Viro (sensuroimaton)

Viroa rehellisin!! silmin

Terras, Antto: Viro (sensuroimaton). Into Kustannus 2020. 184 s.

Suomalaistuva virolainen koomikko ja kirjailija Antto Terras sai tehtäväkseen Viron valtiolliselta matkailumarkkinoijalta, Visit Estonialta, kiertää suomalaisen apurinsa ja kuvaajansa Villen kanssa ympäri Viroa. Ja erityisesti muutakin Viroa kuin Tallinnan Vanhaakaupunkia.

Hänen tuli kertoa rehellisesti, mitä he näkivät ja kokivat. Kaksiviikkoisen matkan tuloksena syntyi raakamateriaalia kaikkiaan 49 tuntia. Siitä ei kuitenkaan otettu matkailumarkkinointikäyttöön kuin murto-osa, miksiköhän?

Laajan Visit Estonian matkailumarkkinointipaketin sijaan syntyi teos Viro (sensuroimaton). Se on hulvattoman satiirinen, sarkastinen ja ironinen kertomus kierroksesta Virossa, joka kesti parisen viikkoa, ja jonka aikana ajeltiin Viron tasavaltaa edestakaisin Visit Estonian etukäteen valmistelemaa reittiä Visit Estonian valitsemasta matkailukohteesta toiseen.

Bensat ja muut kulut maksettiin Visit Estonian luottokortilla ja Visit Estonian vuokraaman auton takaosaan kertyi huomattava määrä kohdeyritysten tarjoamaa aineistoa – niin syötävää kuin juotavaakin.

Tämä tutkimusmatkan tuottama aineellinen materia jätettiin Kiviõlin Konsumin takapihalla luppoaikaa viettäville elämäntapataiteilijoille, jotka osasivat arvostaa erityisesti kilisevää lahjoitusta, mutta kyllä ruokatavarakin kelpasi.

Taustaksi kerrottaneen, että kun Tallink aikoinaan osti Silja Linen, kaupan jälkeen uudet omistajat juhlivat liiketointaan laivastonsa uudella lippulaivalla reippaan virolaisittain ja saivat aikaiseksi kaaoksen. Siljalineläiset eivät oikein ymmärtäneet sisäistää virolaista juhlimiskulttuuria.

Kertomus tästä unohtumattomasta vuorokaudesta oli osana Antto Terrakselta tilattua Tallinkin mainoshetkeä muutama kuukausi myöhemmin. Terraksen esitys johti siihen, että hänet ystävällisen lujasti ohjattiin esityksen jälkeen pois alukselta ja kerrottiin luottamuksellisesti, ettei hänen kannattaisi tulevaisuudessa enää yrittää matkustaa yhtiön aluksilla.

Ilmeisesti tästä innostuneena Visit Estonia tilasi häneltä vastaavanlaisen esityksen – toki matkailusta Virossa ­ Helsingin matkamessuille. Helsinkiläiset ilmeisesti pitivät virolaisesta huumorista ja Antto sai valtavat suosionosoitukset esiintymisensä jälkeen. Ja sitten päätettiin tilata Terrakselta kokonainen dokumenttiohjelmasarja matkailusta Virossa. Tämän sarjan tekemisestä kirja kertoo.

Mutta ensin kirjailija tarkastelee Suomen ja Viron, suomalaisten matkaajien ja virolaisten vastaanottajien suhdetta. Hän rakentaa kehyskertomuksen siihen, kuinka suurin osa suomalaisista Viron-matkaajista näkee ja ennen kaikkea kokee Tallinnan sataman basaareineen, Tallinnan Vanhankaupungin torin kapakoineen ja Tallinnan sataman viinakaupat.

Hän tarkastelee tätä pyhää yhteyttä niin kuin suomalaistunut virolainen suomalaisia turisteja tarkastelee, kauhistelee matkailuyrittäjien kanssa turistivirtojen määrän heilahtelua, ihmettelee virolaisten alkoholipolitiikkaa – viinaa saa ostaa vain klo 10 ja klo 22 välisenä aikana ja ravintolatarjoilu pitää lopettaa jo ennen aamuviittä. Tämä siis kaikki ennen koronaa.

