinteinen kotiseututyö historiallisiin keskiaikapäiviin. Lapset ja nuoret saavat oman tarjontansa, talkoolaisille riittää puuhattavaa, kulttuurikävelyt vetävät kansaa ja kaiken muun lisäksi vanhaan Vantaanjoen kalastamisoikeudet saaneeseen Padisen luostariinkin käytiin tutustumassa.
Mielenkiintoista on, että Vantaa-Seura ei kaihda vuosikirjansa viimeisten sivujen tarjoamista kaupallisille ilmoituksille – sievemmin sanottuna Seuran toiminnan tukijoille ja yhteistyökumppaneille!
Lassi Saressalo