Hämeenkosken historia 1945–2015
Entisen kunnan muistolle
Teerijoki, Ilkka: Hämeenkosken historia 1945–2015. Hollolan kunta 2020. 368 s.
Kun Hämeenkosken kunta vuoden 2016 alusta liittyi Hollolan kuntaan, ei se merkinnyt hämeenkoskelaisuuden hautaamista. Ilmeni, että kotiseutuaatteen merkitys alkoi korostua, ja vuonna 1959 perustetun Koski-seuran (Koski Hl. oli kunnan nimi ennen Hämeenkoskeksi muuttamista vuonna 1995) jäsenmäärä oli liki 10 prosenttia alueen väkiluvusta, liki kaksi sataa.
Viimeisessä kunnanvaltuuston kokouksessa 15.12.2015 kunta luovutti seuralle kunnanvaakunan käyttöoikeudet kotiseutuvaakunana. Vaakunan luovuttaminen merkittiin viimeisen valtuustokokouksen pöytäkirjaan. Samassa yhteydessä Koski-seura sai ottaa vastaan myymättä olevat Koski-korut, kuntaa koskevaa jakamatta jäänyttä kirjallisuutta ja kunnan standaarit.
Myös Hämeenkosken historian kirjoittamisesta kunnan viime päivään asti oli keskusteltu liitosneuvottelujen yhteydessä, ja Hollolan kunta tekikin sitä koskevan päätöksen ja työ aloitettiin vuoden 2018 lopulla. Kirjoittajaksi valikoitui tunnettu historioitsija FT Ilkka Teerijoki.
Näin voidaan katsoa käytännössä toteutuneen pääosa niistä symbolisista kulttuurisista tavoitteista, jotka Kotiseutuliitto oli edellisen vuosikymmenen puolivälissä asettanut arvioidessaan kuntaliitosten kulttuurisia vaikutuksia. Nämä arviot oli saatettu kotiseutuyhdistysten ja Kuntaliiton sekä opetus- ja kulttuuriministeriönkin tietoon ja kaiketi sitäkin kautta edenneet osaksi kuntaliitosneuvotteluja niin Hämeenkoskella/Hollolassa kuin muuallakin maassamme.
Ilkka Teerijoki sai tehtäväksiannon varsin pikaisella aikataululla. Hänen pitäisi saada teos valmiiksi vuodeksi 2020, jolloin tuli kuluneeksi 150 vuotta Hämeen Koskella (vanha nimimuoto) syntyneen presidentti Juho Kusti Paasikiven syntymästä.
Aikataulu oli kireä, mutta Teerijoki kirjoittaa alkusanoissaan, että hyvällä yhteistyöllä paikallisen historiatoimikunnan, kunnan arkiston ja erillisen kuvatoimikunnan sekä muiden lähdeaineistoa tarjonneiden kanssa tehtävä onnistui aikataulussa. Tosin kirjoittaja hieman valittelee, että enemmänkin olisi ollut sanottavaa, mutta joitain rajoja tuli aikataulun kireyden vuoksi vetää.
Näitä mahdollisia pois jättämisiä ei ulkopuolinen lukija kyllä huomaa. Sen sijaan huomio kiinnittyy siihen, että tavanomaisista perinteisestä pitäjänhistorioista poiketen tekijä on halunnut kiinnittää huomiota vapaan kansalaistoiminnan eri muotoihin ja näin tuoda teoksen ikään kuin lähemmäksi hämeenkoskelaisia.
Mutta onhan teos kuitenkin selvästi pitäjänhistoriakirjoituksen kaanonia seuraava. Kun se kuvaa kunnan elämää sodanjälkeiseltä ajalta, ei siinä luonnollisestikaan ole ”normiin” kuuluvia katsauksia ammoisista ajoista ja kunnan syntyajoilta, vaan asiaan mennään suoraan siitä, mistä pitääkin. Seurataan asukasmäärän kehitystä, suurimmillaan se oli viime vuosisadan alussa, noin reilussa kolmessa tuhannessa, mutta laski sitten pariin tuhanteen, jossa se säilyi yli sotien aina nykypäiviin asti.
