Merkintöjä kaavoitus- ja rakentamislaista: Mihin tarvitaan rakennetun ympäristön digitaalinen kaksonen?

23.11.2021 Lasse Majuri, rakennustutkija, seurantalojen korjausavustukset, Kotiseutuliitto

Blogisarjassa asiantuntijat kommentoivat lausunnolla olevaa lakiehdotusta

Lasse Majuri. Kuva: Liisa Lohtander.

Lasse Majuri miettii, miksi rakennetun ympäristön yhteinen digitaalinen tietojärjestelmä olisi tärkeä demokraattinen loikka. Samalla hän muistelee paperista toimistoa ja paperisten kaavakarttojen aikaa. Entä tietävätkö kaikki, mikä kaavamerkintä milläkin fyysisen ympäristön kohteella on, ja mitä se merkitsee olemassa olevan rakennusperinnön kannalta? Miksi vanhentunutkin kaava määrää, ja miksi on tärkeää, että nekin löytyvät ilman salapoliisia?

Paperisista piirustuksista ja kaavakartoista kohti digitaalista tiedonhallintaa

Olen omassa työssäni harpannut kohti paperitonta toimistoa, kun toimisto pandemian myötä siirtyi kotini yläkertaan. Tulostinta en hankkinut, sähköpöydän ja ergonomisen istuimen sentään. Ja kaistaa taivaisiin. Edelliset työpaikkani maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen parissa olivat vielä tulostimen surinaa, paperien kahinaa ja piirustuslaatikoita, kunnansihteerin leimaamia ja allekirjoittamia vahvistettuja kaavakarttoja. Se oli tarkkana olemista siinä, mikä paperi tuli hyväksytyksi ja mikä kaavaratkaisu sai lainvoiman. Peltiseen laatikostoon ne sitten tallennettiin. Ei taivaisiin, ei pilveen.

Hyvin resurssoidut kunnat ovat jo vieneet kaavat ja muun ympäristöä koskevan paikkatiedon verkkoon, kuntalaisten ja kaikkien meidän saataville. Saavutettavuus on parantunut. Rakennuslupaprosessit ovat siirtyneet digiin, ei vähiten siksi, että niissä prosesseissa on liike-elämän rahat kiinni. Asioiden pitää edetä, ei lojua laatikoissa.

Jo vuosia ennen kuin maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL) virallisesti alettiin uudistaa, ovat ympäristöministeriö ja SYKE vieneet eteenpäin Ryhti-hanketta, jossa tavoitteena on luoda kansallinen järjestelmä rakennettua ympäristöä koskevan tiedon tallentamiseen – käyttöä varten, ei siis arkistolaatikoihin. ”Tavoitteena on keventää ja selkeyttää tiedonhallintaa: Tiedot luodaan vain yhden kerran, sovitussa muodossa yhteiseen valtakunnalliseen tietojärjestelmään, jossa ne ovat ajantasaisina ja luotettavasti kaikkien järjestelmien saatavilla.” ympäristöministeriö kertoo.

Digitaalinen kaksonen

Sain ahaa- ja wau-elämykset, kun muutama vuosi sitten ensi kerran kuuntelin esitystä aiheesta. Nyt olisi todella mahdollista saada ”digitaalinen kaksonen” rakennetusta ympäristöstä! Koota yhteen kaikki eri järjestelmissä olevat ja eri sovelluksilla tuotetut ja ylläpidetyt pirstaleiset tiedot: kartat, ilmakuvat, maastomallit, 3D-mallit, tonttijaot, voimassa olevat kaavat, vireillä olevat kaavat, rakennusten ikä, koko ja laajennukset, rakennusluvat, rakennuskiellot, rakennussuojelu, luonnonsuojelu, melumallit, ympäristöluvat, lainhuudot … kaikki tieto mitä viranomaiset ja muutkin tallentavat ympäristöstä, työnsä puolesta ja työtään varten. Toki alkuun on ajateltu, että tietoja vietäisiin kaavoituksen ja rakentamisen aineistot edellä.

Teen työtä seurantalojen ja korjausavustushakemusten parissa. Korjausavustushakemukseen edellytämme hakijan liittävän mm. tiedot omistajuudesta, tiedot kohteen kulttuurihistoriallisesta arvosta ja tietoa itse talosta. Jos yhdistys ei niitä ole löytänyt, etsiskelen niitä itse netistä. Saatan löytää kunnan asemakaavayhdistelmän, mutta en kaavamääräyksiä. Tämä välitila, jossa osa tiedosta on verkossa, mutta ei tiedä mikä osa, on viheliäinen.

