Voovattihin hyvinvointia

Palasia Himangalta

Tuorila, Teuvo, Ala-Pöntiö, Kaisu: Voovattihin hyvinvointia – lääkäritoimen, liikunnan, musiikin ja kuvataiteen kiehtovia vaiheita Himangalla 1800-luvulta vuoteen 2022. Himangan Kotiseutuyhdistys 2022. 272 s.

Ensiksikin pitää selvittää tuo otsikon verbi. No, se on himankalaisten paikallismurretta ja tarkoittaa suunnilleen samaa kuin pyrkimistä. Joten jos oikein otsikon kääntää, se tarkoittaa samaa kuin ”pyrittiin hyvinvointiin”.

Ja hyvinvointiin kirjassa todella pyritään. Teuvo Tuorila on ahkera kynämies ja hän onkin koonnut ja toimittanut tähän teokseen Kotiseutuyhdistyksen Pukseeri-lehteen ja muihin julkaisuihin kirjoittamiaan lyhyitä artikkeleja, joita on kertynyt jo yli kaksisataa. Nämä artikkelit saavat kirjassa lisää kontekstitietoa ja näin muodostavat teemoistaan laajempia kokonaisuuksia. Artikkelien lähdeviitteet löytyvät loppusivulta kuitenkin niin, että niitä ei ole kohdistettu itse tekstiin. Kaisu Ala-Pöntiö on osallistunut tekstien tekoon pääasiassa kuvataiteen osalta, mutta hänen käsialaansa löytyy myös yhdessä kootuista lasten ja nuorten korona-ajankokemuksista sekä lauluyhtye Soinnun osuudesta kirjan musiikkiosiossa.

Lääkärimaailmaa

Tuorila aloittaa laajahkolla katsauksella terveydenhoidon historiaan ja sairaustilanteeseen Himangalla ja lähiseuduilla jo 1600-luvulta lähtien Hän lähestyy teemaa henkilöiden kautta tarjoamalla eräänlaisen matrikkelin seutukunnan lääkäreistä pääasiassa 1900-luvun alusta alkaen. Mutta kyse ei ole vain lääkäreiden elämäkerroista vaan kirjoittaja laajentaa tekstiään kunkin kohdehenkilön osalta kohti yleistä terveydenhoitoa ja eri sairauksien esiintymishistoriaa.

Samalla tarjoutuu lukijalle meheviäkin tarinoita, jotka kietoutuvat niin henkilöihin kuin sairauksiin. Osion lopussa onkin sitten kirjoitus koululaisten korona-ajan tuntemuksista. Teksti tarjoaa selkeän näkemyksen siitä, kuinka korona-aika etäopiskeluineen oli aluksi mielenkiintoisen jännittävää, joutuihan päivänsä suunnittelemaan ilman koulun tarjoamaa fyysistä tilaa. Mutta sitten alkoivat tulla yksinäisyyden tunteet, ehkä ahdistustakin ja kaipuuta sosiaaliseen elämään ja myös pelkoa siitä, miten jatko-opinnoista tulisi selviämään.

Liikuntamaailmaa

Kirjan laajin luku käsittelee urheilu- ja liikuntakasvatusta Himangalla. Kansakoululaitos tavallaan muokkasi normaalin liikkumisen – hyötyliikunnan – ohjatuksi liikunnaksi, voimisteluksi ja urheiluksi ja tätä prosessia jatkoivat sitten nuorisoseuraliike ja 1920-luvulla syntynyt Himangan Urheilijat ja myöhemmät urheiluseurat. Hyötyliikunta muuttui lajiliikunnaksi ja lopulta kilpaurheiluksi eri tasoilla.

Ja kuten muuallakin yhteiskuntaelämässä maailma oli Himangassakin jakautunut kahtia, olivat porvarilliset urheilu- ja liikuntaseurat ja vastaavasti työväen seurat. Kansa oli jakautunut ja myös liikuntajärjestöt jakautuivat. Tätä keinotekoista jakoa ylläpidetään vieläkin, joskin työväen seurojen urheilijoiden osallistuminen Suomen edustajina kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin eri lajeissa on jo kauan ollut mahdollista. Tuorila seuraa jossain määrin tuskallisen tarkasti eri lajien kehittymistä ja taantumista ja himankalaisten urheilijoiden menestystä kilpaurheilun monilla saroilla.

Musiikkia ja kuvataidetta

Kolmas ja neljäs pääluku siirtää lukijan taiteiden maailmaan. Kirjoittajat tarjoavat koko kattauksen musiikkielämää Himangalla. Lähdetään liikkeelle lukkareista ja kanttoreista – siis entisajan ammattimuusikoista. Seuraavaksi katsastetaan nuorisoseuraliikkeen, suojeluskunnan ja työväenyhdistyksen torvisoittokulttuuria, kunnes päädytään tanssilavoille kuuntelemaan tanssimusiikin taitajia. Kansanmusiikki nostaa päätään 1970-luvulla, joskin pelimanneja Himangalla on ollut ”kautta aikojen”. Kuorokulttuuri nostaa päätään ja elää osittain kirkkokuoroperinteen jatkajana, joskin toki uudistuneena. Nuorisomusiikkikin saa oman tarinansa.

Loppusivuilla on taas matrikkelinomainen luku himankalaisista kuvataiteen ja kuvanveiston taitajista ja heidän luomistaan kuvamaailmoista. Tällä pääsevät viimeistään esiin Päivä Kivelän keräämät ja ottamat korkeatasoiset kuvat. (Kuvadokumentointi on koko kirjassa käytännössä unohtunut. Se olisi tärkeää muistaa, koska kuvien ottajilla/omistajilla on tekijänoikeudet kuviin.) Kirjan taitosta vastaa kiitettävästi Hanna Tenkula.

Lassi Saressalo