Paimionjokivarressa

Kansakunnan historiaa paimiolaisittain

Kirjaesittely 28.3.2018

Järvinen, Anna-Liisa (teksti); Kallonen, Jorma (kuvatoimitus, taitto): Paimionjokivarressa 100 vuotta – kuvia ja tarinoita. Omakustanne. Paimio 2017. 400 s.

Anna-Liisa Järvinen on koonnut lyhyistä palasista kertomuksen Suomen historiasta niin, että yleisteksteihin on mahdutettu mahdollisimman paljon paimiolaista paikallistietoutta ja -tarinaa. Pääjuonne ei sinänsä sisällä mitään yllättävää, ehkä pikemminkin perustietoa kotimaan historiasta, eräänlaisia nappauksia tapahtumista viimeisten sadan vuoden ajoilta. Mielenkiintoiseksi tekstin tekee se, että Järvinen on saanut mahdutettua yleistietouteen selkeästi Paimionjokivarren paikallishistoriaa, henkilöitä ja irrallisia tapahtumia lyhyisiin ja selkeästi luettaviin tarinatyyppisiin lukuihin. Näin ei lukijalle synny historiaähkyä vaan mielenkiinto säilyy läpi koko nelisataisen teoksen kokonaisuuden. Kun näitä littlejuttuja – käyttääkseni Veikko Huovisen ilmaisua – kirjavoittavat Jorma Kallosen kuvavalinnat, tulee kokonaisuudesta hyvinkin nautittava selailuteos, niin kutsuttu kahvipöytäkirja, johon voi palata aina vaan uudestaan ja jota ei ole tarkoituskaan lukea yhdeltä istumalta.

Teos seuraa Suomen historian käänteitä varsin tunnollisesti. Paimiolaisten alkuvaiheiden jälkeen siirrytään seuraamaan Suomen tietä yleiseen ja yhtäläiseen vaalioikeuteen, kansallisen demokratian sydämeen ja katsastetaan itsenäistymisen vaiheet, jotka toki viime vuonna on jo moneen kertaan kerrattu eri medioissa. Jääkärit saavat oman kertomuksensa kuin myös kapinan aika ja sen jälkeiset vakiintumisen vuodet unohtamatta sotaseikkailuja Aunuksessa ja Virossa. Väliin tarjotaan henkilökuvia, paikallistapahtumia, elinkeinojen muutosta, Paimion parantolan syntyä, järjestöelämää, lottia ja marttoja ja maaseutumaista elämää pienkertomuksissa.

Kunnes alkaa pilvi nousta idästä, muistetaan talvisodan pakkaset, jatkosodan alkuvaiheet, asemasodan ikävä ja lopullinen kohtalo aluemenetyksineen, evakkotaipaleineen ja asettuminen uuteen poliittiseen tilanteeseen. Nämä sivut ovat täynnä ikävää, mutta myös toivoa, kirjeiden kautta Järvinen tuo esille tavallisen ihmisen ja toisen ihmisen suhteet, mitä missäkin ajatellaan, miten huolet jaetaan ja miten sodan tuomat murheet yhdessä kestetään. Sota-aika on toki ollut kansakunnan järkyttävintä aikaa, mutta sen osuus satavuotisessa Paimionjoen juoksun seurannassa on ehkä hieman liian mittava.

Loppusivut teoksessa ovat taattua paikallishistoriaa, ei yllättävää, mutta ei jännitettä laskevaakaan. Hieman satunnaisia otantoja ihmisten ja yhdistysten, yritysten ja laitosten historiasta, henkilökohtaisen kerronnan tyylillä toki.

Ihan mukava teos selata ja ymmärtää, miltä maamme historia paimiolaisesta muistiaineistosta näyttää.

Lassi Saressalo