Kylä, josta löytyi aarre

Lettuja odotellessa

28.7.2015

Junno-Huikari, Karoliina & Koivisto, Riina: Kylä, josta löytyi aarre. Byn med den gömda skatten. Vantaan kaupunginmuseon julkaisuja nro 29. Vanda stadsmuseums publikationer nr 29. 2014. Översättning Barbara Westman. 36 + 36 s.

Kaikki alkaa sitä, kun Serafina ja Eelis odottavat äidin laittavan heille lettuja. Mutta äidillä marttaessussaan on liian kiire, hän hilloaa omenia talven aikana syötäväksi. Niinpä nämä ihastuttavat lapset lähtevät pihalle, löytävät vanhan avaimen ja miettivät, mihinkähän se oikein sopii.

Eipä sitten muuta kuin kokeilemaan, kierretään kirkolle, myllylle, koulutaloon, vanhoihin makasiineihin, pappilaan ja yritetään saada avain sopimaan lukkoihin. Vaan eipä sovi.

Etu- ja takakannen sisäsivuilla on Helsingin pitäjän vanhan kirkonkylän kartta, josta lukija ja katselija saattaa nähdä, missä lapset kulkevat. Tarina kuljettaa lapset historiaan, jota he kommentoivat omalla tavallaan. Lasten ajatuksia taustoittavat kutakin kohdetta valottavat tietolaatikot, aika vähäsanaiset, mutta informaatioarvoltaan riittävät.

Itse tarinan juoni ei ole kovin huimaava, mutta kertomuksen ja kyläkierroksen sankarit, Serafina ja Eelis ovat lapsenkauniita ja luontevia. Raisa Rautiainen-Laakson kuvat avainretkestä, kohteista ja etenkin lapsista ovat oivallisia. Inari Savola on taittanut seikkailun osaavasti.

Lopulta palataan kotiin ja kas kummaa, avain sopiikin oman kodin maakellariin, johon yhdessä äidin kanssa viedään omenahillot hyllyillä olevien muiden säilöttyjen herkkujen joukkoon.

Ja sitten syödään kuin syödäänkin lettuja ja mennään nukkumaan.

Sen pituinen se.

Ai miksi 36 + 36 sivua? Koska kirjaa kääntäessä vaihtuu myös kieli.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Teosta on saatavissa Vantaan kaupunginmuseon museokaupasta ja hyvinvarustetuista kirjakaupoista.