Pöljän muisti
Hyvä kappale savolaisten historiaa
11.9.2015
Niskanen, Markku: Pöljän Muisti – Pöljän Muisti -kotiseutuprojekti. EU 2014. 348 s.
Kun lähdetään Kuopiosta pohjoiseen Siilinjärvelle viitostietä pitkin, jatketaan Lapinlahden suuntaan, joudutaan tai päästään Pöljälle. Matti ja Liisakin matkasivat aikoinaan Lapinlahdelta junalla, joka pysähtyi siihen aikaan myös Pöljän seisakkeella. Nykyisin seisakerakennus on kunnostettuna Pöljän kyläyhdistyksen omistuksessa. Kalle Väänäsen romaani Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen vuodelta 1926 on sekin omalta osaltaan tuonut Pöljän kylän ainakin Suomen, jos nyt ei ihan maailman kartalle.
Pöljän Muisti on kyläkirja ja osa Pöljän kotiseutuprojektia, johon osallistuivat Pöljän kyläyhdistys, Pöljän Maa-, Metsä- ja Kotitalouden kehittämissäätiö, Pöljän Martat ja Pöljän Eräveikot. Sinänsä hieno suoritus kytkeä yhteen keskeisimmät harrastustoimijat ja kotiseutuvaikuttajat yhteiseen projektiin. Markku Niskasen kirjan tuotto ohjataan Pöljän seisakerakennuksen kunnostamiskustannuksiin.
Aluksi tietenkin selvitellään Pöljä-nimen alkuperää. Niskanen luistaa hienosti vakiintuneet kansanetymologiat ja nimitarinat ja päätyy yksioikoisesti toteamaan, että nimi perustuu sukunimeen Pöllänen ja siitä johdettuun eräomistukseen liittyvään paikannimeen. Pöljä-alkuisia paikannimiä löytyy Savosta muitakin. Nykyisen Pöljänjärven rannalla sijaitsevan alueen asutus pohjautuu eränautintoihin ja vakituinen asutus alkoi asettua järven rantamille 1500-luvulla. Tästähän alkaakin sitten Niskasen tarinoima Pöljän kylän ja sen asukkaiden monipuolinen historiakertomus. Hän rakentelee alkuasukkaista sukulinjoja ja toteaa, että käytännössä kaikki perussavolaiset sukunimet jollain tavalla liittyvät Pöljään – tai savolaisittain ainakin melkein.
Vanhat kantatilat saavat luettelonsa ja kuvauksensa, samalla tuodaan esiin monipuolisesti ihmiskuvausten kautta entisajan elämänmuotoa, elämisen laatua ja eläjiä. Kymmenillä ja kymmenillä väliotsikoilla rakennetaan kylän historiaa, samalla vilkaistaan mitä muualla samoihin aikoihin on tapahtunut ja näin sidotaan pikkukylän elämä laajempiin konteksteihin.
Teksti hyppelehtii entisaikojen ja 1900-luvun käänteistapahtumien välillä niin, että lukija ajoittain tipahtaa kärryiltä. Mutta kerronnassa on toki oma logiikkansa, kun sitä kokonaisuutena yrittää hahmottaa. Nykypäivän kulkijalle Viitostie näyttäytyy tavallisena siltarumpupolitiikan tuloksena, mutta pöljäläisille se merkitsi ja merkitsee varsin totaalista elämänmuutosta. Viitostietä pitkin lähdetään nykyisestä lähiötaajamasta Siilinjärvelle ja muualle lähiseudulle töihin; maatalous ja maaseutuammatit ovat käytännössä kadonneet ja Kuopio toimii yhtenä keskuksena, johon Pöljän työvoimareservi sijoittuu. Mutta samalla tämä elämäntapamuutos on merkinnyt tietynlaista turvaa, Siilinjärvi on taannut tietyt peruspalvelut, lapsen käyvät koulua omalla kylällä ja tarhan tädit vaalivat pienempiä aikuisten ollessa töissä joko kyläseudun yrityksissä tai kauempana.
Mutta ennen Viitostietä tuli rautatie. Jo vuonna 1902. Sekin mullisti heikkojen tieyhteyksien varassa olevan kylän elämän. Maito rahdattiin tiloilta Pöljän seisakkeelle ja sieltä kauemmaksi meijeriin. Ihmiset pääsivät sujuvasti Kuopioon tekemään tärkeät ostoksensa ja rautatie sellaisenaan tarjosi myös työpaikkoja – olivathan ratavartijoiden mökit käytännössä neljän kilometrin välein pitkin Savon maisemia. Ja Pöljän seisake oli yhteinen tapaamispaikka, jossa kohdattiin oman kylän väkeä ja ihmeteltiin ohikulkijoita.
Luonnollisesti kyläkirja sisältää paitsi kansanelämän eri osaset myös kylän järjestöelämän vaiheet, keskeisten henkilöiden elämänvaiheiden kuvauksia, muisteluita sota-ajalta, joissa keskiöön nousevat tällä kertaa maataloustöissä olleet sotavangit. Ikään kuin kertauksena Niskanen kokoaa loppusivuille laajemman historiakatsauksen, mikä tuntuu jonkin verran turhalta, koska saman asian olisi voinut ujuttaa edellisille sivuille.
Kirjassa ei ole viiteapparaattia, mutta lähdeluettelo on sitäkin laajempi. Tekijä noudattaa tapaa, jossa sähköiset lähteet erotetaan omaksi kokonaisuudekseen. Nykyään tästä jaosta on luovuttu. Kirjan sisämarginaaliin on koottu leipätekstiä selventäviä ja syventäviä tietolaatikoita ja myös kuvatekstit on sijoitettu sisämarginaaliin. Idea on tehokas ja Tuukka Rantalan / Porkka & Kuutsa Oy:n tarjoama graafinen ilme rauhallinen ja lukemaan kehottava. Leipätekstin sisään on kursiivilla kirjoitettu kappaleita, jotka ilmeisesti on otettu suorina lainauksia lähteistä tai haastattelumateriaalista. Niihin ei ole merkitty tiedon antajaa.
Pöljä valittiin vuonna 2015 Pohjois-Savon vuoden kyläksi.
Yhteenvetona voisi sanoa, että ei lainkaan pöljä juttu!
Lassi Saressalo
Tiedustelut: 35 euron hintaista kirjaa voi tilata osoitteesta elisa @ poljankyla.com. Myyntipisteinä mm. Tiensuunkauppa Pöljällä, Viitostupa ja Siilinjärven Info-kirjakauppa.