Miksi muuten on tärkeää, että minä ja kuka tahansa pääsee vaivattomasti katsomaan asema- ja yleiskaavojen sisältöä? No, siksi että omakotitalo saattaa olla kerrostalotontilla. Ollut sitä jo vuodesta 19xx. Kuntien kaavat ovat pelottavan harvoin ajan tasalla. Ennen vuotta 1985 laadituista kaavoista puuttuu järjestään rakennetun ympäristön arvojen huomioiminen. Niinpä sinun talosi, vaikka se on ympärilläsi, kun istut sen sisällä, ja se on kunnan pohjakartassa, ei se välttämättä ole asemakaavassa. Asemakaavassa on lain mukaan kunnan tahto sille, mitä tontillasi pitäisi olla. Moni suojelukiista on lähtenyt siitä, että vanhentunut, rakennetun ympäristön arvoja huomioimaton kaava halutaan toteuttaa.

Vanhaa rakennuskantaa ihailevana arkkitehtina katselen ja koen ympäristöä kertomuksena, jonka päälle koko ajan kirjoitetaan uutta. Erityisen hyvien kertomusten toivoisin säilyvän, ei ainakaan niin että niiden päälle sotataan jotain merkityksetöntä hölömölöä. Realistina, jos olen kiinnostunut siitä säilyvätkö vanhat hienot rakennukset, käyn katsomassa mikä merkintä niiden päällä on asemakaavassa. Se, että tiedot löytyvät helposti, kaiken muun kiinteistöä koskevan tiedon kanssa yhdestä verkkosijainnista, säästäisi aikaani. Se säästäisi meidän kaikkien aikaa. Kansalaisen pitää päästä käsiksi viranomaisten aineistoihin, se on säädetty jo direktiivissä. Käytännössä yhä osa tiedoista on paperisena jossain arkistolaatikossa, tai sellaisella kovalevyllä, josta tietoa pitää pyytää sitä säilyttävältä taholta.

Järjestelmä tulee säästämään aikaa

Vaikka ”digitaalisen kaksosen” synnyttäminen on työlästä, on se aloitettava mitä pikimmin. Hanke on edennytkin askelin ja meitä asiantuntijoita, kuten Kotiseutuliittoakin, osallistaen. Mikään ei siirry digiin vain hyvällä tahdolla, siten rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä (RYTJ) säädetään myös lailla. Vaikka tämä etenee omaan tahtiinsa, kulkee RYTJ maankäyttö- ja rakentamislain uudistamisen rinnalla. Tavoitteena molemmissa on siirtyminen tietomallimuotoiseen suunnitteluun ja rakennetun ympäristön tietojärjestelmään. Siten MRL:n, tai kaavoitus- ja rakentamislain, soisi valmistuvan pian. Toki laki tulee uudistumaan monin tärkein osin, ja tärkeää on myös palauttaa ELY-keskusten mahdollisuus valvoa kuntien kaavoitusta, sekä taata rakennetun ympäristön säilyttämisen pykälien jämäkkyys. Yhteisen ympäristömme uhkana väijyy alati ”hankekaavoitus”, jossa kunnat antavat rakennuttajille vapaat kädet minkä tahansa ympäristöön sopimattoman massan rakentamiseen. Tarvittava kaava sitten viedään läpi, kun kaikesta on jo päätetty. Samoin rakennussuojelun asema on nopeasti heikentynyt, kun siirryttiin elinkeinoelämän toivomiin hankekaavoihin. Niissä osallistuminen on ollut lähinnä vitsi, kun kaavan sisältö on jo sovittu ennen kuin osallistumis- ja arviointisuunnitelma edes laaditaan.

Mikään tieto ei myöskään digitalisoidu ja kerry digitaalisena ilman rahoitusta. Mutta sitten kun digitaalinen kaksonen rakennetusta ympäristöstä on saatu pakistettua eloon, niin käyttäjiltä säästyy aikaa, mikä on rahaa.

Rakennetun ympäristön tiedon saatavuus omalta tietokoneelta on suuri demokraattinen loikka. Osallistumista rakennettua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon pitää helpottaa. Meillä on jo kansalaiset, jotka osaavat kaivata laadukasta tietoa, ja osaavat etsiä sitä verkosta. Nyt on aika säätää niin, että luotettava ajantasainen tieto ympäristöstä on saatavilla ja helposti saavutettavissa. Digiloikka rakennetussa ympäristössä on otettava, vaikka sitten joillakin verkkarit repeisivät piikkilanka-aitaan.

 

Muut ilmestyneet Merkinnät:

Merkintöjä kaavoitus- ja rakentamislaista: Saako kulttuuriympäristö riittävän turvan kiinteistöjalostamiselta?

Merkintöjä kaavoitus- ja rakentamislaista: Asukas ei edelleenkään pääse mukaan sinne, missä kysytään, mitä on tarvis tehdä, miksi ja mitä tavoitellaan

Uutinen lakiuudistuksesta

Kotiseutu- ja kulttuuriperintökentän näkemys esiin! Massiivisesta kaavoitus- ja rakentamislaista mahdollisuus antaa nyt lausunto

www.ym.fi/rytj