Tähtilinnoituksen talot

Pikkukaupungin helmiä

Asplund, Janne; Autio, Teiju; Kaskinen Ilkka ja Parpola, Matti: Tähtilinnoituksen talot. Elämää historiallisessa Haminassa. Kustannus Aarni 2021. 308 s.

Eletään vuotta 1653. Tuolloin perustettiin ikivanhalle kauppapaikalle Vehkalahden Uusikaupunki, joka sittemmin sai nimekseen Fredrikshamn, Hamina (Ruotsin kuningas Fredrik I:n mukaan). Kaupungin kohtalona on ollut olla rajakaupunki niin Ruotsin ja sittemmin Venäjän vallan aikana ja lopulta itsenäisessä Suomessa.

1700-luvun alkupuolella alettiin Haminaa rakentaa sotilaskaupungiksi ja se sai tunnetun ympyräasemakaavansa. Esimerkkinä oli Pohjois-Italian Palmanovan kaupunki. Meren ja pohjoisessa olevan Kirkkojärven väliin syntyi linnoitus, jonka vallien sisään kaupunki rakennettiin. Ympyräasemakaavan ajatus oli taata mahdollisuus siirtää puolustajan miehitystä nopeasti niin ympyräkatuja kuin kaupungin läpi vieviä sädekatujakin pitkin.

Turun rauhassa vuonna 1743 Ruotsin ja Venäjän raja vedettiin Kymijoelle, jolloin syntyi ns. Vanha Suomi. Kaakkoisin osa valtakuntaa siirtyi nyt Venäjälle ja Haminasta tuli venäläinen rajakaupunki. Se oli nyt Venäjän etuvartio, mutta se sai pitää tapulikaupunkioikeudet, siis oikeuden käydä suoraa kauppaa ulkomaille. Venäläiset kehittivät linnoitusjärjestelmää ja kaupunki sai lopullisen muotonsa.

Kolme suurpaloa, vuonna 1821, 1840 ja 1887, olivat tuhoisia, mutta eräässä mielessä tarjosivat tilaa rakennuskannan uudistamiselle. Syntyivät empire- ja uusrenessanssityyliä noudattavat rakennuskokonaisuudet. Linnoituksen varsinainen sotilaskäyttö päättyi 1800-luvun puolivälissä, mutta varuskuntakaupunkina Hamina on aina tunnettu ja tunnetaan vieläkin.

Vuonna 1969 Museovirasto suojeli linnoituksen ja hieman rapistuneita valleja alettiin kunnostaa. Vuonna 1988 tehtiin suojelupäätös, joka turvaa ympyräasemakaavan pysyvyyden ja samalla suojelee olemassa olevan historiallisen rakennuskannan. Haminan historian merkkipaalut selviävät teoksen alkusivuilla olevasta aikajanasta. Teoksen ensimmäinen varsinainen luku tuo lukijansa sisään kaupungin ja samalla molempien valtakuntien historiaan.

Raatihuoneentorilta ympyräkaduille

Kaupungissa on säilynyt kolmisenkymmentä 1700-luvun ja 1800-luvun pihamiljöötä, joista nyt esitellään 21. Rakennukset on sijoitettu katujen varrelle useimmiten pitkä sivu kadulle päin ja pihapiirit jäävät näin sopivasti talojen taakse rauhaan. Kirjan kertomus etenee talo talolta. Janne Asplund on tehnyt erinomaisen laajan arkistotyön ja kunkin tontin ja rakennuksen historia asukkaineen on huolellisesti dokumentoitu.