Mutta ironiasta saa osansa myös virolainen tarjonta, jota vaikkapa Martin markkinoilla Helsingissä esitellään. Ketä kiinnostavat kaukaisen Setomaan naisten kansallispuvut, kuka on innostunut villasukkatarjonnasta, kuka rasvaisesta verimakkarasta. Missä on se oikea matkailu-Viro?

Tätä lähdettiin siis selvittämään. Aluksi tavattiin Viikinkien kylän omistaja ja yrittäjä, ihmeteltiin jonkin verran, mitä viikinkikylä tekee Tarttoon menevän tien varressa, mutta ihmettelyä helpotti isoista saviruukuista tarjottu vähän tavallista viinaa tuhdimpi juomasekoitus. No kierrettiin sitten Arvo Pärt -keskukseen, Laitsen Rally Parkin vauhdin hurmaan ja siirryttiin Haapsalun kautta saarille.

Saarikierroksen ja sieltä mukaan saatujen ruokien ja juomien kera palattiin mantereelle, mentiin katsomaan suomalaisia turisteja Pärnuun, Suomen suurimpaan kylpyläkaupunkiin, josta sitten akateemiseen Tarttoon ja Peipsijärven rantakylien vanhauskoisten rivikylään. Käväistiin Jõgevassa ja Järvamaalla, ohitettiin sulavasti Kalevipoegin paikat, palattiin etelään Valgamaalle, Võruun ja Setomaalle.

Kun vielä oli tutustuttu venäläiseen Narvaan ja Itä-Virumaan palavaan kiveen ja Sillamäen stalinistiseen arkkitehtuuriin, alkoikin pariviikkoinen matka olla lopuillaan. Kuten jo kerrottu, saadut matkailutuotteet jätettiin niitä tarvitseville ja palattiin koti-Suomeen rakentamaan dokumenttia.

Sitä siis ei kuitenkaan julkaistu ajatellussa muodossa. Mainitusta 49 raakamateriaalitunnista oli leikkaamalla tarkoitus tuottaa muutaman minuutin tietoiskuja markkinointitarpeisiin. Kun aineisto oli leikattu, se jätettiin tilaajalle.

Kymmenen päivän kuluttua matkailujohtaja soitti ja kertoi havaintonaan, että raakamateriaalista saatiin niukahkosti käyttökuvaa. Käyttökelpoista materiaalia olisi tarkalleen yksi minuutti ja kaksitoista sekuntia. No lopulta kuvaaja Ville sai luvan tuottaa aineistosta kuusi teemajaksoa, loppu aineistosta lukittiin kassakaappiin unohdettavaksi.

Antto Terras ei lannistunut vaan toteaa, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Sen sijaan julkinen sana – siis ei matkailuteollisuus – kiinnostui aiheesta ja Terras sai kertoilla tekemisistään. Tarkkana kuitenkin piti olla, koska virolaisille ja suomalaisille pitää samasta asiasta kertoa kahdella eri tavalla – tavalla, joka perustuu stereotypioihin, joiden muuttaminen on vaikeaa. Ja sitten syntyi tämä kirja – Villeltä tosin salaa.

Kulttuurieroja tekijä kuvaa paitsi pitkin matkaansa myös kertomalla omakohtaisen kokemuksen. Kun hänen suomalainen vaimonsa (kuuluu virolaiseen statukseen), vei hänet näytille ensimmäistä kertaa, tuleva anoppi katsoi häntä tiukasti silmiin, vilkaisi tytärtään ja sanoi miehelleen, että jaha, meidät tyttö se sitten toi ryssän kotio.

Ja pöytähopeat laskettiin aterian jälkeen. Mutta isomummo, pullan sijaan Chanel vitoselta tuoksuva, johon Antto seuraavaksi tutustutettiin, oli puolestaan todennut, että jos kerran oli pakko joku ulkomaalainen napata, olisit ottanut edes jonkun vähän eksoottisemman kuin virolaisen.

Ehdoton matkakirja jokaiselle, joka haluaa syventää Viro-tietouttaan.

Lassi Saressalo