Helsingin pitäjä – Vantaa

Laadukas vuosikirja

Koivisto, Andreas (toim.): Helsingin pitäjä – Vantaa. Helsinge – Vanda. Ruotsin vallan aika. Det svenska väldets tid. Vantaa-Seuran vuosikirja 2022. Vantaa-Seura ja Vantaan historiatoimikunta. 300 s.

Andreas Koivisto on ahkera mies. Vantaan kaupunginmuseon arkeologintyönsä lisäksi hän vetää Vantaa-Seuraa ja päätoimittaa Seuran vuosikirjaa jo ties kuinka monetta vuotta. Ja tasokasta vuosikirjaa, jolla on vuosittain yksi pääteema ja jokunen alateema ja lisäksi Seuran uutis- ja tiedotussivut. Vuosikirja 2022 on samalla Vantaa-Seuran 60-vuotisjuhlajulkaisu.

Vuosikirjojen anti on vahvan tieteellistä, mutta toimituksellisesti luettavaksi muokattua ja nimenomaan Vantaan ja vanhan Helsingin pitäjän historiaan keskittyvää. Vuosi toisensa jälkeen Koivisto – ja hänen apunaan vuosikirjan toimituskunta – onnistuu kokoamaan taitavia ja osaavia tekstintekijöitä niin Vantaalta kuin muualtakin pääkaupunkiseudulta ja kauempaakin, mikäli vuosikirjan teema sitä edellyttää.

Ruotsin vallan aika

Vuosikirjan pääteema vuonna 2022 on ajanjakso, jolloin nykyinen Vantaan seutu oli osa ruotsalaiskolonisaatiota, joka alkoi keskiajalla. Tuolloin Ruotsin hallinto oli levinnyt jo pitkälle nykyisen Suomen alueelle ja muodosti ns. Österlandetin, Itämaan. Vantaalla tämän kolonisaation jälkiä näkyy ja löytyy kaikkialta. Monet by- ja böle-päätteiset paikannimet kertovat ruotsinkielisestä asutuksesta ja ruotsalaisten perustamista kylistä. Yksi muistomerkki tältä aikakaudelta on 1400-luvun puolivälissä valmistunut Pyhän Laurin kirkko, joka on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Andreas Koivisto kertookin artikkelissaan Vantaan ja Helsingin ruotsalaiskolonisaatiosta keskiajan alussa.

Mutta ei vantaalaisia ollut vain Vantaan seudulla. Tapio Salminen kertoo artikkelissaan paitsi keskiajan ja 1500-luvun vantaalaisista myös Helsingin pitäjän asukkaista, joita löytyy Tallinnan asiakirjoista. Tuuli Heinonen ja Olli Bäckström kuvaavat vantaalaisen Lillaksen tilan asiakirjojen kautta suomalaisten miesten sotataipaleesta 30-vuotisessa sodassa kaukana Euroopassa. Riikka Väisänen raportoi arkeologisista kaivauksista Hämeenkylän vanhan kartanon paikalla ja Eva Ahl esittelee 1820 kuolleen vara-amiraali Cronstedtin hautakappelia Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla ja sen taustoja. Mielenkiintoinen ja paikallishistorian tutkimukselle hyödyllinen on Jussi Itkosen artikkeli Kustaa III:n ajan salaisista sotilaskartoituksista Helsingin pitäjässä.

Kauemmaksi historiassa lukijan vie Reijo Solantien mainio artikkeli ”Helsingin pitäjän sekä muun Etelä-Suomen kadonnut saamelaisasutus”. Hän osoittaa mm. paikannimitutkimuksen keinoin, että saamelaisasutus alueella on ollut ”ikivanhaa” ja sen sopeutuminen ilmaston muutokseen ja lopulta sulautuminen uusiin asukaskerrostumiin on kestänyt vuosisatoja. Kaikki tunnistavat Lapp(i)-nimistön ja tietävät sen juontavan juuri pysyvään saamelaisasutukseen, mutta monelle uutta ovat lapinkylien, eli siidojen esiintyminen nykynimistössä (Sidsby, Sidsbacka) tai saamelaisen asutuksen duollun esiintyminen vaikkapa nimessä Töllinkoski. Kuva kiertelevistä saamelaisista, jotka vetäytyivät uudisasutuksen tieltä, on kansallisen historian luoma harhakuva. Itse asiassa asutus oli kiinteää, ja vuosisatainen naapuruus johti hiljalleen sulautumiseen ja kielenvaihtoon. Uusmaalaisten genetiikkaa ei liene tutkittu tästä näkökulmasta.

Muut pääluvut

Vuosikirjan muissa pääluvuissa siirrytään pois pääteemasta ja tarkastellaan mm. seurakunnallista elämää ja Tikkurilan kirkon vaiheita, Vantaa50 -historiahanketta ja tarjotaan useampikin artikkeli perinteistä kotiseutututkimusta. Selvitetään Vantaa-Seuran perustamista, rakennushistoriaa, Pukinmäen tanssilavan tarinaa ja jatkoartikkeleina suomalaisten elokuvien paikkoja Vantaan alueella sekä Vantaan kaupunginosaien nimiä niin ikään jatkoartikkelina.

Kun lopuksi vielä katsastetaan vuoden 2021 Vantaa-Seuran 60-vuotistapahtumia ja nostetaan esiin Jukka Hakonen ja hänen saamansa ansaittu kotiseutuneuvoksen arvo, saadaankin Vantaa-seuran vuosikirja 2022 päätökseen.

Eivätkä kirjan tyyliin sopivat kaupalliset tiedotesivut pääkappaleiden vaihtuessa lainkaan häiritse – niillähän katetaan kirjan kustannuksia.

Lassi Saressalo