Erkki Tuomioja: Kulkumiehelläkin on kotiseutu(ja)

Valtakunnallisten kotiseutupäivien suojelijan Erkki Tuomiojan tervehdys

Papa was a rolling stone
Wherever he laid his hat was his home
(Isä oli kulkumies, suomeksi levyttänyt Sami Saari)

Kotiseutuni oi, sulle hiljainen laulu soi.
Kunnaitas, laaksojas unohtaa en voi.
Luonas juureni on, siellä ystävä verraton.
Myös sydän ainiaan se on siellä vaan.
Vaikka käyn kauas pois ennättäyn,
aatoksin riennän taas takaisin.
Kerran kun näit sä syntyvän mun,
kerran pääsen kai helmaasi sun.
(levyttänyt Veikko Tuomi)

Valtaosa suomalaisista samastuu edelleen Veikko Tuomen ikuistamaan kotiseudun käsitteeseen, jossa se on sama kuin synnyinseutu. Ehkä samastumme sitä tiiviimmin mitä useampi suomalainen nykyisin on Sami Saaren Papa was a rolling stone -klassikon suomalaisversion mukainen kulkumies.

Kun maailma koko ajan kasvaa yhteen, myös ihmisten liikkuvuus lisääntyy. Synnyinseutu on yhä harvemman ihmisen kotiseutu ja monet voivat vaihtaa asuinpaikkaansa useamman kerran elämänsä aikana. Tämä itse asiassa korostaa niin synnyinseudun kuin kotiseudun merkitystä ihmisille.

Olen itsekin pienen mittakaavan kulkumies. Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja siellä jo puolen vuosisadan ajan Töölöön juurtunut, jolla on lapsuusajalta siteitä myös Lontooseen ja Geneveen. Sukujuurien kautta olen tutustunut lisäksi virolaisuuteen ja kantahämäläisyyteen, puolisoni kautta myös pohjoissatakuntalaisuuteen.

Tuusulalaisuus on myös syvälle identiteettiini juurtunut. Jo vanhemmillani ja isovanhemmillani on ollut vahvoja siteitä Tuusulaan ja pidän itseäni hyvinkin puolituusulalaisena, joka nauttii samoista Tuusulan luontoon, asukkaisiin ja historiaan liittyvistä kokemuksista kuin kunnan vakituiset asukkaat.

En koe, etten olisi mistään kotoisin, vaan on paremminkin niin, että minun on ollut mahdollista solmia kotiseutusuhteita moniin erilaisiin ympäristöihin, paikkoihin ja ihmisiin, jotka ovat kasvattaneet ymmärrystäni ja rikastuttaneet elämääni.

On tärkeää, että kaikilla ihmisillä on heidän aiemmasta taustastaan riippumatta mahdollisuus elää turvallisessa ja tutussa ympäristössä ja tuntea se kotiseudukseen. Suomalaisille luonnonympäristö on usein ensin mainittu kotiseudun ominaisuus Maamme-laulusta alkaen. Ihmiset ja se miten he osaavat ja onnistuvat keskinäisen kanssakäymisensä järjestämään, on kuitenkin kotiseudun tärkein tekijä.

Kolmas kotiseudun ja kotiseututyön tärkeä ulottuvuus on historia. Jollemme tiedä miten ja mistä olemme tulleet siihen yhteiskuntaan, jossa tänään elämme, ja miten paikallinen historia nivoutuu laajempaan ja viime kädessä maailmanlaajuiseen historiaan, emme myöskään voi nähdä tulevaisuuteen ja ottaa sitä haltuumme.

Ajattele maailmanlaajuisesti ja toimi paikallisesti on tarpeellinen ohje, jos mielimme vielä maailmanlaajuisesti päästä kestävän kehityksen uralle siinä lyhyessä ajassa, joka meillä on siihen käytettävissä.