Kutila – Kylä Äimäjärven kainalossa I–II

Kaikki Kutilasta

Kyläkirjatoimikunta: Kutila – Kylä Äimäjärven kainalossa I–II. Kutilan kyläyhdistys 220. 948 s.

Kun viitisen vuotta sitten kaksitoista innokasta kotiseutuihmistä ryhtyi toimeen, alkoi täyttyä monen kutilalaisen vuosien toive. Ruvettiin kokoamaan kyläkirjaa. Ajatuksena oli tarjota nykyisille kyläläisille ja myös sieltä lähteneille ja heidän jälkeläisilleen perusteellista tietoa kotiseudusta ja sen vaiheista parin vuosisadan ajalta. Työryhmä keräsi muistitietoa, etsi valokuvia, kolusi arkistoja, tutustui historiallisiin lähteisiin ja kokosi saadusta aineistosta kaksiosaisen järkäleen, lähes tuhat sivua enemmän ja vähemmän tärkeää tietoa kylästä Äimäjärven, entisen Savijärven rannalta.

Kutilan kylä on yksi Kalvolan kylistä, nykyisin osa Hämeenlinnaa, johon Kalvola liitettiin vuonna 2009. Kylän seutuvilla on asuttu ainakin jo rautakaudella, josta kertovat Peltokutilan rikkaat hautalöydöt. Sittemmin Kutila tunnetaan kartanostaan, jota asutti alkuaan Öghnelodhien suku. Ratsutilasta tuli sittemmin säteri, jolla oli runsaasti torppia.

Kirja taustoittaa torpparilaitoksen syntyä ja olemusta ja käy läpi yksitellen kaikki 45 torppaa asukkaineen aina torpparivapautukseen asti, joka astui voimaan vuoden 1918 torpparilain myötä. Näin torppareista tuli itsenäisiä lohkotiloja. Näitä tiloja ja niiden asukkaita esitellään kuvin ja sanoin reilun sadan sivun verran.

Oletettavaa on, että kaikilta esiteltyjen tilojen asukkailta on saatu asianmukaiset luvat henkilötietojen julkaisemiseen. Tilojen ja asukkaiden monimuotoisuutta lisäsivät sotien jälkeen Kalvolaan asettuneet Vuokselan pitäjästä tulleet siirtokarjalaiset, joille lohkottiin tiloja kartanon ja suurimpien tilojen maista. Teoksen ensimmäinen osa onkin pääosin kylän tilojen ja niiden asukkaiden esittelyä, jossa tekstiä elävöittävät kotialbumien ja toimituskunnan ottamat valokuvat.

Teoksen toinen osa on laajemmin kyläläisten elämää esittelevä ja noudattaa aika tavalla totuttua kyläkirjakaavaa. Kirja lähtee liikkeelle Kutilan kansakoulun historiasta ja sen opettajista ja oppilaista. Koulu perustettiin vuonna 1916. Kymmenet luokkakuvat, joissa henkilöiden tunnistaminen on onnistunut hyvin, ovat erinomaisia dokumentteja lasten ”muodin” muutoksesta kymmenien vuosien aikana kunnes koulu sitten lakkautettiin vuonna 1967. Kouluosioon liittyy myös koulumuistojen monikymmensivuinen kavalkadi.

Pienillä tarinoilla siirrytään tarkastelemaan kutilalaisten arkielämää, ahertamista maaseudun pelloilla, navetoissa ja metsätöissä, savotoilla, uitoilla tervahaudoilla. Huomionsa saavat myös kyläkunnan käsityöläiset, myllärit, sahurit ja eri alojen yrittäjät vuosikymmenien varrelta. Yhteisön sosiaalista kanssakäymistä kuvataan niin historiallisena aikana kuin nykypäivään tultaessa, teoksen aikajana muistelujen osalta on reilun sadan vuoden pituinen. Ilman sotamuistoja ei tässäkään teoksessa selvitä.

Viimeiset reilut sata sivua sisältävät hajanaisia kertomuksia niin ruokakulttuurista, paikannimistä, sanonnoista, juhlapyhistä kuin henkilökohtaisista muistoista elämänvirran varrelta. Niiden kautta voi seurata kutilalaisten elämää ilman, että niitä olisi kovinkaan paljon pyritty ryhmittämään teemoittain tai kronologisesti. Ne vain ovat kertomuksia.

Kaiken kaikkiaan on syytä kiittää kirjatyöryhmää uurastuksesta. Mutta samalla voisi muille kyläkirjoja laativille antaa varoituksen, ettei kaikkea, mitä ilmassa ja muistoissa liikkuu, välttämättä tarvitse sellaisenaan painaa julkaistavaksi. Mutta onhan nyt Kutilan kylän latentti kotiseutuarkistoaineisto kaikkinensa saatu kansien väliin.

Lassi Saressalo