Kotisaarten Runo Nuotta

Veden ääreltä

Räikkä, Harri (vast. toim.): Kotisaarten Runo Nuotta. Rymättylä Seura, Perinnetoimikunta 2022. 144 s.

Nämä kotisaaret löytyvät Naantalin saaristosta, Airiston takaa. Keskeisin niistä on Otavan saari ja sen lähellä olevat Aasla, Maisaari, Ruotsalainen, Salonkylä ja Väärämaa. Ne ovat olleet kotisaaria ja myös inspiraattoreita kirjan runoilijoille. Kirjan runot on poimittu tekijöittensä pöytälaatikoista sekä julkaistuista omakustanteista ja runokirjoista.

Kirja alkaa käännöksellä Mikael Agricolan latinankielisestä virsikäsikirjoituksesta vuodelta 1556, jonka ovat kääntäneet Anna-Maija Raittila ja Taisto Nieminen vuonna 1984. Virsikirjaan se otettiin vuonna 1986 numerolla 420. Se on kirjoitettu jo vuonna 1505 Leipzigissä painetun Psalterium Davidis -teoksen nimiölehden kääntöpuolelle.

Runo on tässä kokoelmassa siksi, että kyseinen psalmikokoelma on Rymättylän seurakunnan vanhimpia kirjoja. Tätä kiitosvirttä seuraa ylevä Lauri Pohjanpään runo Meren kirkko, jonka hän loi Rymättylän seurakunnan 600-vuotisjuhlaan vuonna 1935. Sitä seuraa Lahja Väänäsen hengellistä runoutta.

Väänänen oli lähetysperheen lapsi, syntynyt Ambomaalla ja toimi itsekin lähetystyössä Namibian Okavangolla. Johan Benjamin Lönnqvist oli monilahjakkuus, joka paitsi laati runoja, oli myös viulisti, joka soitti pitäjän juhlissa ja opetti viulunsoiton taitoa myös naapuruston lapsille.

Antologiassa häneltä on esimerkkinä arkkiveisu Murha Velkualla ja muutakin, joka kertoo tositapahtumasta. Näihin kertoviin runoihinsa hän sai aiheet ympäröivistä tapahtumista. Nämä kolme nimeä nousevat esiin, koska heistä on taustatietoja teoksen lopussa.

Koska en ole lyriikan asiantuntija, en lähde lainkaan esittelemään muita runoja. Totean vain, että mieleeni runoista jäi erityisesti mieleen Hilja Ruotsalahden runo Kaipaus, joka tuo mieleen Raamatun Korkean Veisun.

Samoin Irja Sormusen sukutarina koulumestari Johan Sundsvallista sekä Hilla Laakson proosaruno Kalastajan päivä ja itseironinen, mutta samalla kriittinen Manun kutsut. Runot liikkuvat perinteisistä runomitoista proosarunojen kautta nykyteksteihin.

On hyvä, että Rymättylä Seura on koonnut nämä runot koronavuonna ja näin mahdollistanut runoilijoiden luomistyön julkaisemisen myös laajemminkin tutustuttavaksi ja nautittavaksi.

Lassi Saressalo