Kunnasniemi

Höytiäisen rannalla

Makkonen, Elina (toim.): Kunnasniemi. Elämää ja ihmisiä kotikylällä. Kunnasniemen kyläseura 2020.
207 s.

1990-luvun puolivälin jälkeen Joensuun lähistöllä Pohjois-Karjalassa, Höytiäisen rannalla olevan kylän asukkaat innostuivat keräämään kylänsä entiseen elämään liittyvää muistitietoa. Ja samalla piironkien laatikoista haettiin dokumentteja ja valokuvia. Näistä syntyi ”perinnevihkosten” sarja, joista ensimmäinen Kuvia ja karttoja ja kertomuksia Kunnasniemen kylän vaiheista ilmestyi vuonna 1997.

Vuosituhannen vaihteeseen mennessä aikaan oli saatu neljä vihkosta, jotka käytännössä riistettiin tekijöiden käsistä – niin suuri oli mielenkiinto kotiseudun menneisyyteen. Sama perinnepiiri innostui tästä ja lähti vihkojen ja uuden kootun aineiston pohjalta kehittämään ajatusta omasta kyläkirjasta. Ajatus kiteytyi opintopiiriksi Joensuun seutuopistoon. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että lähes kaikki kyläkirjat ovat saaneet ryhtiä juuri tällaisten kansanopistojen opintopiireistä, joissa vetäjinä useimmiten toimivat jo kirjallisia ansioita saaneet kirjoittajat.

Nämä opistot ja niiden työryhmät ovat erinomaisen arvokkaita siinä työssä, josta kyläkirjat viime vuosina ovat syntyneet. Kun kunnasniemeläiset vielä saivat ohjaajakseen ja kyläkirjansa toimittajaksi jo ansiota saaneen Elina Makkosen, voitiin odottaa valmistakin syntyvän.

Ja syntyihän sitä. Syntyi kyläkirja, joka sellaisenaan jo on ahkeruuden riemuvoitto ja tuotoksena yksi hyvä vertaistensa joukossa. Sinänsä mitään yllättävää ei kirjan sisällöstä löydy, se noudattaa pitkälti totuttua kaavaa eli menneisyydestä nykyisyyteen ulottuvaa kronologiaa. Historiassa mennään taaksepäin niin pitkälle kuin voidaan ja kerrataan kylän ensimmäiset asuinpaikat ja niiden jakautumiset.

Samalla näiden kantatilojen esittelyssä tarjotaan näkymää elämään sellaisena kuin sen muistitieto jaksaa tarjota ja käsillä olevat dokumentit voivat kertoa. Kun tämä perinteinen osa on saatu järjestykseen, lähestytään ihmisten toimeentuloa ja elinkeinoja muistitiedon varassa ja katsastetaan sitä, miten maatalouskulttuuri aikojen myötä on muuttanut modernisaation myötä luonnettaan. Metsätyöt ja niihin liittyvä uittoperinne tulee mukaan aivan kuin erillisenä osiona sekä kauppojen synty ja häviäminen kyläyhteisössä.

Yhteiskunnan muuttumista kuvaavat ehkä parhaiten kertomukset järjestötoiminnasta. Viime vuosisadan alkupuolella syntyneet nuorisoseurat, työväenyhdistykset, maamiesseurat, Marttojen yhdistys, poliittiset toimintayhteisöt ja urheiluseurat ovat osa suomalaista yhteisökulttuuria – niin täälläkin. Ja kaikilla on samanlainen ylväs, mutta mennyt historia takanaan.

Tietoyhteiskunta uusine verkostoineen on ohittanut perinteisen järjestökentän, kyläyhteisö on alkanut katsoa ulospäin, ja yhdistykset kuihtuivat toinen toisensa jälkeen. Mutta metsästysseura ja kalastuskunta jatkavat toimintaansa – niillä tuntuu olevan selvä funktio. Sinänsä mielenkiintoista, että entisaikojen pyyntikulttuuriin liittyvät organisaatiot elävät.

Kaikki tämän järjestökentän hiipuminen korvautui kuitenkin kylätoiminnan aktivoitumisella. Tästä voidaan antaa kiitos Suomen Kylätoiminta ry:lle, joka on saanut huomattavaa rahoitusta valtiovallalta ja myös EU:n rahastoista ja on voinut tukea taloudellisesti kylien uutta järjestötoimintaa. Tämä toiminta yhdessä kotiseutuliikkeen kanssa on antanut potkua monelle aktiviteetille eri puolilla Suomea muutoin vaimentuneeseen maaseutukylien elämään.

Kunnasniemen muistitiedon keskeisin tapahtuma kuitenkin on Höytiäisen järven lasku. Sehän oli osa tuon vuosisadanvaihteen suurta kansallista projektia, jossa järvien laskun myötä haluttiin saada lisää tuottavaa maa-alaa viljelyksille. Höytiäistä alettiin laskea jo vuonna 1851, mutta valmista tuli vasta vuonna 1859.

Silloin nimittäin laskuojaan rakennettu pato murtui ja hallitun laskuprojektin sijaan vesi valahti alempiin vesistöihin ja järven pinta laski kerralla peräti 7,5 metriä. Uutta maata paljastui 157 neliökilometriä. Tämähän oli kyllä ollut alkuperäinen tarkoituskin, mutta järven vesien hulautusta yhdellä kertaa alaspäin ei toki ollut suunniteltu.

Teoksen lopussa on hyödyllinen lähdeluettelo. Hannu Kavasto on nähnyt vaivaa ja saanut teokselle hallitun ja tyylikkään ulkoasun.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Kunnasniemen kyläseura, kunnasniemen.kylaseura@gmail.​com