Turun jugend

Paljon jugendista

30.11.2015

Lahtinen, Rauno: Turun jugend. Turkuseura – Åbosamfundet 2015. 162 s.

Turkuseura julkaisi vuonna 2006 Rauno Lahtisen ja Hannu Laaksosen teoksen Kävely jugendtalojen Turussa. Sen kolme painosta on myyty jo vuosia sitten loppuun. Nyt Rauno Lahtinen lähti rakentamaan Turun jugendista uutta kokonaisuutta, ei vain kävelemällä ja katselemalla turkulaisia julkisivuja vaan menemällä sisään jugendiin niin taidehistoriallisena, ideologisena kuin rakennustyylillisenä ilmiönä. Mukaan on saatu kuvaukset 1800-luvun lopun kansainvälisistä trendeistä, jotka heijastuivat vanhojen klassismista sovellettujen muotojen ja tyylien hylkäämiseen ja tilalle tuotuun uuteen tyyliin. Ranskassa se kulkee nimellä art nouveau, englantilaiset käyttävät käsitettä modern style ja saksalaiset kehittivät aikakauslehden nimestä Die Jugend kehitetyn tyylinimen jugend. Taustalla oli kaiken nopea uudistuminen, tekniikka kehittyi, höyrylaivat ja junat mullistivat liikkumisen, alettiin näyttää elokuvia ja puhelin ja sähkö yleistyivät. Rakentamiselle suuri uudistus oli viemäriverkostoon liitetyt vesiklosetit, jotka mahdollistivat korkeiden rakennusten käyttöönoton, eikä asukkaiden tarvinnut juoksennella pihan perälle asioitaan toimittamaan.

Kaikki tämä heijastui myös Suomeen. Taiteilijat ja arkkitehdit omaksuivat nopeasti eurooppalaiset virtaukset. Pariisi oli monelle inspiraation kohde, jota sitten kotoutettiin tutustumalla kansanomaiseen elämään, etsimällä Karjalasta alkusuomalaisten menneisyyttä ja tuomalla se sitten kansallistettuna jugendina taidemaailmaan. Näkyvin näistä uuden tyylin ilmiöistä oli ja on edelleenkin rakennustaide, arkkitehtuuri. Art noveaun ihanteet yhdistyivät meillä keskiajan muotokieleen ja saivat lisänsä suomalaisesta menneisyydestä – oletetusta tai oikeasta.

Suomalaisen jugendin kirjallisuudessa on Turku aiheettomasti sivuutettu ja keskitytty lähinnä Helsingin ja Tampereen jugendiin. Nyt Lahtinen korjaa tuon epäkohdan tarjoamalla meille täyslaidallisen turkulaista kulttuuria. Hän käy perusteellisesti läpi jugendin tyypillisimmät piirteet rakennuskulttuurissa ja hakee niille vertauksia eurooppalaisista jugendmuunnoksista. Samalla tulee esiin aiemmin ehkä tuntematon rakennushistoriaan liittyvä piirre: Turussa rakennuksia suunnittelivat paitsi arkkitehdit myös edistyneet ja maailman menoa seuranneet rakennusmestarit, joiden kylän jälki näkyy vieläkin. Lopulta kuitenkin 1900-luvulle tultaessa arkkitehdit tuntuivat päässeen niskan päälle rakennussuunnittelijoina.

Toinen mielenkiintoinen ja monelle uusi tieto on, että Turun palon (1827) jälkeen vanhojen rakennusten julkisivuja muokattiin yleisesti 1910-luvulla jugendasuun. Kymmenluvun puoliväliin tultaessa käytännössä koko ruutukaava-alue oli saanut jugendilmeen. Tässä työssä kunnostautuivat etenkin rakennusmestarit.

Monimuotoisen ja samalla selkeän johdanto-osion jälkeen Lahtinen lähtee sitten tutustumaan Turun jugendiin niin ulkoa kuin sisältäkin. Matkatoverinaan hänellä on Turun museokeskuksen laaja kuva-arkisto ja valokuvaaja Merja Otronen – vanha tuttu Lahtisen kirjojen lukijoille – jonka kamerankäyttötaito pääsee teoksessa oikeuteensa. Jopa niin, että kuvia hieman käsiteltäessä ne alkavat vaikuttaa kolmiulotteisilta ja näin tehostavat niiden luettavuutta. Esimerkiksi kirjan kannen ovikuva suorastaan pyytää tulemaan sisälle Lausteentaloon tarjoamalla selkeän kolmiulotteisen näkymän sisäänkäyntiin.

Sitten alkavat vaellus ja pistäytymiset sisään turkulaiseen jugendiin. Lahtinen on valinnut esitystavakseen seurata rakennuskantaa suunnittelijoiden kautta. Kunkin arkkitehdin/rakennusmestarin esittelyn jälkeen vieraillaan näiden työn tuloksissa – niin nykyisin olemassa olevissa kuin jo kadonneissakin. Kohteet on tekijöittäin ryhmitelty kronologisesti. Näin voidaan myös seurata maineikkaimpien suunnittelijoiden rakennustaiteellista muuntumista. Kukin kohde saa nimensä, jonka useimmat turkulaiset tuntevat ja myös oman numeronsa, joka johtaa takasivun karttaan ja näin lukija konkreettisesti pysyy kartalla. Lahtinen muistaa myös ystävällisesti viitata tähän karttaan jo teoksen esipuheessa.

Jokainen turkulainen ja usea ulkopuolinenkin tietää kaupungin jugendin mahtirakennukset, Kakolan graniittisen seinän satamaan päin, Taidemuseon, Mikaelin kirkon ja Aurajoen rannan jugendlinnan. Mutta harva on pysähtynyt katsomaan Auransiltaa jugendteoksena tai näkemään arkipäiväisen puujugendin kauneuden. Nyt siihen on mahdollisuus. Ja jos ei taloihin sisälle pääsekään, voi teoksen kautta ihailla lasimaalauksia, sisäinteriöörien nyansseja. Ja sisällekin pääsee; ainakin kirkkoon, museoon, ravintola Pankkiin ja Vanhaan Apteekkiin!

Lahtisen teksti todella houkuttelee lukemaan. Kun turkulaisen jugendin toteutukset kytketään laajempiin kulttuurisiin aaltoihin, voi kulttuurihistoriaa tuntematonkin tuntea elävänsä menneessä ja näkevänsä samalla sen muistomerkit edessään elävässä kaupunkikuvassa. Tämän mahdollisuuden Lahtinen matkatovereineen tarjoaa.

Hieno teos!

Lassi Saressalo

Saatavuus: Turkuseuran Föripuodissa ja kirjakaupoissa.