Kyliä ja kyläläisiä entisajan Sääksmäeltä

Sukupolvien kuvadokumentti

Sirén, Ari, Koskinen, Katriina. Kyliä ja kyläläisiä entisajan Sääksmäeltä. Sääksmäki-seura 2020. 112 s.

Sääksmäki-seura on perustettu vuonna 1948. Sen tehtävänä on ylläpitää museota, tallentaa historiaa ja julkaista Sääksmäkeen liittyvää historiatietoa. Nyt käsillä oleva teos on ensimmäinen valokuvajulkaisu Sääksmäestä. Vanhimmat kuvat ovat jo valokuvauksen pioneeriajoilta, 1880-luvulta, ja kuvasato on tässä teoksessa rajattu 1950-luvulle päättyväksi. Se saattaa olla hyväkin ratkaisu, koska yhteiskunnan muutoksen kuvadokumentointi koko pitäjän alueelta olisi vaatinut aivan toisenlaisen otteen.

Yksi mielenkiintoisimmista näkökulmista teoksessa on isonjaon hajottamien vanhojen sarkajakoaikaisten ryhmäkylien hajoaminen haja-asutukseksi. Miljöökuvista voi selvästi nähdä, kuinka tiiviitä vanhat ryhmäkylät olivat vielä 1800-luvun lopulla, kunnes uudistus lopulta oli saatettu loppuun 1920-luvulla.

Toinen näkökulma teoksessa on se, että siinä kuvataan ns. tavallisten ihmisten elinmiljöötä, työntekoa ja ihmisiä itseään, mutta kuvasarjat vievät katsojansa myös pitäjän kartanoihin ja antavat paitsi ulkokuvaa kartanorakennuksista myös mahdollisuuden kurkistaa kartanoiden saleihin ja nähdä sen eron, mikä oli talonpojan ja kartanonväen elämäntyylissä. Mutta kartanossa työskenteli palvelusväkeä ja heitä kuvaavia ajalle tyypillisiä ”ihmisasetelmia” voidaan tarkastella valokuvista. Samalla voidaan tutustua kunkin aikakauden pukeutumistyyleihin.

Eräänlainen kooste sääksmäkeläisestä kulttuurimiljööstä on kuva sivulla 55, jossa etualalla Pappilanniemessä on pappila, sen takana avautuvat pappilan pellot ja niiden vieressä pappilan muonamiesten mökkikylä. Keskellä kuvaa on kirkko tapuleineen ja hautausmaa vierellään vanha kunnantalo edustamassa maallista valtaa ja takana Voipaalan kartano, kaikki samassa linjassa. Hajallaan peltosaarekkeiden laidalla näkyvät talonpoikaistalot ulkorakennuksineen. Tuo kirkko paloi vuonna 1929, mutta rakennettiin uudelleen ja saatiin vihittyä kesällä 1933.

Mielenkiintoinen kuvasikermä on myös teeman ”Arjen ahertajat” alla. Heinätöitä ja perunan nostotalkoita tehtiin joukolla. Kuvat ovat osin lavastettuja, mikä taas johtui valokuvauksen alkuvuosikymmenten tarpeesta pitää kuvattavat liikkumattomina. Mutta myös aherrusta niin pelloilla, lehmihaassa kuin kalavesillä, rakennustöissä ja muissa tehtävissä on kuvattu herkällä silmällä.

Sääksmäkeläiset ihmistyypit tulevat myös esiin, varsinaista henkilökuvagalleriaa ei ole haluttukaan esittää, vain erilaisia ihmistyyppejä arjessa ja juhlakansaa moninaisissa juhlissa. Myös yhdistyselämää tarjotaan näkyville ja näistä lienee kuuluisin ikimuistoinen ja vuonna 1904 uudelleen henkiin herätetty Nuorisoseuran helkajuhlaperinne, jossa kylän neitoset kiertävät peltovainioita Kantelettaren runoja laulaen ja näin toivovat pelloille hyvää satoa. Vielä kuvin ja sanoin kerrotaan yhteiskunnan merkkihenkilöiden kesänvietosta Sääksmäellä. Yhdessä ajoittamattomassa kesänviettokuvassa poseeraavat hätkähdyttävän ujostelemattomat alastomat naiset ja tytöt rantakivellä. Olisikohan 1920-luvun naturistiaikaa.

Kun vielä seurataan yhteiskunnan modernisaatiota vaikkapa liikennevälineiden, kaupan ja teollistumisen muutoksen myötä, ollaan käytännössä kuljettu läpi parin kolmen ihmissukupolven ajanjakson ja katsastettu Sääksmäen kylämiljöitä ennen suurta rakennemuutosta.

Kuvien lähdetietoja ei ole dokumentoitu, joten on oletettavaa, että ne ovat joko Sääksmäki-seuran kokoelmista tai luovutettu kirjan toimittajille ilman tekijänoikeusvaatimuksia.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Sääksmäki-seura, info@saaksmaki-seura.fi