Jos minä laukasen

Punakapinaa ja vapaussotaa muurlalaisittain

Saarimaa, Hanna-Maija (kirj. ja toim.): Äyräväinen, Tapio; Reenkola, Kaarina: Jos minä laukasen. Muurla ja muurlalaiset 1918. Muurlan kotiseutuyhdistys 2022. 207 s.

Osana Suomi 100 vuotta -ohjelmakokonaisuutta esitettiin syyskuussa 1917 kuudesti Muurlan kotiseutuyhdistyksen tuottama näytelmä Jos minä laukasen. Se kertoi aidoilla tapahtumapaikoilla tarinan siitä, kuinka maailman myllerrykset ulottuivat Muurlaan, kuinka työväenliike radikalisoitui ja kuinka Muurlakin muun Suomen tavoin ajautui väkivaltaisuuksiin ja miten siinä sitten kävi. Sen näki noin 300 katsojaa ja se toimi myös osana Muurlan koulun 5- ja 6-luokkalaisten historianopetusta. Näyttelemässä oli kaikkiaan 21 harrastajateatterilaista. Tästä siis käsillä olevan teoksen otsikko.

Sotakronikka

Suomen sisällissotaa pohjustetaan tiiviillä selvityksellä maailmantilanteesta, maailmansodasta ja Venäjällä tapahtuneesta bolševikkien vallankumouksesta, jonka laineet ulottuivat Suomeen ja Muurlaankin. Keskeisenä vallankumouksen toimijana Muurlan seuduilla oli Salon kauppalan työväestö, joka yhtyi vuoden 1917 yleislakkoon, jonka itse asiassa toivat kauppalaan turkulaiset. Salon kauppalaan ja sitä ympäröiviin kuntiin perustettiin punakaartit, jotka ottivat kauppalan ja sittemmin myös kuntien hallinnon valtaansa. Tilanne rauhoittui hetkeksi, mutta kun Helsingissä sitten nostettiin punavalo työväentalon torniin ja julistettiin vallankumous alkaneeksi, oltiin toden edessä.

Salon punakaartiin kuului kolme komppaniaa, yhteisvahvuudeltaan noin 400 miestä, mukana myös muurlalaisia. Pikakoulutuksen jälkeen komppaniat yksi toisensa jälkeen vietiin Hämeeseen varsinaiselle rintamalle, aluksi Tampereen pohjois- ja länsipuolelle ja sitten itse kaupunkiin. Osa tästä punaisten joukosta pääsi pakenemaan itään päin ennen piiritysrenkaan lopullista sulkeutumista, kunnes pakenijat, mukana sekä taisteluun osallistuneet että paljon siviilejä jäivät Hämeenlinnan seuduilla mottiin ja antautuivat. Punakaartilaiset vietiin vankileireille, ja valkoisten toteuttamat rankaisutoimenpiteet, leirien kulkutaudit taudit ja suoranainen nälkä vaativat raskaan veron.

Valkoisella puolella ei Salon seudulla ollut järjestäytynyttä toimintaa, mutta osa jäi piileskelemään syrjäseuduille ja osa pyrki rintaman valkoiselle puolelle. Tällöin usea näistä miehistä jäi matkalla kiinni ja teloitettiin. Suurin osa kuitenkin pääsi liittymään perustettuun Suomen armeijaan (valkoisiin) ja taisteli lähinnä Länsi-Suomen kahakoissa edetessään kohti Tamperetta. Huhtikuussa 1918 tilanteen alettua ratketa Etelä-Suomessa perustettiin myös Salon seudulle valkoisten vapaaehtoisjoukkoja, jotka askel askeleelta ottivat haltuunsa punakaartien alueet, vangitsivat punakaartilaiset ja osittain myös tuomitsi ja teloitti heitä.

Teos kuvaa näitä vaiheita sekä yleisellä tasolla että epävirallisten joukko-osastojen, mutta myös yksittäisten miesten kohtaloiden myötä. Kirjassa on onnistuttu selvittämään käytännössä kaikkien sekä punaisten että valkoisten puolella toimineiden kohtalot. Nämä tiiviit elämäntarinat kertovat henkilöiden taustasta, osallistumisesta kapinaan/vapaussotaan ja myöhemmistä kohtaloista.

Itse sotatapahtumien kuvaukset ovat erinomaisen tarkkoja, samoin on merkille pantava mainittujen elämäntarinoiden muodostama matrikkeli, joka on parhaita näkemiäni. Lisäksi on teokseen saatu koottua aika tavalla taustatietoa Muurlan väestörakenteesta, vuonna 1918 kuolleiden ikäjakaumasta ja muustakin, mikä valottaa yksityiskohtaisten sotakuvausten taustoja. Mukaan saadut henkilökohtaiset muistelmat tuovat tekstiin nykypäivänä niin muodissa olevaa narratiivia.

Kaikkiaan sotatapahtumiin osallistui valkoisten puolella noin 30 ja punaisten puolella noin seitsemänkymmentä muurlalaista. Suomen Sotasurmat 1914–1922-luettelossa on kaikkiaan 31 miestä, joiden kirjoillaolo- ja asuinkunnaksi on merkitty Muurla. Lisäksi on muutama mies, joiden kohtalo on tuntematon. Kirjan toimittaja toteaakin, että kirjassa olevat listat ja matrikkeli saattavat olla puutteellisia, koska yhtenäistä lähdeaineistokokonaisutta ei ole olemassa.

Lopuksi

Hieman yllättäen nostetaan omana erillisenä osanaan ja päälukuna Renvall-suvun tarina. Tokihan sen suvun jäsenet ovat olleet kansallisestikin merkittäviä itsenäisyystaistelijoita ja tokihan suvun nuorimmat miehet osallistuivat taisteluihin vapaussodassa, mutta sellaisenaan suvun tarina sopisi paremminkin erillisjulkaisuksi kuin irralliseksi luvuksi kirjassa, jonka otsikossa on Muurla ja muurlalaiset 1918. Samalla tavalla pienenä erillislukuna todetaan Vienan retket sekä omina lukuinaan suojeluskuntien ja punakaartien kuvaukset sodan jälkeisinä aikoina.

Teoksessa on lähdeluettelo tarkempaa tutustumista varten sekä laaja henkilöluettelo. Olli Turusen/Tovia Design Oy taittoa ei käy moittiminen. Kirja tarjoaa kovinkin hyvän kuvan siitä, millaisiin myllerryksiin pienen maalaispitäjän ihmiset joutuivat, kun heistä riippumattomista syistä tilanne Suomessa ajautui sisällissotaan, ja millaisia kohtaloita tämä sitten tuotti kummallekin osapuolelle. Se on hyvä lisä muurlalaiseen ja Salon seudun kotiseutuhistoriaan.

Lassi Saressalo