Eiläisii asjoi – Vihdin murrekirja

Vihtiläiset puhuvat

Vilppula. Matti: Eiläisii asjoi – Vihdin murrekirja. Vihdin museon julkaisu 1. Vihdin museo 2021. 504 s.

Matti Vilppula on tehnyt työuransa Kotimaisten kielten (tutkimus)keskuksessa (Kotus), jossa hän toimi muun muassa Suomen murteiden sanakirjan päätoimittajana. Työuransa alkumetreillä 1960-luvulla Vilppula lähetettiin Vihtiin tallentamaan Vihdin murteen sanastoa. Aineisto tallennettiin Kotimaisten kielten keskuksen yhteydessä toimivaan Suomen kielen nauhoitearkistoon, mutta Vilppulalle oli jäänyt omiin arkistoihinsa aika lailla sama materiaalia ja nauhoista kopiot.

Hän oli myös jo aiemmin litteroinut – siis siirtänyt nauhoilta tekstiksi – osan aineistoa. Hän tunsi monen muun kieltä tai perinnettä keränneen tavoin olevansa jollain tavalla velkaa sille yhteisölle, jonka arvokasta kulttuurista pääomaa oli kerännyt aikoinaan. Näin syntyi ajatus koota kerätystä aineistosta kielennäytteitä ja julkaista ne kirjana. Kun asiasta kiinnostui myös Vihdin museo, päästiin työhön käsiksi.

Tästä varsin laajasta aineistosta syntyi käsillä olevan teoksen laajin osio, murrenäytteet. Kirjan loppupuolella Vilppula muistelee noita keruumatkojaan ja keruutyötä. Ketä pitäisi haastatella ja mistä pitäisi saada heidät puhumaan. Tavoitteena oli löytää ihmisiä, jotka olivat asuneet koko ikänsä Vihdissä, eivät olleet saaneet ”tartuntaa” nykykielestä vaan käyttivät arkipuheessaan murretta.

Lisäksi heidän pitäisi olla halukkaita yhteistyöhön. Tyypillinen murteenpuhuja oli noin 80-vuotias, siis syntynyt 1800-luvun puolella, kouluja käymätön. Tällaisia ihmisiä toki löytyi, mutta luonnollista myös oli, että neljä vuotta kestäneen keruutyön aikana osa heistä siirtyi pois ja tilalle oli etsittävä uusia puhujia. Kaikkiaan Vilppula haastatteli noin 150 eri henkilöä, joista paristakymmenestä tuli ns. luottokertojia, joiden luo hän palasi aina uudelleen ja uudelleen.

Koska kyse oli vanhoista ihmisistä asiat, joista puhuttiin, liittyivät jopa edellisen vuosisadan puolella sattuneisiin tapahtumiin ja 1900-luvun alun agraarikulttuuriin. Teemat valittiin niin, että kerääjä saattoi johdattaa kertojan johonkin aiheeseen, sen jälkeen syventää keskustelua ja näin saada talteen esimerkiksi maatalouden eri töihin liittyvää erikoissanastoa.

Joitakin tämä kyseleminen ei miellyttänyt ja tällaisissa tapauksissa kerääjä antoi vastapuolen puheen vain virrata ja poimi sieltä murresanoja, termejä, sanontoja. Tästä keruuprosessista Vilppula kirjoittaa luvussa Murteenkerääjä muistelee, joka ainakin itselleni toi mieleen omat moninaiset folkloristiset kenttätyöt.

Kirja sisältää paitsi lähes kolmesataa sivua murrekerrontaa, jolla on paitsi kielen kannalta tärkeä kulttuurinen dokumenttiarvo, mutta joka on myös kansanperinteen oiva ainesvarasto, vaikka sitä ei tässä yhteydessä luonnollisesti olekaan millään tavalla jäsennelty.

Tekstinäytteiden lisäksi Vilppula tarjoaa kaksikin artikkelia Vihdin murteeseen. Ensin yleiskatsauksen, joka asettaa vihtiläispuheen laajempaan murrekontekstiin ja tarjoaa näkymän murteen saamiin vaikutteisiin läntisistä, lounaisista ja hämäläismurteista, vinkkaa uusmaalaisruotsalaisiin vaikutuksiin ja jopa viron kielen heijastumiseen murteeseen. Kaikilla näillä on omat kulttuurimaantieteelliset ja historialliset taustansa. Toinen kieliopillinen artikkeli on ehkä vaikeampi ja vaatii lukijalta jossain määrin kielitieteellisen tekstin ymmärtämistä.

Vihdissä koko keruuvaiheen asuneena ja vihtiläiseen puheeseen perehtyneenä Vilppulasta tuli samalla vihtiläisten paikannimien tuntija. Tästä on oma lukunsa kirjassa. Hänen asiantuntemustaan käytettiin myös Vihdin kunnan asemakaavasuunnittelussa asiantuntijana. kun kaavoihin oli saatava vaikkapa perinteisistä paikannimistä johdettuja alue- ja kadunnimiä.

Kirjan lopussa on vielä Vihtiin ja vihtiläisiin liittyviä sananparsia, jotka tekijä on koonnut laajasta 1930-luvulla toteutetusta valtakunnallisesta sananparsien keruukilpailusta. Kun vielä lopussa on laaja sanahakemisto, johon on koottu teksteissä esiintyviä sanoja sivuviittauksineen, onkin viisisataasivuinen dokumentti Matti Vilppulasta ja vihtiläisistä paketissa.

Arvokas työ, joka aloittaa mainiosti Vihdin museon julkaisusarjan.

Lassi Saressalo