Kotiseututatuoinnit: Lahti

Kotiseutu näkyy iholla

 Hirvonen, Sauli (teksti ja taitto) & Lintunen, Mika (kuvat): Kotiseututatuoinnit: Lahti. Pekka Productions.2019. 72 s.

Vuoden 2017 syyskaudella järjesti Lahden historiallinen museo näyttelyn Lahti tatuoinnit, joka esitteli 26 Lahti-aiheista tatuointia seitsemältätoista henkilöltä. Näyttelyn kokosi Sauli Hirvonen, joka nyt on tuottanut näyttelyn materiaalin myös kirjan muodossa.

Hän aloitti kotiseututatuoinnit-hankkeen jo vuonna 2013. Ajatuksena oli kerätä kuva-aineistoa kotiseutuhenkisistä ja paikallisidentiteettiin liittyvistä tatuoinneista. Ne voivat olla kuntien ja kaupunginosien nimiä, vaakunoita, rakennuksia, perinnemaisemia, symboleita, sloganeita tai tekstejä, urheiluseurojen tunnuksia tai paikallisten yritysten logoja.

Hankkeeseen Hirvonen sai idean omista Lahti-tatuoinneistaan, joista ensimmäiset löysivät iholle jo vuosituhannen vaihteessa. Hanke ”kotiseututatuoinnit” muodostui omaksi käsitteekseen vuoden 2013 tienoilla, kun Hirvonen alkoi kerätä tatuointeja tuttavapiiristään. Valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä toimi Mika Lintunen. Kuvatuissa tatuoinneissa aiheista suosituimpia ovat Lahden vaakunan tulipyörä sekä radiomastot.

Samoihin aikoihin tieto kotiseututatuointi-ideologiasta ylsi myös Suomen Kotiseutuliittoon, joka puheenjohtajansa professori Janne Vilkunan (arkeologi, museologi!!!) innoittamana ryhtyi keräämään kotisivuille kyseisiä kotiseututeemaan liittyviä tatuointeja eli ihomaalauksia (https://kotiseutuliitto.fi/toiminta/ilmiot/kotiseututatuoinnit). Hän oli nähnyt sanomalehdessä kiinnostavan kuvan: ”Siinä oli helsinkiläisen Band Of Vipers -yhtyeen solistin Matti Toivosen käsivarsi, jossa oli komea Orimattila-aiheinen tatuointi. Sen kautta kiinnostukseni heräsi.”

Punk- ja hardcore-musiikkia harrastavien keskuudessa kotiseutuaiheiset tatuoinnit ovat melko yleisiä. Lappeenrantalaiset kantavat Nuijamies-kuvia, paikkakuntaa tunnustavat myös esimerkiksi porilaiset ja tamperelaiset. Myös rap-artisteilla on kotipaikkakuntaa esittäviä tatuointeja. ”Näihin musiikkityyleihin kuuluu se, että kotipaikka tuodaan ilmi tai sitä jopa julistetaan.

Omilla tutuillani on paljon kotiseutuaiheisia tatuointeja, underground-henkinen jengi ottaa kotiseutuylpeyden aika vakavasti”, vahvistaa lahtelainen Antti Vedenpää Yle Uutisten sivuilla 14.8.2014. Hänen selästään löytyy Lahden kaupungintalo, radiomastot sekä FC Lahden logo.

Suomen Tatuointiyhdistyksen puheenjohtajan Tony Raidan mukaan ilmiö on rantautunut Suomeen Amerikasta. Suosittuja kotiseutuaiheisia tatuointeja ovat vaakunat, kaupunginosien nimet, postinumerot, vanhat suuntanumerot, tunnetut rakennukset ja maamerkit. Pohjanmaalla hakataan Jussi-kuviota ja Kärppä-logoja, Lapissa esimerkiksi järvien ääriviivoja ja tyyliteltyjä karttoja. Lahdessa iholle ovat päätyneet mm. Vellamo-vedenneito, hyppyrimäet ja lihamuki.

Suomalaisten tatuoijien järjestö F.T.A.A:sta (Finnish Tattoo Artists Association) kerrotaan, että heraldiikalla on pieni kannattajakuntansa tatuointien ystävien parissa. Heraldiikkaa käytetään monissa urheiluseurojen logoissa, joita tatuoidaan tasaisin väliajoin etenkin isoissa kaupungeissa. ”Sukuvaakunoita otetaan jossain määrin. Suomen leijonan ottanee edelleen joku jossakin maamme liikkeessä joka viikko tai joka toinen viikko”, toteaa järjestön sihteeri J. ”Pena” Penttinen. (Yle Uutiset 16.4.2017.)

Kirjansa esipuheessa Hirvonen kertoo olleensa nuorena todella kyllästynyt kotikaupunkiinsa Lahteen, joka ”näyttäytyi turhana ja tylsänä paikkana, jonka taakkana oli menneisyyden virheet ja näköalaton tulevaisuus”. Mutta suhtautuminen kotikaupunkiin muuttui iän ja kokemusten karttuessa. Jopa niin, että Hirvosen suhde kotiseutuunsa lähenteli jopa kotiseutufanatismia. Mukana olivat hardcore-musiikki ja paikallisen jalkapalloseuran fanittaminen. Tuolloin ilmestyivät myös Lahti-tatuoinnit suhteen manifestaationa. Hiljalleen suurin uho vaimeni ja kotiseututunne jalostui terveeksi kotiseutuylpeydeksi ja kanavoitui mm. yhdistystoimintaan.

Hirvonen toteaa tarjonneensa kotiseututatuointi-ideaansa Kotiseutuliitolle jo vuonna 2013 ilman selvää tulosta. Kun liitto sitten avasi oman keruusivustonsa vuotta myöhemmin, tunsi hän jotenkin tulleensa ”riistetyksi”, mutta asia selvitettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Ilmeisesti Kotiseutuliiton avaus herätti myös median kiinnostuksen asiaan ja oli yhtenä tekijänä Lahden museon näyttelyn toteutumiseen ja suosioon.

Näyttelyn jälkeen vahvistui ajatus, että sen aineistosta olisi saatava julkaistua kirja. Kirjaa varten kuvattiin vielä kolmen henkilön kuvat ja näin siinä on nyt esillä kahdenkymmenen lahtelaisen kotiseututunnustus. Kirjan kuvitusta tukee hienosti kunkin tatuoinnin rinnalla oleva siitä kertova tarina tai selvitys.

”Rakkaudenosoitus kotiseutuun. Missä ikinä liikunkin, olen aina ylpeästi Lahtelainen.”

”Halusin, että syntyperäni näkyy lopun elämää kaikille, vaikka kotipaikka muuttuisikin.”

”Lahti, bussi 21 kuvastaa Riihelän ja Liipolan ”päättäreitä” eli lähiöitä, joissa olen kasvanut.”

”Otin tatuoinnin kunnianosituksena Pelicansien vuoden 2012 hopeakauden muistoksi.”

”Tulipyörä-tatuointi siksi, että oon Lahest ja se on hieno. Hauis tuntui sopivalta kohdalta.”

”918 on vanha Lahden suuntanumero.”

Kotiseuturakkaus ei lähde kulumalla, ei sielusta eikä iholta.

Lassi Saressalo