Säkkijärven kylät ja kartat
Aika tavalla Säkkijärveä
Niemelä, Eija (toim.) ja työryhmä. Karttatoimitus: Hovi, Henri; Niemelä, Satu; Näppi Toni. Kuvatoimitus: Niemelä, Satu ja Näppi Toni: Säkkijärven kylät ja kartat. Suomen Säkkijärvi-seura 2025. 558 s.
On todella hienoa todeta, kuinka paljon kotiseutukirjallisuuden laatu on kehittynyt niiden vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana, jona olen seurannut sekä yleisesti niiden ilmestymistä että kirjoittanut niistä arvioita Kotiseutuliiton Kirjamakasiiniin.
Teosten toimitustapa on huomattavasti kehittynyt, on käytetty ammattitoimittajia tai ainakin ammattilukijoita työryhmien apuna, graafinen suunnittelu on otettu keskeiseksi tekijäksi kirjojen ulkoasun parantamiseksi, uudet painotekniikat ovat tuoneet mahdollisuuden kuvamateriaalin, grafiikan ja muun visuaalisuutta lisäävän aineiston laadun parantamiseen.
Ja mikä ennen kaikkea parasta: kotiseutukirjojen laatijat ja laatijaryhmät ovat kehittäneet uusia ideoita ja uusia näkökulmia perinteisen kylähistoriikkien esitystavan rinnalle.
Säkkijärven idea
Suomen Säkkijärvi-seuran tuore teos Säkkijärven kylät ja kartat on oivallinen esimerkki siitä, kuinka kotiseutukirjallisuus muuttaa muotoansa. Kirja on rakennettu kolmelle tasolle, joista ensimmäinen on normaali historiallinen kertomus Säkkijärven pitäjästä ja sen taustoista.
Leipätekstinä on käytetty historiallista esitystapaa, mutta kirjan loppuosassa on myös laajalti muisteloita. Alussa kerrotaan pitäjän sijainnista, rajojen kiroista mutta myös hyödyistä (Pietarin kauppa), elinkeinoista ja niiden muuttumisesta, koulunkäynnistä, yhteiskunnan infrastruktuurin kehittymisestä, seuratoiminnasta ja kunnallisista vaikuttajista. Säkkijärvi oli tyypillinen maatalouspitäjä, jossa maanviljelys ja metsätalous olivat pääelinkeinoja.
Säkkijärveläiset veivät raakapuuta maailmalle. Rannikolla avoimelle redille ankkuroitui laivoja, joihin lastattiin pyöreää puutavaraa. Kyse siis oli raaka-aineviennistä. Samanlaisessa laivassa itsekin olen vieraillut Virolahden rannikolla 1950-luvulla. Varsinaista teollisuutta maaseudun käsiteollisuuden ja joidenkin sahojen lisäksi ei Säkkijärvellä ollut.
Kun amerikansiirtolaisuus yleensä yhdistetään Pohjanmaalle ja läntiseen Suomeen yleensäkin, on sitä yllättävää kyllä esiintynyt myös Säkkijärvellä 1800-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alkuvuosina. Pitäjän noin 8600 asukkaasta muutti noihin aikoihin amerikanraitille liki 2000 asukasta. Yllättävää on, että Venäjän Pietari ja muu Venäjä kohtalaisen lähellä rajaa ei houkutellut maastamuuttajia.
Sinne lähti vain vajaa 350 siirtolaista. Tähän lienee syynä se, että edellisen vuosisadan vaihteessa Venäjä oli poliittisesti levoton alue. Säkkijärveläiset myös tunsivat Venäjän olosuhteet, eivätkä olleet varsinaisesti ihastuneita siihen köyhyyteen ja kurjuuteen, joka siellä maaseudulla vallitsi.
