Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika

Identiteettipohjaa keskiajalta

27.8.2015

Salminen, Tapio: Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika. Vantaan kaupunki 2013. 648 s.

Kaupunkihistorioiden tapaan Vantaankin historiaa on kirjoitettu useammassa erässä, mutta kokonaisuutta tavoitellen. Sirpa Leskisen ja Petro Pesosen Vantaan esihistorian vuodelta 2008 jälkeen on tutkimukseen jäänyt ajallinen ja historiallinen aukko ennen Markku Kuisman vuonna 1990 kirjoittamaa Helsingin pitäjän historiaa (vuodesta 1550 vuoteen 1713). Nyt tuota ajallista aikaa kattamaan on saatu Tapio Salmisen keskiaikatutkimus.

Ja Salminen onkin tehnyt aikamoisen työn ja selvittänyt perusteellisesti tuota tutkimuksellisesti väliin jäänyttä ajanjaksoa aina 900-luvulta 1500-luvulle. Salmisen otetta historiantutkimukseen voisi kait kutsua annalistiseksi, tutkimussuunnaksi. joka tarkastelee historiaa kokonaisvaltaisesti paitsi historian lähteitä esittelemällä myös ottaen mukaan sosioekonomista, etnografista, uskonto- ja perinnetieteellistä sekä luonnollisesti arkeologista aineistoa ja rakentaa näin kuvaa keskiajan Vantaasta – tai alueesta joka nykyisin on Vantaata ja sen lähialueita – ja sen ihmisistä.

Salminen ei myöskään kaihda uudistaa vanhoja totuuksia. Hän tarkastelee esimerkiksi Helsinginkosken nimipesuetta ja hylkää teorian Hälsinglannin siirtolaisasutuksesta ja päätyy johtamaan Helsinki-nimen eri variaatiot luonnonmuodostelmiin jokien ”kauloihin”, joita Suomessa tavataan ainakin neljä. Toinen mielenkiintoinen ja uusi avaus on tarkastelu sistersiläissääntökunnan leviämisestä Pohjoismaihin. Lähin luostari löytyy Virosta, jonne perustettiin 1300-luvun alussa Padisen luostari, jolla oli nautintaoikeuksia myös Suomenlahden pohjoispuolella – erityisesti muinaisilla lohijoilla; mm. Munkkiniemen nimi on peräisin näiltä ajoilta. Muutenkin Salmisen tarkastelukulma Itämeren ja sen itäisen osan hallinnan historiasta on mielenkiintoinen ja tarjoaa lisiä aikaisempaan historiankuvaan.

Teksti etenee sujuvasti ja raskaasta dokumenttiaineistosta huolimatta Salmista lukee mielellään, joskus jopa kuin hyvää dekkaria – niin monipuoliset vaiheet Vantaalla keskiajalla on ollut ja niin laajat ylivaltakunnalliset tapahtumat ovat vaikuttaneet myös elämään Vantaalla. Sama näkemys tulee esiin, kun tarkastellaan vaikkapa talonpoikaispurjehdusta Rääveliin, Tukholmaan ja kauemmaksikin Itämeren piirin kaupunkeihin.

Salmisen tapa kirjoittaa historiaa koskee nimittäin myös ihmisen historiaa – ei vain vallanpitäjien ja organisaatioiden vaan ihan tavallisten ihmisten – niin pitkälti kuin sitä tieteellisin menetelmin pystytään kuvaamaan. Kuitenkin aina jossain on joku valtaherra, jonka tavoitteisiin ihmisen elämä kietoutuu: kuninkaat, voudit, rälssimiehet. Mutta teoksessa ei kavahdeta hakemasta taustoja vaikkapa muinaissuomalaisille ja skandinaavisille nimille puhumattakaan kristillisperäisistä etunimistä ja patronyymeistä, joiden taustat selvitetään perusteellisesti. Yhtä selkeää on maatalouden muuttumisen prosessikuvio, peltojen ja niittyjen omistussuhteet, karjanhoidon kuvaukset, elämän monimuotoisuus arkipäivässä ja juhlassa, kertomukset matkoista ja elämästä krouveissa ja majataloissa yhtä lailla kuin säätyläisenä olemisesta.

Teoksen valtava lähdeluettelo kertoo tekijänsä osaavuudesta, liitteenä olevat tilastot ja taulukot vakuuttavat ja hakemistosta löytyvät niin paikannimet kuin henkilörekisterikin.

Mielenkiintoinen oivallus on ollut saada mukaan Tom Björklundin kansanihmisiä esittelevät maalaukset. Graafikko Mikael Mannisen osaavaa käsialaa ovat teoksen kartat, taulukot ja asetelmat, kokonaisuuden taitosta ja ulkoasusta on taitavasti vastannut graafikko Heikki Kalliomaa.

Vantaan näköinen taitavasti rakennettu teos.

Lassi Saressalo

Tiedustelut kirjakaupoista.