Revonlahti – historiaa ja ihmisten tarinoita

Kunnasta eläväksi kyläksi

Revonlahden kyläkirjatoimikunta: Revonlahti – historiaa ja ihmisten tarinoita. ”Ei missää oo niin hyvä ku täsä maalimasa ja Revollahella”. Revonlahden Kotikyläyhdistys 2022. 604 s.

Revonlahti (ruots. Revolax) on entinen Suomen kunta Siikajoen varressa. Kunta yhdistettiin vuonna 1973 Paavolan kunnan kanssa Ruukin kunnaksi, ja edelleen vuonna 2007 Ruukin ja Siikajoen yhdistyessä siitä tuli osa Siikajoen kuntaa.

Raahesta Ouluun ajeleva ehkä huomaa maantien vasemmalla puolella ennen Siikajoen siltaa Suomen sodassa 27. huhtikuuta 1808 käydyn Revonlahden taistelun muistomerkin vuodelta 1935, ja sillan jälkeen Revonlahden punaisen puisen ristikirkon, joka on vuodelta 1775. Paljon muuta ei ohikulkija Revonlahdesta ehkä huomaakaan.

Kyläaktivismia

Revonlahden kyläkirja on osoitus varsinaisesta kyläaktivismista. Kirjasta löytyy 35 kirjoittajan kynänjälki ja monilukuisten ihmisten muistista kaivettua kerrontaa täydentäviä valokuvia, jotka on kiitettävästi dokumentoitu. Se, että kirjasta oli jo ennen sen julkaisemista tehty 300 ostovarausta, kertoo revonlahtelaisten kiinnostuksesta omaa taustaansa kohtaan. Kun kirjan painos on vain 500, saattaa olla, että kirjatoimikunta joutuu ottamaan vielä uuden painoksen, jotta myös ulkorevonlahtelaiset saisivat omansa.

Tarinakirja

Vaikka koko kuudensadan sivun laajuinen teos noudattaakin tavanomaista kyläkirjakaanonia, on sen rikkautena kirjan rakenteen sisään sälytetty kerronnallinen, narratiivinen, osuus. Siinä mielessä teos nousee esiin varsin rikkaana paikallismuistelusten ja henkilökohtaisten näkökulmien sikermänä. Selvää on, että kirjan rakenne noudattaa historiallista jatkumoa ensimmäisistä asukkaista tämän päivän yrittäjiin ja sosiaaliseen toimintaan.

Asutuksen osalta mielenkiintoista on, että varhaisimmat tiedot kertovat asutuksen edenneen Siikajoen rantoja mereltä sisämaahan, entisille ulkoniityille ja vakiintuneen sinne. Mutta samalla on nähtävissä myös idästä tullut karjalainen ekspansio. Olivathan nämä seudut jo vanhastaan Novgorodin karjalaisten nautintamaita jo Pähkinänsaaren rauhan ajoilta. Täällä kohtasivat siis länsi ja itä.

Mutta kirja kertoo myös uudemmasta asutuskerrostumasta. Eri sodat kaikkineen vaiheineen ovat teoksessa voimakkaasti mukana ja sen myötä Revonlahdelle tulivat myös siirtokarjalaiset, jopa inkeriläisiä paikkakunnalle asettui. Mutta myös lähtijöitä oli. Joku lähti viime vuosisadalla Ruotsiin, joku kokeili onneaan Amerikoissa asti. Mutta vaikuttaa siltä, että Revonlahden he veivät mukanaan – ainakin muistoissaan.

Revonlahden taistelu Suomen sodan ajalta on luonnollisesti saanut oman erityisen lukunsa teoksessa. Paitsi itse taistelun operatiivista kuvausta on tekstiin saatu myös aikalaiskuvausta. Mielenkiintoista on kuvaus siitä, kuinka taisteluita käytiin käytännössä siviilien keskuudessa, mutta nämä säästyivät pääasiallisesti vahingoittumattomina. Tuolloin ei tunnettu käsitettä totaalinen sota ja isonvihan kaltaiset tapahtumat olivat mennyttä historiaa.

Olisin odottanut kirjan taittajalta Seija Knuutilalta hieman malttia marginaalien kanssa. Kapeat sivumarginaalit tekevät muuten selkeästä taitosta hieman ahtaan tuntuisen. Pelottikohan ylenpalttisen laaja materiaali säästämään sivuja vai mikä oli ratkaisun tausta. Tokihan aineistosta olisi saanut kaksikin kirjaa, mutta eipä moisesta ratkaisusta kyläkirjatoimikunta kaiketi teosta laadittaessa uskaltanut edes haaveilla. Mutta tämä esteettinen ongelma ei heikennä kirjan arvoa hyvänä kotiseutukertomuksena.

Lassi Saressalo