Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja

8.4.2013
Jussi Kleemola, Heikki Taimi (toim.) ja toimituskunta
Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja
Lions Club Kauhajoki
2012
463 s.

Lähes kaikki Kauhajoesta

Kauhajokiset eivät suotta ole ylpeitä kunnastaan ja kulttuuristaan. Eikä ole syytäkään olla liian vaatimaton. Jo viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tuotetut viisi laajaa kotiseutua kuvaavaa kirjaa kertovat halusta esitellä itselle ja miksei ulkopuolisillekin oman pitäjän luontoa, rakennuskulttuuria, historiaa ja ihmiseloa.

Nyt käsillä oleva teos on toistaiseksi viimeisin sarjassa, jossa ovat ilmestyneet Luonnonkirja (1989, Vesien kirja (1991), Metsien ja soiden kirja (1999) ja Hämes-Havunen – pohjalaista rakennustaitoa jälkipolville (2006). Ikään kuin koosteena syntynyt kulttuurimaisemakirja yhdistelee elementtejä mainiolla ja luettavalla tavalla. Tekstiä tukee korkeatasoinen, osittain sanoisinko loistelias kuvakerronta. Päävastuun tekstien tuottamisesta ovat ottaneet professori Lauri Hautamäki ja maisema-arkkitehti Marketta Nummijärvi. Graafikko Pentti Kakkori on vastannut sivunvalmistuksesta tyylikkäästi ja kuvamateriaali on suurelta osin paikallisen Kameraseuran tuottamaa.

Alkuluvussa Hautamäki käsittelee kulttuurimaiseman käsitettä ja hakee siihen otetta tarkastelemalla kulttuurimaiseman ja luonnonympäristön kompleksista suhdetta. Avainsanaksi nousee maisemarakenne, joka antaa reunaehdot ihmiselle luonnonympäristön muokkaamiseksi kulttuuriympäristöksi. Maisemarakenne: maastonmuodot, maa- ja kallioperä, vesistö, pienilmasto, kasvillisuus ja eläimistö ovat tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat ihmisen ja luonnon suhteisiin. Se, missä luonnonmaisema muuttuu kulttuurimaisemaksi, on osittain teoreettinen kysymys. Kun matkustajalaiva ohittaa ulkoluodon, tulee tilanteesta kulttuurimaisemaa – kun suon yli rakennetaan pitkospuut, jotta kokija pääsisi lähemmäksi alkuperäistä luontoa, ollaan kulttuurimaisemassa.

Ensimmäisessä pääkappaleessaan Hautamäki tarkastelee Kauhajoen luonnonoloja ja niiden muotoutumista nykyiseksi kulttuurimaisemaksi. Marketta Nummijärvi taas lähtee avaamaan rakennuskulttuurin saloja ohjaamalla lukijan näkemään kulttuurimaisemassa piilevät taidevaikutteet. Hän seuraa rakennuskulttuurin vaiheita ja arkkitehtuurin saamia ulkoisia esikuvia, jotka näkyvät rakennusten toteutuksissa. Punatiiliarkkitehtuuria markkeerataan punamullalla, keltarappausta keltamaalilla, empire tuo omat vaikutuksensa pohjalaistaloihin molemmin puolin Pohjanlahtea. Symmetrisyys rakennuskulttuurissa taipuu vähitellen jugendin ja kansallisromantiikan monimuotoisuuteen, klassismi pönäköittää julkista rakentamista, kunnes modernismi funkkiksen myötä tarjoaa uuden näkökulman – ehkä tehorakentamisen tulemisen.

Rakentamiseen kuuluvat myös piha-alueet – alun hyötypihamaista kehkeytyy ajan myötä suunniteltuja puistoja, jotka ovat oma tutkimusalansa. Mutta maisema säilyy. Maisemassa – niin rakennetussa kuin luonnonmaisemassakin – ihminen kokee ympäristöelämyksensä kaikilla aisteillaan ja suhteuttaa näkemänsä osaamiseensa, lukee kulttuuriympäristöä ja parhaimmillaan ymmärtää sen, minkä se haluaa hänelle kertoa.

Lauri Hautamäki ja Jussi Kleemola vievät lukijansa Kauhajoen kulttuurimaiseman ja samalla tietenkin Kauhajoen historiallisille juurille. Seurataan jatkumoa kivikauden pyyntikulttuureista orastavaan maatalouskulttuuriin, koetaan sodat ja nälkävuodet, nähdään uudisasutuksen muuttuvan vakaaksi talonpoikaiskulttuuriksi, itsenäistytään, teollistutaan ja nähdään viime vuosisadan tuomat rajut rakennemuutokset ja tullaan nykypäivään, maatalouden, teollisuuden ja palvelujen Kauhajoelle.

Tämän taustoituksen jälkeen pääosa teksteistä tuleekin Marketta Nummijärven terävästä ja oivaltavasta kynästä. Hän jakaa Kauhajoen kulttuurimaiseman kolmeen osaan. Keskustaajama syntyy kirkonkylän keskusraitista, muuttuu liikekeskukseksi ja lopulta pikkukaupungiksi, jonka reunoille asettuvat niin asutus kuin suurliikkeiden hehtaarihallit. Keskustaajama tarjoaa kulttuuria, sivistystä, koulutusta, vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, yhteisöelämää, hallintoa, sakraalirakennuksia ja edellisten sukupolvien lepopaikat, mutta myös teollisuutta ja nykypäivää, vähän tulevaisuuttakin. Toinen kokonaisuus syntyy lakeudesta ja jokilaaksoista, jotka esitetään kylittäin pitkin Kyrönjokivartta. Kolmas kokonaisuus on Suomenselän alue, ”larvakylineen” ja luonnonmaisemineen, jossa taaskin kätevänä paikallistamisena toimivat elävät kylät. Lopuksi tarkastellaan ihmisen kädenjälkiä luonnonmaisemassa, metsien ja soiden muuntumista käyttökulttuuriksi ja ihmisen tuomien rakenteiden asettumista maisemaan.

Kaikki tämä on elävöitetty harkitulla kuvakerronnalla. Kokonaisuutta täydentävät vielä mielenkiintoiset kainalotekstit, tietolaatikot, jotka nostavat esiin pienet tarinat suuren kertomuksen täydennykseksi. Lähdeviitteet on nootitettu lukijaa häiritsemättömiksi ja lopussa on laaja lähdeluettelo ja kirjallisuusviitteet.

Kaiken kaikkiaan upea teos, josta aistii kirjoittajien ja toimituskunnan halun tarjota parasta osaamistaan. Ja osaamistahan tuntuu riittävän!

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tiedustella sähköpostitse osoitteista:
kleemola.jussi(at)gmail.com (toim.),
heikki.taimi(at)kauhajoki.fi (toim.)