Tyrvään juuret
Asiakirjoista elämää
Kero, Reino: Tyrvään juuret. Tyrvään historiaa 1500-luvulta 1860-luvulle. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja C. 2019. 245 s.
Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisusarja sai alkunsa vuonna 1935 Wäinö Selanderin teoksella Korpiraivaajasuvut Karkussa. Turun yliopiston yleisen historian emeritusprofessori Reino Keron uusin teos on sarjan sadas julkaisu ja eräässä mielessä jatkaa Selanderin aloittamaa tutkimustyyppiä.
Kero on käynyt läpi Ylä-Satakunnan kihlakunnan käräjien sakkoluetteloita 1500-luvun puolivälistä alkaen, Ruotsin verolaitoksen maakirjoja samalta vuosisadalta lähtien ja erityisesti seurakunnan arkistotietoja 1660-luvun alusta eteenpäin ja koonnut mielenkiintoisen kertomuksen ihmisistä ja heidän elämästään vanhalla Tyrväällä.
Kun vielä on ollut käytössä Kirkkoherra Antero Wareliuksen vuonna 1851 Tyrvään Pyhän Olavin kirkon koillisnurkkauksessa olleesta syvennyksestä löytämät Kallialan seurakunnan tilikirjat vuosilta 1469–1524, on Kerolla ollut käytössään mainio lähdeaineisto tarkastella entisaikojen elämää Tyrväällä.
Joku voisi tietenkin huomauttaa, että sakkoluettelothan tarjoavat aika yksipuolisen kuvan ihmisten elämästä, eikä veroluetteloillakaan ole kovin paljon kertomuksellista tarjottavaa. Ja kirkonkirjathan vain luettelevat syntyneitä, kastettuja, haudattuja ja naimisiin menneitä, joten mistä liha luun päälle.
Kokeneena historiantutkijana Kero tietää tämän. Hänellä onkin ollut tukenaan laaja kirjallisuus ja yleistietämys kotiseutunsa taustoista ja taitavana ja luovana tietokirjoittajana hänen on onnistunut saada yksinkertaisilta näyttävä lähdeaineisto kertomaan enemmän kuin mitä muistiin on merkitty.
Kirjan alkupuolella lukija törmää historioitsijoiden arkipäivän termeihin. Rustholli, torppa, autio, ruotu, manttaali, sarkajako ja muut asiakirjatekniset termit ryntäävät esiin. Ensihämmennyksen jälkeen huomaa, että ne kyllä tulevat tekstin edetessä hyvin ja selkeästi avatuiksi, entisajan mittatermeistä on liitteessä jopa erillinen luettelo. Liitteissä on muutakin ”nippelitietoa”, sille, joka sellaista kaipaa. Kannattaa ennen tällaisen teoksen lukemista vilkaista liiteluetteloa.
Mistä siis asiakirjat kertovat? Vaikkapa nälkävuosista. Niitähän on esiintynyt vuosisatojen myötä useampia. Ensimmäiset dokumentoidut sattuivat vuosille 1696–1699 ja niiden tuottamaa kuolonsatoa voidaan hyvinkin seurata kirkonkirjojen kuolleitten luettelosta, yksilöittäin, perheittäin, suvuittain, kylittäin, sosiaaliryhmittäin. Veroluettelot puolestaan kertovat onnistumisista ja epäonnistumisista talonpidossa, antavat tietoa luetteloihin vietyjen sosiaalisesta asemasta, jopa ammateista ja kohtaloista.
Asiakirjatiedot julkistavat salavuoteudet, lapsenmurhat, isonvihan kauheudet, tapot, sotaväenkarkuruudet, mutta myös naimakaupat, torpparien ja isäntäväen suhteet, vävyisänniksi ryhtymiset tai ruotusotilaaksi alkamisen tai joutumisen. Ennenkin tapeltiin, riideltiin niityistä ja raja-aidoista, käytiin sotia ja sorruttiin sotatantereille, käytiin ulkomailla Pommerin sodassa ja tapeltiin Kustaa III:n puolesta samalla kun kotiväki saattoi joutua kerjuulle ja kirkon ruotulaiseksi, elätiksi.
Kero seuraa lapsikuolleisuutta, tartuntatautien leviämistä, kuten rupulin eli isorokon tuloa ja tuhoa, punatauti ja pilkkukuume tappoivat, tuhkarokko oli muinoinkin usein kuolemaksi. Ruttotapauksista viimeiset sijoittuvat 1700-luvun alkuun.
Mutta ei kaikki ollut suinkaan kurjuutta. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia, joista jotkut jäivät henkiinkin. Perustettiin tiloja tai torppia, oltiin käsityöläisiä, piikoja renkejä, ruotutorpan emäntiä, isäntiä, vävyjä, miniöitä, mylläreitä, nähtiin piispakin ja pelättiin korvessa vaanivia ryöväreitä yhtä hyvin kuin maahisia, näkkiä ja metsänolentoja. Käytiin kauppaa, käytiin erää ja kalastettiin.
Ja maksettiin veroja. Niin kruunulle kuin papillekin.
Näin kertovat kuiviksi luullut asiakirjat. Joita taitavasti tulkitsee Reino Kero.
Lassi Saressalo
Tiedustelut: Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistys ry, info(a)tyrvaanseudunkotiseutuyhdistys.fi