Lahtelaisen sanakirja

Lahtea Aasta Ööhön

1.6.2016

Kivilä, Hannu: Lahtelaisen sanakirja. Lahti-Seura ry ja Lahden kaupunginmuseo 2016 (1. painos 2015). 183 s.

Ilmeisesti lahtelaisia kiinnostaa tietää, missä asuvat, minkä nimisiä paikkoja, toreja, katuja, mäkiä, taloja, taideteoksia, yrityksiä, ravintoloita, yhdistyksiä kaupungista löytyy. Ja erityisesti millaisia ihmisiä näillä maisemilla on elänyt ja elää. Teos on yksinkertainen sanakirja, kutakin nimeä seuraa lyhyt tiivistetty selvitys nimen alkuperästä. Se on tavallaan jatkoa Kivilän vuonna 2007 julkaisemaan Lahtelaisen lukukirjaan, laajemmin kohteitaan esittelevään tietokirjaan, johon tässäkin sanakirjassa paikoitellen viitataan lisätiedon tarjoamiseksi.

Tietolähteenä Kivilä on käyttänyt kaikkea mahdollista. Lahtelaista folklorea, kirjoitettua historiaa, lehtiä, nettiä, karttoja, puhelinluetteloita ja omaa mielikuvitustaan ja muistiaan. Kyseessä ei ole 1990-luvulla Tampereelta alkunsa saaneen murresanakirjan lahtelainen versio vaan ja nimenomaan nimikirja – sanakirja, jota jokaisen lahtelaisen tulisi kantaa taskussaan tai laukussaan oppiakseen kantapään kautta tuntemaan kotiseutunsa.

Kohteiden valinta on luonnollisesti Kivilän oma asia, mutta hän on pyrkinyt tarjoamaan paikkoja ja henkilöitä, joilla on edes jonkinlaista yleistä merkittävyyttä. Yrityksistä mukaan on otettu lähinnä sellaisia, jotka tunnetaan Lahtea laajemminkin tai jotka jollain muulla tavalla ovat mielenkiintoa herättäviä. Valinnoista voidaan olla montaa mieltä, mutta ulkopuolisen lukijan on vaikea arvioida, puuttuuko jotain tai onko jokin jossakin mielessä turhaa. Itse kukin voi sitten laatia omaa sanakirjaansa, jos siltä tuntuu.

Lähdetään Aallopista, joka on veden virtausaukko Pikku-Vesijärven ja Vesijärven välisellä kannaksella eli entisellä ratapenkereellä. Päädytään Öljymäelle, joka on Rautatienkadun ja Harjukadun kulmassa 1931–1987 sijainneen Kauppahotellin kansanomainen nimitys. Öljymäki saattaa tarkoittaa myös koko lähitienoota. Välillä voidaan käväistä Muumilaaksossa, joka on Päijät-Hämeen Keskussairaalan psykiatrisen osaston nimi. Nimeen lienee vaikuttanut osaltaan alueen ”kylämäisyys” ja rakennusten tyyli. Matkalla voi tavata Blontsun, Kannaksen yhteislyseon entisen historianopettaja Lempi Blondina Lyytisen tai Nippen, ravintoloitsija Niilo Valtarin, joka pyöritti vuosikausia Lahden kahta kulttuuriravintolaa, Tirraa ja Torvea. Välillä voi istahtaa Koivutaruun, joka on Esko Pajamiehen 1974 suunnittelema lepotuoli, joka kuului pitkään Askon mallistoon, ja nauttia Fruktoa, Mallasjuoman takavuosina valmistamaa hedelmäsokerilla makeutettua appelsiinijuomaa. Matkaa voi tehdä monella lailla, aina kuitenkin Kivilän ideasta nautiskellen.

Taattu myyntituote Lahesta pitävälle lahtelaiselle. Ja miksei muillekin.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Lahden museokauppa, Suomalainen kirjakauppa