Lammin raitin vaiheita

Ainakin kirkko on entinen

Rautavirta, Jaakko; Siivonen, Matti; Mattila, Susanna (toim.): Lammin raitin vaiheita. Lammin kotiseutu- ja kulttuuriyhdistys 2020. 120 s.

Lammin kirkonkylää kohtasi kova kohtalo vuoden 1918 myllerryksessä. Saksalaisjoukot olivat edenneet rannikolta Lammille asti ja mm. varastoineet aseita ja ammuksia kirkon kellotapuliin. Kun punaisten pakolaisvyöry punasotureineen lännestä päin lähestyi Lammia, katsoivat saksalaiset tarpeelliseksi vetäytyä kylästä, etteivät olisi jääneet saarroksiin. Kun kellotapulin asevarastoa ei olisi ehditty evakuoida, katsottiin parhaaksi räjäyttää se, etteivät aseet olisi jääneet vastapuolen käyttöön. Kävi kuitenkin niin, että tapuli, kirkko ja keskeinen osa kirkonkylää paloi 29.4.1918.

Käsillä oleva tekstiosalla varustettu valokuvakirja kertoo Lammin kyläkeskuksesta ennen tuhoista paloa ja uudelleen rakennetusta miljööstä 1950-luvulle asti. Kuva-aineisto on osa Jaakko Rautavaaran laajaa Lammin kuvakokoelmaa ja siihen liittyvää kontekstimateriaalia arkistoista ja osittain muistitietoaineistosta. Tästä kokonaisuudesta järjestettiin näyttely kesällä 2018, ja se herätti erinomaista kiinnostusta.

Lukijan orientoitumista kirkonkylän keskustan muuttumiseen auttaa alkusivuilla oleva kartta, johon on koottu tiedot ennen paloa olevista rakennuksista. Tämä kartta ja kirjan sivuilla monesti esiintyvät keskustasta otetut ilmavalokuvat, jotka on otettu eri suunnilta, antavat nykylammilaisille ja ulkopuolisillekin mahdollisuuden nähdä kokonaisuus ja sen muuttuminen viime vuosisadan puoliväliin tultaessa.

Kirjan loppusivuilla on vielä ”aikakone”, jossa esitetään ns. rinnakkaiskuvia, joissa vanhojen sotia edeltävien miljöökuvien rinnalle tarjotaan varsin tarkkaan samasta kuvakulmasta ja perspektiivistä otettuja nykypäivän valokuvia. Nämä kertovat oman tarinansa lähes totaalisesta sotien jälkeisen uudisrakentamisen aiheuttamasta kulttuuriympäristön muutoksesta. Mutta tarkka katsoja kyllä löytää kuvista samat kiinnekohdat, jotka kuvaaja on ottanut tarkastelunsa alle kuvatessaan muutosprosessia.

Kirjassa edetään kirkolle sinne johtavien maanteiden myötä. Katsotaan ensin tulipalon tuhoja, mm. harmaakivikirkon raunioita ja sen uudelleen rakentamista. Kirkon liepeillä liikutaan jatkuvasti, onhan se kyläkeskukseen johtavan neljän maantien risteyksessä.

Kutakin kuvauskohdetta valottaa laajahko kontekstiosio, joka kertoo mihin, milloin, miksi ja kenen toimesta rakennukset ovat nousseet. Samalla kyläkeskus ikään kuin avartuu tai pikemminkin laajenee teiden varsille ja entinen maalaismaisema rakentuu taajamaksi. Miellyttävää on myös nähdä, että vanhemmat kuvaajat ovat ns. henkilöasetelmakuvien lisäksi ottaneet miljöökuvia, joihin on joko sattumalta tai tarkoituksella osunut tavallisia ihmisiä olemassa, menemässä tai tulemassa.

Yksi merkittävä tapahtuma Lammilla ovat olleet ja ovat edelleenkin Pellavamarkkinat. Lammihan on ollut merkittävä pellavan tuottaja jo 1700-luvulta lähtien ja mm. Tampereen pellava- ja rautatehdas eli Tampella oli vakaa raakapellavan ostaja.

Pellavanviljelijät toivat tuotteensa markkinoille, joihin sitten luonnollisesti osallistuivat erilaiset maakauppiaat ja kiertävät torimyyjät. Myytävät pellavat ovat hävinneet, mutta Lammin Pellavamarkkinoiden markkinahumu on vuosi vuodelta kasvanut ja onkin merkittävä tapahtuma Lammin kesässä.

Samalla, kun teos karulla tavalla kertoo jo menneestä kulttuurimaisemasta, se kertoo Lammin pitäjänkeskuksen historiasta ja modernisaatiosta, joka on muuttanut vanhan maalaispitäjän keskuksen asvalttiteiden, kerros- ja rivitalojen sekä liike- ja koulukeskusten valloittamaksi miljööksi, jossa kyllä jokunen muisto entisestä elää. Mutta kaiken keskellä on edelleenkin harmaakivikirkko, uudisrakennettu tapuli ja edesmenneiden lammilaisten lepopaikka.

Lassi Saressalo