Perhe kuin puolet pitäjää

Lerkkanen, Lea: Perhe kuin puolet pitäjää. Petäjäveden Metsäkulma – Piesankylä – Kukkaro – Karikko – Urria -alueen kyläkirja. Metsäkulma seura ry 2013. 483 s.

Tavanomaiseen kyläkirjakaanoniin kuuluu selkeä historiallinen näkökulma. Asiat esitetään juoksevasti muinaisista esihistoriallisista satunnaislöydöistä kylien asutushistoriaan, joskus tekstiin liitetään laajempaa kontekstia ja lopulta päädytään esittelemään kylien ja niiden asukkaiden lähihistoria kirkonkirjojen kautta nykypäivään.

Lea Lerkkanen päätyi pitkällisen pohdiskelun jälkeen esittämään Petäjäveden laajojen etelänpuoleisten alueiden metsäkylien tarinan eri tavalla. Hän etenee kylittäin ja taloittain niin, että hänen itsensä keräämä ja Metsäkulma seuran organisoiman muistitiedon keruun ainekset nivelletään kertojien ääneen, suureen joukkoon eri aikojen elämästä kertovia tarinoita, joita kytkevät yhteen kertojan ja kertojan perheyhteisön henkilöhistorialliset ja talokohtaiset tiedot.

Tällä menetelmällä ihmisen ääni toki tulee esiin, mutta samalla automaattisesti teksti hajoaa monen muotoisiksi muisteloiksi, joita kuvitus pyrkii omalla tavallaan ajoittamaan. Tarinoiden koonnissa on ollut apuna kotiseutuyhdistyksen saama EU-rahoitustuki ”PEKKA-hankkeeseen” (Petäjäveden eteläisten kylien kehittämis- ja aktivointihanke; HUH! mikä nimi), jonka turvin järjestettiin kyläiltoja ja muutakin toimintaa ja jonka näkyvänä tuloksena tämä kyläkirja on syntynyt.

Kylien elämän muistot liikkuvat arkipäivän askareissa, ihmiselämän eri taitekohdissa, työnteossa, henkilötarinoissa, järjestöelämän kuvauksissa, koulumuistoissa, luonnon ja ihmisen suhteissa, evakkomuistelmissa ja siirtolaisten asettumisessa kyliin, käsityöläisissä, kansanomaisessa tekniikassa, Amerikassa kävijöissä, kaupankäynnissä, postireissuissa, luonnonihmeissä, metsästyksessä ja kalastuksessa, yhteiskunnan muutoksessa, mopoissa, autoissa ja kioskilla roikkumisessa ja kaikessa muussa, mitä ihmisten mieliin on elämän myötä jäänyt.

Kuva on hajanainen, mutta hajanaisuudessaankin tarttuva myös ulkopuoliselle lukijalle. Uskoisin, että paikallisilla riittää kirjan sivuilla selaamista. Sitähän ei ole tarkoitettu kerralla harpottavaksi, vaan rauhallisesti nautiskeltavaksi, ns. kahvipöytäkirjaksi, jonka sisältöön aina voi palata uudelleen ja jonka sivuilta varmaan jutun juurta löytyy ja kirjaakin parempia tarinoita hersyy.

Kirjan loppusivuilta löytyy luettelo kaikista kirjassa esiintyvistä talonnimistä ja luonnollisesti viite, millä sivulla kyseistä kohdetta kuvataan. Karttaliitteeseen on merkitty keskeiset teksteissä esiintyvät kohteet.

Itselleni kirjan suurin anti löytyy erinomaisesti toimitetusta kuvamateriaalista. Kuvalähteet on merkitty niin täydellisesti kuin vain on mahdollista ja kuvien henkilöt on pääsääntöisesti saatu identifioitua. Myös kuvien ajoitus toimii. Kuvat kertovat paitsi kertojien lähipiirin henkilöistä myös vaikkapa pukeutumiskulttuurin muutoksesta, työtapojen kehityksestä, yhteiskunnan modernisaatiosta, rakennuskulttuurin eri tyyleistä.

Mielenkiintoista tällaisissa maaseutukuvastoissa on kuviin tuotu talon hevonen tai hevoset, hevosen merkitys osana miehen maailmaa tulee oivallisesti esiin. Vastaavasti nainen löytyy paitsi kotoaan myös heinäpellolta haravan varresta, lehmän kupeelta lypsämästä tai pyykkinsä kanssa askaroimassa.

Mutta nuorten miesten maailman mullisti polkupyörä, jolla saattoi lähteä riiuumatkoille naapurikylää kauemmaksikin. Ja moottoripyörä se sitten vasta peli olikin. Naapureiden ja sukulaisten juhlapäivien vietosta on oivallisia ”pönötyskuvia”, viisikymppiselle tuotiin keppi, keinutuoli ja seinäkello ja emäntä kuvattiin runsaiden kukkatuomisten ympäröimänä. Lapset istuivat hievahtamatta luokkakuvassaan paremmat vaatteet päällä.

Vaan yhtään kissaa ei satojen kuvien kavalkadissa silmiin sattunut – koiriakin vain jokunen. Tästä perinteisten kuva-albumien kertomasta kulttuurin muutoksesta olisi syytä tehdä vähän laajemminkin tutkimusta, vai ovatko tutkimukset jääneet allekirjoittaneelta huomaamatta.

Kyläkirja, koko A4, painoa kilo 760 grammaa. Siinä kovissa kansissa Petäjäveden eteläisten kylien mukavantuntuinen tarina.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Metsäkulma seura ry, metsakulma.seura (at) gmail.com