Kun tekstiin on vielä sisällytetty perukirjojen ja muun arkistoaineksen antia, avautuu lukijalle todella mielenkiintoinen kuva entisajan Haminan porvareiden, virkamiesten ja korkea-arvoisten sotilaiden elämästä. Mutta mukana kulkevat myös piiat ja rengit, kauppa-apulaiset, vuokramiehet ja -naiset. Kun tekstissä siirrytään Raatihuoneentorilta Pikkuympyräkadulle ja sitten Isoympyräkadulle, valaistaan rakennusten ja pihapiirien sijainti selkeällä ja huolellisella kartalla, joka mahdollistaa hyvän kuvamateriaalin kanssa rakennusten rekonstruoinnin ja niiden funktiot. Rakennukset ovat paitsi koteja myös suurelta osin kauppoja, leipomoita, teurastamoita, apteekkeja.

Kunkin talokokonaisuuden asukkaat on dokumentoitu tarkkaan ja tätä kautta avautuu hyvä kuva monikielisestä ja -kulttuurisesta Haminasta. On latinalaisperäisiä sukunimiä, on ruotsalaista asujaimistoa, sitten tulevat venäläiset suvut, joista osa edelleenkin olemassa ja asuttamassa Haminaa. Kunnes lopulta myös suomalaisperäiset sukunimet ilmestyvät ja kertovat myös porvariston suomalaistumisesta.

Löydetään Törnqvistit, Gröndahlit, Morosoffit. Tavataan jokaisen RUK:n käyneen tuntema Varvara Schantin. Löydämme leipurimestari Wanhalan yhtä hyvin kuin laivuri Heimelinin, Bruunin sisarukset ja kollegiasessori Favrenin, kauppaneuvos Aladinin sekä tukkukauppias Nikkisen. Eikä unohdeta paroni von Archenholtzia eikä komissiomaanmittari Aminoffiakaan. Ja mainittava luonnollisesti on myös Vera Resenkov, jonka leipomon suussasulavia rinkeleitä valitettavasti ei enää saa mistään. Ja Korttilan kenkäkauppa on jokaiselle haminalaiselle tuttu käsite. Teoksen henkilöluettelossa on noin yhdeksänsataa nimeä.

Hieno kuvitus

Aivan teoksen alkusivuilta löydämme hienon piirroksen Haminasta vuodelta 1780. Tuolloin keisarinna Katariina Suuri määräsi insinöörikenraali Mordvinovin laatimaan kuvauksen Pietarin ja sen lähialueiden linnoituksista. Syntyi Mordvinovin atlas, johon on Haminan lisäksi kuvattu mm. Kronstadt, Viipuri ja Lappeenranta. Tästä atlaksesta on sitten tähän teokseen poimittu yksityiskohtia, jotka kuvaavat nykyisten rakennusten paikalla ollutta vanhempaa rakennuskantaa.

Kaiken kaikkiaan teoksen kuvitus on huolellista työtä. Selkeät kesäiset värikuvat nykyisistä rakennuksista, interiööreistä ja pihapiireistä ovat Rurik Wasastjärnan kamerasta, niitä täydentävät Haminan kaupunginmuseon kuva-arkiston vanhat valokuvat ja arkistoista poimitut värilliset rakennuspiirrokset.

Koska tekstin kuvaama aika on 1700- ja 1800-luvulta, on luonnollista, että sieltä löytyy paljon sellaista terminologiaa, joka nykylukijalle saattaa olla vierasta. Ei pelkästään rakennusteknistä tai tyylisuuntiin liittyvää vaan vaikkapa henkilöiden ammatti- ja arvonimiä. Näitä on koottu loppusivuille asiasanahakemistoksi. Hyvä veto on, että nämä termit on tekstiin taitettu kursiivilla ja näin ne pomppaavat esiin ja saavat sitten hakemistossa selityksensä. Kun tästä vielä muistutetaan kirjan esipuheessa, ollaan oikealla tiellä.

Lähdeluettelo on laadittu niin, että ensin tulevat yleislähteet, minkä jälkeen on kunkin talokokonaisuuden erillinen lähteistö. Kuvadokumentointi on odotetun asiallista.

Hieno kirja!

Lassi Saressalo