Jaatsi on aarre
Talo täynnä kulttuuria
Valtonen, Arja: Jaatsi on aarre. Kertomus Jaatsista 1500-luvulta 2020-luvulle. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisusarja CXII. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistys 2025. 190 s.
Sastamalan kaupunki on perustettu vuonna 2009, kun Vammalan kaupunki ja Mouhijärven sekä Äetsän kunnat yhdistyivät uudeksi kaupungiksi. Sastamalan nimi kyllä esiintyy jo 1300-luvun alussa itsenäisenä paikan- ja asutusnimenä. Se mainitaan nimittäin kuningas Birger Maununpojan kirjeessä. Tämä Ylä-Satakunnan emäpitäjä on sittemmin jakautunut monessa eri vaiheessa pienempiin seurakuntiin ja kuntayksikköihin.
Historian vuosisatojen myötä syntyivät Tyrvää, Suodenniemi, Mouhijärvi, Karkku, Kiikoinen, Kiikka, Keikyä ja lopulta Vammalan kauppala, sittemmin kaupunki. Kun Sastamalan kaupunki perustettiin, halusivat vallankäyttäjät yleistää sen nimen käsittämään koko aluetta. Niinpä kaupungin aloitteesta häivytettiin kaikki vanhat ja perinteiset kuntien postinumeronimet ja muutettiin ne Sastamalaksi. Eräässä mielessä siis rakennettiin sastamalalaista paikkaidentiteettiä välittämättä historiallisten nimien kulttuurisesta arvosta. Itse vastustin tätä prosessia silloin ja pidän sitä vieläkin paikallishistorian halventamisena.
Jos on erityisen kiinnostunut Jaatsin taustasta ja sen alueen historiasta, voi vilkaista kirjan etu- ja takakannessa olevaa aikajanaa. Se lähtee 1300- ja 1400-luvuilta jolloin, Ala-Sastamalasta tuli Tyrvää. Joskus 1600-luvulla nykyisen Jaatsin nimi putkahtaa historian lehdille, ja viimeistään isonjaon kartassa vuodelta 1792 Jaatsi löytyy vanhalta kylätontilta. Talon nimeksi tuli nykyinen Jaatsi, joka on myös ollut asukkaiden sukunimi.
Jaatsi ja Gallélat
Vuonna 1855 tilan osti Suomen Pankin kasööri Peter Wilhelm Gallén. Nimen taustalla on vanha Varsinais-Suomen Lemusta lähtöisin oleva Kallela, jonka sukunimen hienosteli Galléniksi joko pappi tai opettaja, kuten 1800-luvun alkupuolella oli tapana.
Hänen vaimonsa oli Tyrvään Vännin kartanosta, jonne perhe muutti lyhyen Porissa vietetyn periodin jälkeen. Peter rakennutti suurina nälkävuosina vuonna 1867–1868 nykyisen Jaatsin ison päärakennuksen perheensä kodiksi. P. W. Gallén oli uudistusmielinen niin virkamiehenä kuin maanviljelijänä.
Hän toi seudulle useita uudennoksia kuten tilameijerin, lannoitteiden käytön, heinänviljelyn ja mm. niittokoneen. Hän oli myös aktiivinen kunnallishallinnon alkuvaiheiden Tyrväässä, oli perustamassa koululaitosta, kansankirjastoa, lainajyvästöä ja Säästöpankkia.
Perheen kolme poikaa Uno, Axel ja Walter lähetetiin vuonna 1876 Helsinkiin käymään Svenska Normallyceumia. Axel oli kuitenkin kiinnostuneempi taiteesta kuin koulunkäynnistä. Isänsä kuitenkin vaati häntä käymään koulua ja pääsemään ylioppilaaksi, mutta isän kuoltua hän siirtyikin vuonna 1881 opiskelemaan Taideteollisuusyhdistyksen Veistokoulussa. Kesät vietettiin Jaatsissa ja siellä Axel loi muutaman hyvinkin tunnetun teoksensa, joista ehkä parhaiten tiedetään teos Poika ja varis. Tämän teoksen hän otti mukaansa lähtiessään Pariisiin lisäoppia saamaan vuonna 1884.