Teoksen helmi on se osa, joka alkaa sivulta 118 ja päättyy sivulle 386. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa lukijaa siitä, että on syytä käydä sisällysluettelo tarkasti läpi, ennen kuin lähtee uppoutumaan itse tekstiin. Tässä tapauksessa on ollut syytä huomioida kirjan lopussa oleva karttalehtijako, jossa on yhdistetty kaikki tekstin yhteydessä olevat kartat. Sieltä voi sitten helposti poimia ne ruudut, jotka on viety tekstiin. Tietenkin voisi toimittajakin olisi voinut tästä esipuheessaan huomauttaa.
Kartat
Karttamateriaali lienee ollut suurin työ koko tämän kirjan kokoamisessa. Siitä vastanneille suuri kiitos. He ovat käyneet läpi kaiken sen aikojen saatossa karttamateriaalin kertyneen, mitä vain on ollut saatavissa. Kun Säkkijärven osalta ei ennen sotia, toisin kuin lähes kaikkien Kannaksen kuntien osalta, ole painettuja topografikarttoja, oli tartuttava arkistojen karttoihin ja piirustuksiin, isojakokarttoihin, muihin maanmittauskarttoihin sekä yleiskarttaan 1:100000 ja taloudellisiin karttoihin.
Onneksi arkistoista löytyi sotia edeltäneen vuoden ajalta ilmakuvausmateriaalia, ja niistä on karttatyöryhmä rekonstruoitunut 1:20000 peruskartat ja tekstin lomaan 1:10000 kyläkartat. Todettakoon, että kokonaisuutena karttaliite on noin 11 neliömetrin kokoinen.
Näihin karttoihin on merkitty kaikki matrikkelissa mainitut Säkkijärven kylät, niiden talot ja muut rakennukset. Kartat vastaavat vuoden 1939 tilannetta. Tämä työ on ollut suuri rupeama, mutta rikastuttaa teoksen lukijaa. Sieltä löytyy siis kaikki mitä tarvitsee, kun haluaa luoda itselleen leipätekstin lisäksi kunkin kylän olemuksen.
Kylämatrikkeli
Kylämatrikkeliin, jonka jako noudattaa pääsääntöisesti koulupiirijakoa, silloin kun se on ollut mahdollista, on jokaisen kylän kohdalle kirjoitettu lyhyt esittely. Näissä kyläkertomuksissa tulee esiin henkilöitä, yhteiskunnan kehitystä, koululaitoksen toimintaa jne. Kunkin kylän kohdalle on myös merkitty talojen/tilojen nimet ja niiden omistajat sekä näiden ammatit vuonna 1939.
Mahdollisuuksien mukaan tarjolla on myös ilmakuvamateriaalia sekä vanhoja valokuvia kylämiljöistä ja yksittäisistä rakennuksista ihmisiäkään unohtamatta. Kylät on esitelty aakkosittain, ja jokaisen kylän kohdalla on graafinen esitys pitäjästä ja kylän paikka on erikseen nostettu esille. Laadukas valokuvamateriaali täydentää tätä kerrontaa.
Sota ja evakko
Kylämatrikkelin jälkeen kirja siirtyy vielä takaisin proosatekstiin, Nyt siirrytään kuvaamaan pitäjän viimeisiä vaiheita. Talvisodan tapahtumat Säkkijärvellä kerrataan. Sinnehän talvisodan lopulla suuntautui Viipurin eteläpuolelta jäitse neuvostoarmeijan suurhyökkäys, joka onnistuttiin kuitenkin vähäisin voimin torjumaan, niin etteivät Vilajoelle pyrkineet viholliset saaneet kuin muutaman pienen kohteen mantereelta.
Toisin kävi sitten jatkosodassa ja samoilla kulmilla, kun vihollinen kesällä 1944 kokonaisen armeijakunnan voimin pyrki katkaisemaan Viipurista länteen kulkevan maantien ja motittamaan Viipurin puolustajat. Operaatio onnistuikin, ja puna-armeija loi sillanpään mantereelle muutaman kilometrin syvyyteen katkaisten maantien. Hyökkäyksen pysäytti kuitenkin käytännössä saksalainen 122 divisioona Greif, joka oli ollut koko jatkosodan ajan suomalaisten käytettävissä etelärintamalla.
