Herman Renfors

Ihmemies Kajaanista

Enroth, Paavo: Herman Renfors. Erämaakaupungista maailmanmaineeseen. Omakustanne. Keuruu 2018. 143 s.
Uistinkeksijä ja -tehtailija, perhomies ja -kalastaja, kalastusneuvoja ja opasjulkaisija, taidekivien valmistuttaja, turkistuottaja, hiihdon kehittäjä ja suksitehtailija, puukkojen valmistaja, kelkkailun ja lumikenkien kehittäjä ja mäkihyppymies, puhelinlaitoksen perustaja, Kainuun matkailun edistäjä, maailmannäyttelyn näyttelyasettaja, kalamiesten hyvä isäntä, metsäteollisuusmies, konsuli, kunnallispoliitikko, valokuvaaja.

Siinäpä muutama epiteetti kainuulaisesta merkkimiehestä Herman Renforsista (1849–1928). Suuri yleisö, erityisesti kalastajat tuntevat hänet perhoista ja uistimista, mutta kuten ylläolevasta selviää, hän oli paljon muutakin. Herman Renfors oli porilaisen merikapteenin poika, joka jäi isästään orvoksi jo viisivuotiaana isän hukuttua laivansa mukana. Äidin otti suojelukseensa tämän veli, Hermanin eno, Herman Wahlgren, joka toi äidin ja tämän neljä lasta käsittävän perheen Kajaaniin, pikkukaupunkiin. Huoltaja oli laajalti sivistynyt mies ja tarjosi paitsi turvan perheelle myös monipuolisen ja -kielisen sivistyspohjan lapsille. Hän myös opetti sisarenpoikansa Hermanin kalastamaan, millä oli pojan tulevaisuudelle suuri merkitys.
Urheilukalastus oli suurta muotia 1860-luvulta alkaen ja Kajaanissakin vieraili lukuisia kansainvälisiä kalastajia, mm. englantilaisia, joilta urheilukalastuskulttuuri levisi Suomeenkin. Nuori Herman Renfors kehitti omat uistimensa ja hankki niille patentteja. Hänen lusikkauistimensa, liippansa, metallikalat, vaaput, täkyraksit ja devonit olivat ”ottavia” ja levisivät maailmanmaineeseen. Ne ovat edelleenkin keräilijöiden mieluisia kohteita. Mutta tämä ei Hermanille riittänyt. Hän kehitti perhokalastusvälineitä, keloja ja vapoja ja julkaisi kalastusoppaita. Hänestä tuli kajaanilainen tehtailija, joka tuotti monenmoista, mistä ylhäällä on mainittu. Renforsin tuotteista on kirjassa oivalliset tuotekuvat, jotka ovat Risto Mäläskän ja Raija Närhen kameran vangitsemia. Taitto ja kuvankäsittely on Antti Närhen käsialaa, jota ei voi kuin kehua.

Renforsin 70-vuotisen Kajaanissa vaikuttamisen aikana ja myös hänen ansiostaan Kajaanista kehittyi pienestä provinssikaupungista maakuntansa keskus. Se kytkeytyi valtakunnan puhelinverkkoon, sai maantieyhteydet, lopulta myös rautatien ja nousi myös pienteollisuus-, matkailu- ja hallintokaupungiksi. Tervankuljetus pitkin Oulujoen vesistöä Kainuun korpimailta Oulun tervasatamaan kulki Kajaanin kautta, ja kosken ohittaminen rakennetulla tervakanavalla tuotti sekin kaupungille tuloja. Teos onkin paitsi kertomus Herman Renforsista myös kertomus Kajaanin kehityksestä.

Kirjan ensimmäiset sivut tarjoavat Hermanin elämäntarinan, perheen kohtalot, joihin sitten palataan loppuluvuissa, kun tarkastellaan Herman Renforsin oman perheen jäsenten kohtaloita. Toinen osa – ja laajin – on luonnollisesti laaja kuvakavalkadi Renforsin tuotteista ja keksinnöistä. Kolmas osa teoksesta on Kajaanin kotiseutututkimukselle ja kotiseudun muutoksen näkemiselle keskeinen. Siinä esitellään Hermanin ja hänen sisartensa Annan ja Marian ottamia valokuvia Kajaanista ja sen ympäristöstä. Sisarilla oli oma valokuvaamo Kajaanissa. Renforsien on arveltu ottaneen yhteensä parisen tuhatta valokuvaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kuvista suuri osa on säilynyt Kainuun Museossa, joka myös julkaisi vuonna 1989 teoksen Konsulin kuvat, ja hänestä on myös tuotettu näyttely oheiskirjoineen.

Paavo Enrothin teos on suuri arvostuksen osoitus kajaanilaiselle suurmiehelle ja varmaan mieluisaa luettavaa niille, joita Renforsin eri tuotteet ovat aikojen myötä miellyttäneet – ja miellyttävät vieläkin. Samalla teos on kuvaus Kajaanista, joka Renforsin aikana koki suuren murroksen. Ja kun teos vielä tarjoaa kajaanilaismiljöitä aikojen takaa, ei tekijää ja hänen tiimiään voi kuin kiittää.

Lassi Saressalo