Kaikuja ja heijastuksia Hankamäeltä

Maailman synnystä nykyaikaan

Ikonen, Antti: Kaikuja ja heijastuksia Hankamäeltä. Kertomus Hankasalmen Hankamäen kylästä. Hankamäen maamiesseura 2019. 512 s.

Hankasalmi löytyy helposti kartalta, lähempänä Jyväskylää kuin Kuopiota, hämäläisten ja savolaisten perinnealueiden ja eränautintoja rajamailta. Hankasalmen kirkonkylän itäpuolella on korkea Ukonvuori ja sen kainalossa Hankamäen kylä. Kirjasta löytyy karttoja, jotka paikallistavat kerrottavat kohteet melko tarkalleen, mutta Google Map, tuo jokaisen suunnistajan uskomaton apuväline, tarjoaa myös satelliittikuvan, joka kertoo vielä enemmän kuin kartat.

Hankasalmen kunnan kulttuuritoimesta vastaava virkamies, maisteri, historioitsija ja muusikko Antti Ikonen on rakentanut yhdessä kirjatoimikunnan, kylä- ja pitäjänhistorioitsijoiden ja paikallistuntijoiden kanssa, sekä jo 1990-luvulla kootun suullisen aineiston avulla laajan kertomuksen pienestä, mutta historialtaan avartavasta Hankamäen kylästä.

Kuten teoksen nimestäkin selviää, kyse ei ole kaanoniin sidotusta historiateoksesta, vaan historian rakennerunkoon, luurankoon, on koottu laajempia rinnastuksia ja itse luurankokin on sijoitettu laajempaan historialliseen ja esihistorialliseen yhteyteen. Tämä tekee kirjasta mielenkiintoisen luettavan, vaikka se tietenkin vieraalle lukijalle joskus tuntuukin sisältävän paljolti sellaista, ”jolla ei niin olisi ollut väliä”.

Mutta kirjahan ei olekaan varsinaisesti tarkoitettu ulkopuoliselle, kuten selviää esisivulla olevasta kuvasta, jossa serkukset Lauri 6 v. ja Paavo 4 v. telmivät noin vuonna 1950 otetussa kuvassa. Kuvan yllä on omistusteksti: Kaikille Hankamäen lapsille. Kirja on kertomus menneestä ja samalla viesti tulevaan.

Ja varsinainen järkälehän teos onkin. Tiiviisti tietoa pakattuna 512 sivuun, tietoa jääkauden jättämästä maastomuodosta ja sen muutoksista, ihmisen tulosta, asettumisesta, hänen raivioistaan, elämästä luonnon kanssa, asutuksen vakiintumisesta ja hallinnon muokkaamasta yhteisörakenteesta. Elämästä ja sen jäljistä, sukupolvesta toisensa jälkeen. Hankamäkeläisestä kulttuurista ja sen muutoksesta osana laajempaa hämäläis-savolaista, suomalaista ja samalla myös ihmisen universaalia kulttuuria.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa, Ylimuistoisesta ajasta, tarjoaa lukijalle ammattihistorioitsijan jäntevää tekstiä. Asuttamisesta, pyyntikulttuurin muuttumisesta maanviljelykulttuuriksi, uudistilojen muotoutumisesta kyläkunnaksi. Kiitettävästi tekijä myös oikaisee pitkään eläneen myytin Hankasalmen ja Hankamäen nimien etymologiasta. Kunnan vaakunassa esiintyvä veneen hankain on ilmeisen väärin johdettu kansanetymologinen assosiaatio. Kantasana löytyy kaikella varmuudella hangasaidasta, muinaisesta peuranpyyntitekniikasta. Aidasta, jolla saalis ohjattiin pyyntikuoppiin.

Tämä ja muutkin historialliset ja tarkentavat tietueet kautta kirjan löytyvät taittajan sinipohjaisiksi värittämistä tietolaatikoista. (Kiitosmaininta kaiken kaikkiaan hyvästä työstä Taittopalvelu Yliveto Oy:lle.) Teksti jatkuu isonjaon kautta järjestäytyvän yhteiskunnan rakenteisiin, mutta seuraa samalla taloittain ja tarinoittain arkipäivien elämää kyläkokonaisuudessa ja samalla kuntakokonaisuudessa unohtamatta kirkollisten pyhien tuomaa vaihtelua. Maaseutuelinkeinojen muutos tuodaan selkeästi esiin ja aina välillä lähestytään tavallisen ihmisen elämää pienillä erillisluvuilla.

Toinen osa teosta, Muistoista tähän päivään, tuokin lukijansa muistitiedon ulottuviin, siis aikaan noin kolmen sukupolven taakse, viime vuosisadan alkuun ja sieltä nykypäivään. Täällä kytkeytyvät toisiinsa maatalouskulttuurin muutos ja ihmisen elämänvaiheet. Syntymä, elämä ja kuolema, lapsuus, koulunkäynti, arjen työ, juhlien ajat, uusien ihmeiden, kuten radion, lypsykoneen, traktorin ja polkupyörän, mopedin ja lopulta autojenkin tulo.

Elämää kuvataan yleisesti, mutta myös vieraillaan taloissa ja tiloilla, käydään myllyssä, muistellaan entistä elämää. Täällä ääneen pääsevät myös Malla Erosen ja Hankasalmen kotiseutuyhdistyksen 1990-luvulla haastattelemat 40 kertojaa, joiden muistot on tallennettu yhdistyksen arkistoon.

Tämä osa on tavallaan tyypillinen kotiseutukirja, joka sanoma on kovinkin sisäpiiriläinen, mutta niille, joiden juuret ovat Hankamäellä, nämä kertomukset ja Ikosen niistä rakentama kokonaisuus ovat kullanarvoisia. Samalla ne, kuten tieteellisempi ensimmäinen osakin, palvelevat suomalaista yhteiskuntahistorian ja -kulttuurin tutkimusta selkeänä ja järjestettynä perusaineistona.

Kirjan taitosta jo kiittelin, kuvitus tukee tekstiä, kuvalähteet on asianmukaisesti dokumentoitu, joskin monista puuttuu edes summittainen ajoitus. Osa ajoituksesta toki selviää varsinaisesta tekstistä, mutta olisihan sen voinut kuvatekstiinkin laittaa. Erityisen mielenkiintoisia ovat kuvat sivuilla 157 ja 288. Ne esittävät Okkerin kantatalon uudisrakennusta vuodelta 1927. Kuvista näkyy selkeästi amerikkalaistyylinen päärakennus ja tekstistä sivulta 275 selviää, että sen rakennuttikin amerikansiirtolaisuudesta palannut Emil Okker, joka toi siis rakennustyyliajatuksen muassaan.

Vaikka teoksen toinen osa onkin kyläkirjanomaisesti hajanainen, Hankamäen asukkailla ja heidän jälkeläisillään kylällä ja muualla maailmalla on kiittäminen Antti Ikosta ja kyläkirjatoimikuntaa teoksesta, joka selvästi nousee tavanomaisten kyläkirjojen yläpuolelle.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Hankamäen maamiesseura