Tuutin täydeltä

Muisteloita tiskin takaa

Isojoki, Veli-Matti: Tuutin täydeltä – myllyn tarinoita. Omakustanne 2022. 91 s.

Kertoja on saanut päähänsä pelastaa kylän vanhan, jo käytöstä poistetun myllyn. Sen hirsiseinät ovat pääosin terveitä ja sen muuntaminen uuteen käyttöön on mahdollista. Kesän uurastuksen, lasten, ystävien ja kylän ihmisten avulla myllystä kehkeytyy kotiseutukahvila, uusi kohtauspaikka kyläseudun ihmisille, joilta yhteiskunnallinen muutos, kehitykseksikin sanottu, oli vienyt sosiaalisen viestinnän paikan. Myllykahvilasta tuli käyntipaikka, juttutupa, pitojenkin foorumi.

Tähän kehykseen Isojoki, kotiseutumies, sijoittaa puolifiktiivisen muisteluteoksensa. Hän kelaa omaa kovalevyään, jonne ovat tarttuneet menneitten vuosikymmenten tapahtumatiedot latenttiin muistiin kätkeytyneenä, mutta sieltä sopivasti ärsytettynä ylös noustakseen. Tätä muistia virkistävät juttukavereiden vastaavat muistot, yhteisön kollektiivinen muisti kehittää itse itseään, joku hakee unohtunutta, muistaa jotain, jonka toinen on unohtanut. Muistoverkostosta rekonstruoituu entisen elämän pyrähdyksiä, ei kokonaisuuksia, mutta riittävän monta toisiinsa kytkeytyvää muistikuvaa, jotta kirjoittaja saa ylöspannuksi sen, mitä on 1960-luvulla tapahtunut, miten silloin elettiin.

Kirjanen on rakennettu proosakertomukseksi, jossa keskeistä on eri tilaisuuksiin sijoitettu dialogi. Näin saadaan mukaan ripaus paikallisuutta myös puheeseen, ollaan jossain ruotsin- ja suomenkielisen Pohjanmaan rajoilla. Ruotsinkieliset ja ruotsalaistaustaiset paikan- ja talonnimet vilahtelevat, mutta kerronnassa on kuitenkin voimakas pohjalainen suomalaistausta. Puhutaan entisestä elämästä, joka tämän tekstin kirjoittajalle tuntuu kovin tämänpäiväiseltä, onko kuusikymmenluku todella jo tarinoitten aikakautta!

Jotenkin Isojoen sanoma on kovinkin helposti yleistettävissä. Nykypäivän vanhemman ikäluokan tarinointi palaa yllättävänkin usein aikaan, joka on olemassa, mutta joka todetaan menneeksi – ennen oli kaikkea, oli sitä ja tätä, mutta entäs nyt!! Onko kaikki tänä päivänä mukamas paremmin kuin ennen?

Isojoki syventyy tekstissään myös vakavoitumaan ja miettii kotiseudun ja kotiseuturakkauden olemusta. Hän hakee ja löytää kotiseutukäsitteestä monen muun lailla lapsuuden viattoman ja uteliaan elämän. Hän löytää kotiseudusta sen tarjoaman turvallisuuden tunteen. Hän ymmärtää kotimaiseman merkityksen ja suree sen muuttumista. Hän kysyy, osaammeko välittää entisen elämän tarjoaman jatkuvuuden turvan uudelle sukupolvelle. Hän haluaa, että uusikin sukupolvi ymmärtäisi katsoa taakseen osatakseen eteenpäin.

Mukava pieni tarinapaketti, joka sisältää sivujansa enemmän. 

Lassi Saressalo