Kylä Paukalahden poukamassa

Lukemista Paukalahdesta

Pakkanen, Irene (toim.): Kylä Paukalahden poukamassa. Paukarlahden kyläkirja. Paukarlahden kyläyhdistys 2022. 468 s.

Minun on tapana käydä luettavana olevien tietokirjojen sisällysluettelo läpi ennen itse tekstiin syventymistä. Tällä tavalla selviää usein, millaisia liitteitä teoksessa on – esimerkiksi kohteen sijaintikarttoja ja muuta hyödyllistä, joka saattaa muuten jäädä huomamatta ennen kuin on lukenut koko tekstin ja päässyt liitesivuille. Tärkeät liitteet kannattaa siis viedä myös sisällysluetteloon.

Samoin ajatuksin lähdin liikkeelle nyt käsillä olevan runsastekstisen kirjan kanssa. Vaan enpä tällaista sisällysluetteloa löytänytkään. En kirjan alusta, en lopusta enkä väliltäkään. Yritin saada tekijän loppusivujen toimittajan koontijutusta selvityksen asiaan, samoin kirjan tuottaneen kirjaryhmän esipuheesta, mutta asia ei selvinnyt.

Oli siis ryhdyttävä vain työhön ja käymään tekstiä läpi. Seuraavana yllätyksenä olivat otsikkotasot. Kirjan kahdeksan päälukua, joista myöhemmin lisää, oli hyvin erotettu erillisellä siirtymäsivulla, mutta sen jälkeen tulikin tenkkapoo. Mitkä eri otsikkotasot, suurifonttinen lihavoitu, suurifonttinen lihavoimaton, pienifonttinen lihavoitu merkitsevät mitäkin. Vaikuttaa siltä, että kaikista pienimmät otsikot tarkoittivat tarinasisältöä, pieniä kertomuksia, mutta toisaalta niiden takaa löytyi eräänlaista talomatrikkeleihin liittyvää perustietoa asutuksesta. Ja nuo lihavoimattomat tekstikappaleet olivat joskus selkeää faktaa, joskus taas henkilökohtaisia muistelustekstejä.

Tämä sisällysluettelon puute varmaan selittyy sillä, että otsikkoja ja otsikkotasoja on liikaa, jotta ne voisi viedä järkevän pituiseen sisällysluetteloon. Näin koko asia on jätetty pois. Ratkaisu tämäkin, mutta kovin yllättävä.

Suuri rakenne

Kuten teoksen toimittaja jälkisanoissaan toteaa, kirja noudattaa päälukujen myötä totuttua kyläkirjakaanonia. Ensin toivotetaan lukija tervetulleeksi kylään, tässä huomio kiintyy arvokkaaseen aikajanaan, jossa Paukarlahden asutus- ja kylähistoria tuodaan osaksi Suomen historiaa, Itä-Suomen historiallisia tapahtumia, Pohjois-Savon vaiheita ja lopulta Leppävirran ja itse kylän tapahtumia. Tämä on hieno veto ja säästää sekä toimittajan että lukijan sittemmin pitkiltä taustaselityksiltä. Jos aikajanan asiat ovat entisestään tuntemattomia, ne selviävät nykyaikaisten hakukoneiden avulla.

Kirjan otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Paukarlahden kylä, joka kylännimenä Paukalax esiintyy jo vuonna 1639 Leppävirran pitäjän kyläluettelossa, sijaitsee Koirusjärven luotoiskulmassa olevan Paukalahden rannalla. Järveen laskee Paukalahti ja kylän länsipuolella kohoaa Paukamäki. Pauka-alkuiset paikannimet muodostavat nimiryppään juuri Leppävirralla. Mistä tuo r-kirjain kylän nimeen on saatu, ei kirjan tekstistä selviä.

Johdantotekstien jälkeen, joissa kylä asemoidaan niin historiaan kuin nykypäiväänkin, teos etenee sotateemaan, tarkastellaan Suomen sotaa ja sen tapahtumia Savossa, käsitellään vuoden 1918 tapahtumat ja toisen maailmansodan vaiheet, käväistään rauhanturvaajien parissa ja otetaan useammankin artikkelin voimin vastaan pääasiassa Impilahdelta Leppävirralle, ja siis myös Paukarlahteen siirretyt ja asettuneet karjalaiset evakot.

Seurataan opintiellä käyntiä, koululaitoksen tuloa ja sen vaiheita aina koulujen perustamisesta niiden hiljenemiseen. Tuodaan esiin maaseutukylän elämää laajalti kaskitaloudesta EU-maaseutuyrittämiseen monestakin näkökulmasta. Etsitään kylän käsityöläisiä ja ammattilaisia, pienyrittäjiä ja taiteilijoita, kunnes lähdetään hakemaan selvitystä liikenteen ja telealan kehittymiseen. Unohdettu ei ole monimuotoista seura- ja yhdistystoimintaa, kyläyhdistyksen kuulumiset kerrotaan jo alkusivuilla. Loppusivuilla tavataan moniaita kyläläisiä, heidän elämäntarinoittensa kautta aina Amerikassa käyntiä myöten ja uskotaan kylän hyvään tulevaisuuteen.

Lopuksi

Paukarlahden kyläkirja on selkeästi lukemistotyyppinen teos, jota ei ole tarkoitettukaan kerralla ahmittavaksi. Se on kuvailevien artikkeleiden lisäksi täynnä pientä kertomusta, juttuja, kaskuja ja anekdootteja, tietoiskuja, henkilötarinoita, etnografista kuvausta, kaikki toimitettuna hieman hallitsemattomaksi kokonaisuudeksi. Siksipä ainakin ulkopuoliselle kirjaan syventyminen on hankalahkoa eikä taittaja Timo Konttisen yritykset taivuttaa kaaoksesta kokonaisuutta välttämättä tuota toivottua tulosta.

Mutta paukarlahtelaisille kirja on vuorenvarmasti toivottu ja odotettu, sen todistaa tietonsa ja muistonsa työhön antaneiden, pikaisesti laskien 168 kertojan suuri määrä.

Lassi Saressalo