Turku vanhoissa postikorteissa

Postikortit kertovat

20.11.2015

Aalto, Petri: Turku vanhoissa postikorteissa. Turkuseura – Åbosamfundet 2015. 160 s.

Idea postikorttikuvakirjasta ei ole varsinaisesti mikään uusi. Mutta toteutus kiittämisen arvoinen. Petri Aalto on jo lapsuudestaan ollut kotiseutuihminen ja toteuttanut harrastuksensa ryhtymällä keräämään Turku-aiheisia postikortteja, rakentamalla niistä näyttelyitä ja olemalla aktiivinen Facebookin Turku vanhoissa postikorteissa -ryhmässä.

Teos lähtee liikkeelle tiiviillä katsauksella postikorttien historiaan yleensä ja Turku-aiheisten postikorttien historiaan erikseen. Samalla sivutaan valokuvauksen historiaa. Varsinainen kuvien esittely alkaa korteista, joita julkaistiin 1800-luvun lopulla ja joissa ei vielä ollut kuva-aiheita. Kaiken kaikkiaan Aalto keskittyy vanhimpaan valokuvakorttimateriaaliin, siis käytännössä 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun aineistoon.

Kuvailotulitus alkaa komeasti laajoilla näkymillä Tuomiokirkon tornista kaupungin keskustaan, käytännössä nykyisen Kauppatorin suuntaan ja yleisnäkymiin Vartiovuorelta ja Samppalinnanmäeltä. Nämä näkymät antavat tarkkaavaiselle lukijalle ja katsojalle mahdollisuuden hahmottaa seuraavien sivujen katutason kuvamateriaalin sijainnin kaupunkikuvassa etenkin, kun kaupungin merkkirakennukset erottuvat selvästi. Mutta tässä osiossa käväistään myös vanhassa Turussa lähinnä Aninkaistenmäellä ja muuallakin keskustan liepeillä katsomassa hökkelikaupunkia, joka varsin nopeasti sai väistyä modernisoituvan Turun tieltä.

Oman selkeästi painotetun huomionsa saavat luonnollisesti Turun linna ja Tuomiokirkko, joita on kuvattu ja kuvataan edelleenkin perinteisistä kuvakulmista, mutta onneksi myös vähän oudoimmistakin sektoreista, jolloin ympäristömiljöötkin tulevat näkyviin. Ehkä liian monta sivua on uhrattu Linnan ja Tuomiokirkon sisäkuviin, jotka mustavalkoisina eivät sinänsä ole kovinkaan kertovia. Kun vielä on saapasteltu kameroiden kanssa Tuomiokirkon ympäristössä, Akatemiatalolla, Vanhalla Suurtorilla ja katseltu näkymiä Ryssänmäeltä, onkin aika siirtyä Kauppatorille (Aleksanterintorille), Aurajoen rantaan ja katsomaan ”tavallista” Turkua katutasolla. Jotkut kuvat näyttävät myös elämisen merkkejä, vaikka postikortit lajityyppinä pyrkivätkin vain maisema- ja miljöökuvaukseen.

Kuvat sinänsä eivät kerro kuin oman visuaalisen tarinansa. Aallon erinomaisen tarkat kuvatekstit sen sijaan tarjoavat paikallistietoa, jopa ”nippelitietoa” jokaiselle, joka haluaa oppia tuntemaan Turun tarinan. Täältä löytyvät myös turkulaiset, niin merkkihenkilöt kuin tavalliset elävät.

Turku alkoi siirtyä kerrostalokauteen 1800-luvun puolivälissä, kun kehittynyt rakennustekniikka vesiklosetteineen salli korkeankin rakentamisen. Kun katselee 1800-luvun lopun Turku-kuvia, panee välttämättäkin merkille, että vallitsevana julkisivurakennustyyleinä ovat klassismi ja uusromantiikka. Tulevaa jugend-Turkua ei kuvista löydä. Mutta Turun taudista juoruja ympäri maan levittäneiden soisi katsoa tätäkin teosta tarkalla silmällä. Merkittävin osa ”paraatijulkisivuista” on tänäkin päivänä nähtävissä turkulaisessa katukuvassa. Miten niihin sitten sointuvat viime vuosisadan loppupuolen uudisrakennukset, onkin ihan toinen juttu.

Teoksen lopussa on kaikista 250 kortista laadittu kuvaluettelo, eräänlainen kuvabibliografia, jossa kuvan numeron jälkeen on tiedot onko kyseessä mustavalkoinen vai värikuvakortti, takaosan tyyppi, painopaikka ja mahdollinen valokuvaajatieto sekä postikortin päiväys postileimasta haettuna.

Oletettavaa on, että teokselle suunnitellaan jatkoa!

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Teoksen hinta on 37 euroa ja se on saatavissa Turkuseuran Föripuodista ja (turkulaisista) kirjakaupoista.