Itämaan muisti

Kirkon täydeltä kulttuurihistoriaa

Niitemaa, Timo: Itämaan muisti. Turun tuomiokirkon tarinoita Ruotsin vallan aikaan. Kirjapaja 2017. 233 s.

Aluksi on syytä vilkaista kirjan loppusivuja. Sieltä löytyvät teoksessa käytettyjen erityistermien selitykset, luettelo Turun piispoista Henrikistä alkaen, henkilöhakemisto ja takakannen sisäpuolelta nykyisen kirkon pohjapiirros ja kappelien luettelo. Kun vielä sisäistää etusisäkannen aikajanan Henrikin kuolemasta Turun paloon, sen jakautumisen tuomiokirkkoon liittyvään kronologiaan, Suomen (Itämaan) historiaan, Ruotsin valtakunnan keskeiskausiin ja muun Euroopan vaiheisiin, onkin valmis lähtemään nauttimaan Turun yliopiston tiedottajana toimineen, tiedetoimittajan ja tietokirjailijan Timo Niitemaan tekstistä. Sillä nautittavaa riittää.

Hän kirjoittaa lyhyitä esseetyylisiä tekstejä kaikesta mahdollisesta, mikä liittyy Turun tuomiokirkkoon. Ei turkulaisten historiasta vaan Itämaan, Ruotsin, Novgorod-Venäjän aikakausista ja kaiken kytkeytymisestä paitsi eurooppalaiseen historiaan myös kirkon historiaan. Hän kertoo katolisen internationaalin soinnista ja soinnin kantautumisesta kaukaisen Itämaan salomaille asti.

Tarinaa riittää katolisen kirkon traditioista, paaveista, piispoista, Pyhästä Birgitasta, sotapäälliköistä ja heidän muistoistaan tuomiokirkon kappeleissa. Suomalainen kuningatar saa oman huomionsa niin kuin kirkon polttajat, Turun hävittäjätkin. Niitemaa ei malta unohtaa myöskään vanhan esikristillisen uskonnon, samanismin, ilmiöitä ja kirkollisen ennakkoluulon ilmentymää, noituusprosesseja.

Reformistit, suomalaisille tärkeimpänä toki Martin Luther ja hänen seuraajansa suomalaisessa kirkkohistoriassa, saavat ansaitun osansa – samalla lailla kuin osansa ovat saaneet katolisissa yliopistoissa opiskelleet varhaisemmat kollegansa. Uskonpuhdistus – paavillisen hapatuksen pois kitkeminen – oli Itämaan syrjäseudulla hidas prosessi, mutta lopulta hitaudesta ehkä johtuen sitäkin voimakkaampi. Suomalaiset herätysliikkeet varjelivat ja varjelevat edelleenkin puhdistetun opin puhtautta.

Turun porvarit, killat, ja taloudellinen elämä tuodaan esiin porvarissukujen kappelien kautta kerrottuna. Ruotsin valtakunnan kolmas yliopisto, Upsalan ja Tarton jälkeen, perustettiin Turkuun vuonna 1640 ja sai majapaikkansa tuomiokirkon muurien kupeessa. Yliopisto oli aikansa huippuyliopisto, joka koulutti Ruotsin suurvallalle virkamiehiä ja pappeja ja jossa harjoitettiin eurooppalaisittain erityisen korkeatasoista tutkimusta.

Sittemmin Turun Akatemialle rakennettiin oma loistelias rakennus, jonka peruskiven laski Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf vuonna 1802 ja joka vihittiin käyttöön Venäjän tsaari Aleksanteri I:n aikana vuonna 1815. Itse tsaari ei paikalle ehtinyt, mutta tutustui Akatemiaan pari vuotta myöhemmin.

Mutta Turulla alkoi mennä huonosti. Loistokausi häipyi savuna ilmaan vuonna 1827, kaupunki tuhoutui ja tuomiokirkkokin tuhoutui lähes kokonaan. Kun tsaari oli vielä vuonna 1812 siirtänyt suuriruhtinaskunnan hallinnon Helsinkiin ja kun Akatemiakin sinne siirrettiin ja siitä tuli keisarillinen Aleksanterin yliopisto, alkoi alamäki. Turkulaiset toki rakensivat kaupunkinsa uudelleen, mutta nyt se oli suuren imperiumin läntinen pikkukaupunki ja sellaisena pysyi käytännössä koko autonomian ajan.

Loppusivuilla Niitemaa tarkastelee vielä yhteenvedonomaisesti Turkua eräässä mielessä tuomiokirkon varjossa. Kirkosta tuli kansallispyhättö, se kunnostettiin ja on nykyisin yksi maamme uljaimmista, jos ei uljain monumenttirakennus.

Niitemaan juoksevaa tekstiä täydentävät valokuvataiteilija Hanna Oksasen loisteliat kuvat kirkosta, sen eri osista, miljöistä ja yksityiskohdista sekä esineistöstä ja maalauksista. Hanna Oksanen on myös vastannut teoksen graafisesta suunnittelusta ja taitosta. Hänelle suurkiitos ansiokkaasta työstä.

Itämaan muisti on teos, joka ei kerro vain Turun tuomiokirkosta vaan laajemminkin suomalaisten historiasta niin pyhästä kuin profaanistakin.

Lassi Saressalo