Kuusamo-Seura vuosina 1953-2013

13.5.2013
Seppo Ervasti
Kuusamo-Seura vuosina 1953–2013 Kuusamo-Seura
2013
142 s.

Mikrohistoriaa Kuusamosta

Kuusamo-Seuran perustajiin kuulunut Reino Rinne, kirjailija ja Koillissanomien päätoimittaja kirjoitti lehdessään 13.2.1953: ”Kuusamon historian ja historiallisten muistojen tallentaminen yhdennellätoista hetkellä vaatisi toimenpiteitä, jotka paikkakunnalle perustettava seura voisi ottaa hoitaakseen.” Kun Kuusamo-Seura sitten perustettiin 15.3.1953 uutisoi Koillissanomat sitä näin: (Seuran tehtävänä on) ”historian tutkiminen ja tallentaminen, museoesineiden kerääminen ja paikallismuseon aikaansaaminen sekä kotiseututyön tekeminen sen eri muodoissa, kotiseututyön harrastuksen lisääminen ja tunnetuksi tekeminen”. Seuran johtoon valikoitui muutenkin kiireisiä kunnan merkkihenkilöitä ja varsinainen toiminta pääsikin käyntiin vasta pari vuotta myöhemmin. Tämä saattoi olla hyvä asia, koska nyt päästiin sinänsä tärkeästä aatteellisesta keskustelusta myös käytännön tekemiseen: museota perustamaan, muistitietoa keräämään yhdessä osakunnan ylioppilaiden kanssa, tekemään kotiseututyötä käytännössä. Ervasti kertoo eloisasti perustamisen vaiheista ja liikkeelle lähdön tunnelmista, siirtyy selvittämään seuran toimintaan vaikuttaneet keskeiset henkilöt, seuran monimuotoiset rahoituskeinot, mm. kansalaiskeräykset. Odotetusti alkuaikojen aktiviteetti painottui historiatiedon kokoamiseen ja museon perustamiseen. Museosta muotoutuikin sitten Kuusamo-Seuran toiminnan symboli vuosikausiksi – näinhän tapahtui kaikkialla Suomessa kotiseutuliikkeessä. Museotyö oli kuitenkin taloudellisesti raskasta seuralle, jonka jäsenmäärä liikkui vajaan kolmensadan maksaneen jäsenen tienoilla. Rakennusten siirto museoalueelle kaatoi seuran talouden ja museokokonaisuus siirtyikin kunnalle vuonna 1979. Tämä vapautti seuran suuntaamaan toimintansa ja ennen kaikkea resurssinsa kotiseututyön muille sektoreille. Toivottavasti kunta hoitaa jatkossakin velvoitteensa museota kohtaan, eikä jätä tätä kotiseutusymboliaan heitteille, kuten nykyisin näyttää usein olevan laita kunnallistettujen paikallismuseoiden kohdalla.

Ympäristöasioihin alettiin aktivoitua jo 1960-luvulla, kun vesirakentaminen alkoi uhata perinteisiä asuinseutuja – niin Kuusamossakin. Ympäristökysymykset ovat olleet esillä vähän väliä ja Kuusamo-Seuran näkemyksille on annettu ansaitsemaansa arvoa.

Museotyön rinnalle nousi kuitenkin projekti, joka on kantanut kauas: Kuusamo-päivän kehittäminen. Ideointi alkoi jo 1970-luvun alussa, mutta muotoonsa päivät kehittyivät 1980-luvulla ja ovat edelleenkin kuusamolaisia yhdistävä tapahtuma, joka kietoo toisiinsa historiallisen kotiseututyön, yhteisöllisyyden ja teemoitetut tapahtumat.

Muita perinteisiä kotiseututyön muotoja olivat ja ovat kotiseuturetket, niin omille kulmille kuin kauemmaksi mm. 1977 Siirtolaismonumentin paljastamistilaisuuteen Vesisaareen (jossa tämän kirjoittajakin oli mukana – tosin toisen joukon mukana). Osallistuminen Valtakunnallisille kotiseutupäiville on tapahtunut virallisen edustuksen kautta.

Kirjassa Ervasti kuvaa myös mielenkiintoisesti Kuusamo-Seuran suhdetta Kotiseutuliittoon. Vaikuttaa siltä, että 1960-luvulla ei liittoa juurikaan tunnettu ja Kuusamo-Seurakin liittyi siihen vasta 1973. Yhteydet olivat ilmeisen passiivisia. Asiakirjojen mukaan ainoastaan Kotiseutu-lehden tilaaminen puheenjohtajalle on ollut selkeä yhteydenotto liittoon. Ja jäsenmaksun maksaminen. 1980-luvulla suhteet selkenivät ja seura onkin lähettänyt edustajansa Kotiseutupäiville ja vuosikokoukseen lähes säännöllisesti.

Teos antaa mielenkiintoisen läpileikkauksen 1950-luvulla perustetun kotiseutuyhdistyksen toiminnasta kaikkine ongelmineen ja tähtihetkineen. Jonkin verran raskaat henkilö- ja hallintoasiat saattavat vaivata vieraampaa lukijaa, mutta ovat toki ominaisia järjestöhistoriankirjoitukselle. Teoksessa on riittävä viitteistö lähteisiin, mikä pantakoon myönteisesti merkille. Toki muutama Seuran ja Kotiseutuliiton yhteyksiin liittyvä asia olisi selvinnyt yhteydenotolla liiton toimistoon! Olisin kyllä antanut oikolukea tekstin vielä kerran, joissain luvuissa kirjoitusvirheitä on jäänyt aivan liikaa.

Lopulta yksi kirjan opetuksista. Kun aikoinaan haluttiin nopeasti lisätä jäsenmäärää, päädyttiin verraten edulliseen ainaisjäsenmaksuun. Tämä osoittautui ongelmaksi täällä, niin kuin muuallakin. Kun keski-ikäinen liittyy ainaisjäseneksi maksulla, joka vastaa vaikkapa 10 vuoden jäsenmaksua, jää ”vapaamatkustamista” vielä vuosikymmeniksi!

Mielenkiintoista mikrohistoriaa Kuusamosta!

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tiedustella Kuusamo-seuran puheenjohtajalta: Tuomo Törmänen, etunimi.sukunimi@evl.fi