Oman katsauksen saavat siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen ja uudemman ajan kausiasumisen, kesämökkikulttuurin syntyprosessi. Seuraavaksi katsastetaan kunnanhallinnon muutosta miesten sisäisestä päätöksentekokoneistosta tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, sekä palvelurakenteen kehittymistä ja sen myötä kunnan henkilöstömäärän kasvua.
Elinkeinorakenteen muutokset näkyvät sen monipuolistuessa. Vaikkakin maatalous on ollut kunnan pääelinkeino kautta aikojen, sen rinnalle alkoi nousta teollistuva metsätalous ja sahateollisuus sekä orastava pienteollisuus. Yhteiskunnan muutoksen myötä kansakouluja rakennettiin kyliin ja saman prosessin myötä ne aikojen kuluessa myös tyhjenivät ja opetus siirtyi koulukeskukseen. Peruskoulun yläastetta on jouduttu käymään naapurikunnissa. Samoin tarkastellaan seudun liikenneoloja ja infrastruktuurin kehittymistä yhteiskunnan modernisaation myötä kuten myös sosiaali- ja terveyspalvelujen muutosprosessia.
Eikä seurakuntaelämäkään jää ilman omaa lukuaan. Sen rinnalle nousevat, kuten yllä on jo todettu, vapaan kansalaistoiminnan aktiviteetit. Tarkastellaan urheiluseuratoimintaa sekä 1960-luvulla alkanutta kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyönä toteutettua nuorisotyötä, mikä sinällään oli uusi asia maaseutupitäjässä.
Kirjastotoimi saa oman katsauksensa kuten myös Koski-seuran toiminta. Seura aloitti vuonna 1959, mutta sen puuhahenkilöt olivat jo aiemmin aloittaneet museotyön kokoamalla esineistöä ja hankkimalla museolle tilat. Museo avattiin vuotta ennen seuran syntyä. Seuran toiminta kuitenkin alkoi hiljalleen hiipua 1990-luvulla, mutta kuntaliitosprosessi aktivoi sen uudelleen, ja nyt kotiseututoiminta on uudessa iskussa.
Kuorotoiminta ja Nuorisoseuran näyttämötoiminta saavat kuvauksensa yhtä hyvin kuin vaikkapa Hämeenkosken taideyhdistys ja Lasten kuvataidekoulu. Vuonna 1970 kuntaan oli perustettu kulttuurilautakunta, joka on pyrkinyt koordinoimaan kulttuuri- ja taidetoimintaa kunnan alueella. Ja löytyyhän Hämeenkoskelta toki vaikkapa Marttoja, Sotainvalidien toimintaa, Metsästysseura ja eläkeläisten eri harrastuspiirit.
Kansalaisopistotoiminta Hämeenkoskella alkoi vuonna 1970, toiminnan aktiviteetti aaltoili, parhaimmillaan mukana oli peräti 300 koskelaista, mutta innostuksen laskiessa päädyttiin ratkaisuun, jossa seutukunnan kunnat muodostivat yhteisen Wellamo-opiston, joka yhdisti voimat ja aloitti toimintansa vuonna 2007.
Loppuluvussa Teerijoki kuvaa kunnan taloudellisia vaikeuksia, jotka eivät olleet tuntemattomia muuallakaan Suomessa, ja niitä vaihtoehtoja, joita Hämeenkoskella oli tulevaisuutta suunnitellessaan. Vaihtoehtona oli laaja seutukuntakunta, jopa Lahden muodostama alueellinen suurkaupunki, mutta lopulta päädyttiin sopuliittoon Hollolan kanssa, jossa aviossa nyt sitten eletään kunnan osakeskuksena.
Lassi Saressalo
Tiedustelut: Hollolan kunta, kirjaamo(a)hollola.fi