Teos käsitteleekin vuonna 1907 nimensä Akseli Gallen-Kallelaksi suomentanutta taiteilijaa ja hänen sukuaan varsin laajalti. Tämä on kyllä perusteltua, onhan hänen merkityksensä suomalaiselle taiteelle keskeinen, ja nimenomaan Jaatsissa hän on aloittanut teostensa luomisen. Nimen vaihdon taustalla on luonnollisesti Akselin suomenmielisyys ja nimivalinnan taustalla on suvun vanha Kotitila Lemun Kallelassa,ja ehkä myös vuosien 1894–1895 aikana valmistunut erämaagalleria Kalela Ruovedellä.
Eri omistajia ja kulttuuria
Gallénit myivät maatilansa vuonna 1884, mutta päärakennus eli Jaatsi jäi heille aina vuoteen 1897 asti. Lopulta vuonna 1919 Tyrvään kunta osti Jaatsin rakennuksineen, ja siitä tehtiin Turvään kunnantalo vuodesta 1920 aina vuoteen 1972. Näiltä sivuilta alkavat Jaatsissa asuneiden ja työskennelleiden muistelmat olemisesta, elämisestä kaikenlaisista sattumuksista Jaatsissa.
Jaatsi pysyi paikallaan, vaikka erilaisia kuntaliitoksia viriteltiin pitkin 1900-lukua. Jaatsi säilyi Tyrvään kunnalla, kunnes Vammalan kaupunki vuokrasi sen vuonna 1974 teollisuustilaksi Nanso Oy:lle. Sittemmin rakennus on ollut monenlaisessa tilapäiskäytössä, mm. kehitysvammaisten suojatyökohteena. Lopulta Vammalan kaupunki päätti suunnata tilan käytön nimenomaan kulttuurikohteeksi, ja lopulta sinne sijoitettiin kaupungin taidekokoelma.
Kun Sastamalan kaupunki perustetiin vuonna 2009 tuli Jaatsista luonnollisesti uuden kaupungin kulttuurikeskus, jollaisena sen tulevaisuus näyttää turvatulta.
Lopuksi
Edelleen ulkosastamalalaista hämmentää lukuisten paikannimien – vanhojen kunnanimien – monimuotoisuus. On Vammalan seudun sitä, on Tyrvään seudun tätä ja vieläkin ihmiset matkaavat Vammalan vanhan kirjallisuuden päiville. Olisikohan 1900-luvun puolivälin kuntakartta auttanut asiaa. Viittaan tässä tekstini alkuun, vanhat nimet eivät katoa, tekevätpä poliitikot mitä hyvänsä. Ehkä samaa monimuotoisuutta edustavat myös käsillä olevan teoksen henkilökohtaiset muistelot Jaatsista ja sen toiminnasta.
Toistoa ei ole voitu luonnollisestikaan välttää, mutta se ei tulee häiritsevästi esiin. Kaikkien erillisten suurten ja pienten toimintojen raportointi teoksessa olisi ehkä kaivannut hieman ryhtiä ja ehkä lisää aikajanoja tai tiiviistettyjä kainalotekstejä. Kirjan lopussa on selventävä termistö ja henkilöhakemisto. Teos on nootitettu ja lähdeluettelo on laaja. Hieman yllättäen sisällysluettelo on sijoitettu loppusivuille. Kirjan graafinen suunnittelu ja taitto on Markku Yli-Erkkilän hienostunutta työtä.
Jaatsi on toki saanut arvoisensa dokumentin siitä, miten vanhasta muuhun tarkoitukseen rakennetusta kiinteistöstä on tullut sellainen kulttuuritila kuin se nyt on.
Lassi Saressalo
Tiedustelut/saatavuus:
Sastamalan Tyrvään kirjakauppa,
Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi sekä
Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistys: info@tyrvaanseudunkotiseutuyhdistys.fi