Luettelo sodissa menehtyneistä kaatuneista on ikävän pitkä, mutta näinhän se on lähes kaikissa Suomen pitäjissä. Talvisodan evakkomatka suuntautui Satakuntaan. Mutta kesällä 1941 alkoi suuri paluu kotiseudulle, ja ryhdyttiin jälleenrakentamaan. Mutta sodan uusi vaihe karkotti taas säkkijärveläiset kotikunnuiltaan. Nyt ei menty Länsi-Suomeen vaan sijoituspaikoiksi tulivat Kaakonkulman kunnat. Evakkomatkakertomukset esitetään pääasiallisesti henkilökohtaisina muisteluita.
Tällä hetkellä syntyperäisiä säkkijärveläisiä elelee Suomessa ehkä vain vajaa 500 henkilöä, mutta säkkijärveläisyys tuntuu elävän voimakkaana toisessa ja kolmannessa sukupolvessa. Esimerkkinä on tämä teos.
Lopussa on laajalti esitelty säkkijärveläisiä tai säkkijärveläisperäisiä suomalaisia. Näistä löytyy akateemikkoa ja kansanedustaa, taiteilijoita, urheilijoita, lehtimiehiä ja -naisia. Sinänsä mielenkiintoinen kokonaisuus.
Viimeisillä sivuilla kerrotaan vielä nostalgiamatkoista kotiseudulle silloin, kun sinne vielä pääsi.
Säkkijärven polkka
Säkkijärven polkka saa tietenkin oman lukunsa. Sehän on paikallinen pelimannisävelmä, josta kehittyi hiljalleen eri kansantaiteilijoiden muokkaamana nykyinen versio. Se tunnetaan nykyisin parhaiten Vili Vesterisen levytyksenä vuodelta 1939 yhdessä Dallapé-orkesterin kanssa.
Polkka on myös tunnettu siitä, että jatkosodan alussa venäläiset olivat miinoittaneet Viipurin radiomiinoilla. Kun ne havaittiin ja niiden käyttämä radiotaajuus selvitettiin, otettiin avuksi Säkkijärven polkka, joka nopean rytminsä ja vaihtelevien sointuasteikkojensa takia peitti radiosignaalit. Levyjä soitettiin tauotta viisi kuukautta, kunnes vaara oli ohi.
Lopuksi
Lähdeluettelo on erinomaisen laaja, samoin arkistoaineiston dokumentointi. Sen sijaan kuvien dokumentoinnissa olisi voinut olla ehkä hieman tarkempi, koska kuvien ottajia tai omistajia, milloin ne eivät ole arkistokuvia, ei ole mainittu. Viimeisenä on vielä jostain syystä luettelo kaikkien talojen karttakoordinaateista. En oikein tiedä, mitä hyötyä siitä on tavalliselle lukijalle.
Kiitän toimittajaa, 14-henkistä työryhmää ja kartta- ja kuvatoimitusta sekä ulkoasusta ja selkeästä taitosta vastannutta Satu Niemelää hyvästä ja perusteellisesta työstä.
Teos on A4-kokoinen suuri, yli viisisataasivuinen, kaksi ja puolikiloinen dokumentti. Se on kohdistettu luonnollisesti heille, joiden taustoista se kertoo. Mutta se on samalla suuri kunnianosoitus Säkkijärvelle ja sen asukkaiden historialle. Uskon, että ainakin säkkijärveläisiksi itsensä tuntevat ottavat sen mielellään käteensä etsiessään omia juuriansa.
Lassi Saressalo
Saatavuus/tiedustelut:
Suomen Säkkijärvi-seura
ari.t.vainio @ gmail.com
Tai
Säkkijärvi-Säätiö
pj. Taisto Puustelli
taisto.puustelli @ gmail.com
Puh. 044 296 8339