Mattssonin torpan väki

Saaristolaiselämää.

Lindström, Jaakko: Mattssonin torpan väki. Omakustanne. Mikkeli 2013. 123 s.

Oikeastaan se on ihan perhepiiriin tarkoitettu sukukirja. Se kuvaa Ida ja Emil Mattssonin taustoja, elämää, lapsia, heidän lapsiaan ja tarjoaa näille kiinnekohdan oman taustansa hahmottamiseen.

Ida ja Emil Mattsson olivat lähtöisin Ahvenanmaalta, Jurmosta, syntyneet edellisen vuosisadan puolella täysin ruotsinkieliseen yhteisöön, tapasivat ja menivät naimisiin vuonna 1880. Ajalle tyypillisesti Emilin vanhin veli peri kotitilan ja Emil suuntasi matkansa merille, jossa viipyi viitisen vuotta, näistä pari vuotta maissa ”Valloissa”. Idakin sinne sai kutsun, mutta ei pienen lapsen kanssa halunnut matkustaa. Kun Emil vihdoin palasi, ihmetteli viisivuotias esikoinen, että jääkö tuo ukko tänne oikein asumaan!

Vaan ei Emil enää perhettään jättänyt, ja he siirtyivät Uudenkaupungin saaristoon Tevaluotoon, josta hankkivat torpan, joka sitten torpparivapautuksen jälkeen muuttui kalastustilaksi. Ja Emil rupesi luotsiksi, mikä noihin aikoihin oli saaristolaiselle merimiestyön jälkeen kait yleisin ansiotyömuoto. Kirjasessa onkin selkeä kuvaus luotsin monipuolisesta työstä.

Kirja seuraa pariskunnan elämää lähinnä tyttären Edithin haastattelujen kautta, valottaa arkea ja työtä, vähän juhlaakin ja tavallaan kietoo yksitoistalapsisen perheen kohtalot Mattssonin torpan – sittemmin Mummulan – rakennusten ympärille. Lukijan onneksi kirjaseen on liitetty sukuluettelo, joka selkeyttää sukulaisuuksia ja jossa on myös kunkin lapsen ja heidän lastensa perheet.

Kirjaa täydentää rikas kuvitus ja riittävästi karttoja, josta selviää, missä kulloinkin liikutaan. Myös tilanjakopiirrokset kertovat omaa tarinaansa.

Perhe on toki hajonnut, mutta yhdessä on remontoitu entinen Mattssonin torppa, johon on hyvä kokoontua muistelemaan lapsuutta ja Idan ja Emilin mennyttä elämää.

Lassi Saressalo